Siirry pääsisältöön

Kevään tervetuliaiset: tähtiä Bordeaux'sta

flight 1

Chateau Palmer 1966

Flightin kummankin viinin väri on tummahkon punainen, reunalta aivan kevyesti vaalentuva. Tämän ensimmäisen viehättävässä ja detaljikkaassa tuoksussa on luumua, voita, lyijykynää, seetripuuta ja toffeeta - hiukan robustimpana kokonaisuutena kuin viereisessä viinissä. Maussa on mustetta, luumua ja mustaherukkaa. Tanniinit tuntuvat nuorekkailta, mutta viinin tasapaino on siitä huolimatta moitteeton. Upea viini, mutta ilman wow-faktoria, joka tekisi tästä suuren. Tämä pullollinen oli paikan päällä 2002 uudelleen korkitettu. 95

Chateau Palmer 1970

Tämän viinin kauniin tasapainoisessa tuoksussa on tupakkaa, tiiltä ja mustaherukoita. Maku on selvästi tiukempi ja tanniinisempi kuin viereisessä, sävyinä on salmiakkia ja seetripuuta. Mukaan tulee pian myös jonkinlaista vihreyttä tai ruohon sävyä, joka jonkin verran himmentää viinin muuten miellyttävää kokonaisvaikutelmaa. 93

---

flight 2

Chateau Ducru-Beaucaillou 1961

Tämän viinin väri on viereisessä lasissa olevaa viiniä ruskehtavamman sävyinen. Aromeiltaan varsinkin alkuun hivenen varautuneessa tuoksussa on hienoja nyansseja: hennosti tupakkaa, lyijykynää, ripaus tervaa ja savua sekä kaakaota ja kahviakin. Rotevan tuntuisessa maussa on mustaherukoita ja luumua, tanniinit tuntuvat vielä aavistuksen kireiltä. Tämä viini on hienostuneempi kuin edeltäneet Palmerit, mutta häviää silti tässä suhteessa hiukan vertailuparilleen - muikean maukas viini siitä huolimatta. 95

Chateau Gruaud-Larose 1961

Tämän viinin väri on tummahkon punainen ja tuoksu on Ducrua luumuisempi. Mukana on lisäksi kirsikkaa, salmiakkia ja ripaus klassista lyijykynääkin. Maku on pyöreän luumuinen ja täyteläinen: tässä viinissä luumut todella ovat suuria ja mehukkaita! Suutuntuma on muuten sileän samettinen ja tanniinit miellyttäväksi pehmenneet, joten tässä viinissä on nyt todella hieno tasapaino. Pienellä johdattelulla, eli kun vuosikerta saatiin ensin täsmällisesti kohdalleen, tunnistin viinin, niin yhtäpitävän vahvoja olivat aistihavainnot nyt kuin puolisentoista vuottakin sitten. Yksi upean illan ehdottomista kohokohdista. 96

---

flight 3

Chateau La Conseillante 1985

Tämän viinin väri on tummahko, reunalta aivan aavistuksen vaaleammaksi taittunut. Tuoksussa on tyylikästä luumuisuutta, mustikkaa, tupakkaa, ripaus tallinnurkkaa ja tiiliseinää, sekä hiljalleen vahvistuvaa salmiakin sävyä. Maku on täyteläisen luumuinen, sen rinnalta erottuu muina sävyinä viikunaa, toffeeta ja parafiinia. Suutuntuma on veden kielelle nostattavan mehukas ja tämänkin viinin tasapaino on sanalla sanoen kaunis. Kun identiteettiarvaukset kiertyivät Pomeroliin ja 80-luvun puoliväliin, olin lähes varma että tämä on Lafleur: perustuen lähinnä siihen, että viini oli niin hieno ja hyvä. Upea viini! 96

Chateau Lafleur 1985

Tämä viini on väriltään Conseillantea syvemmän punainen. Tuoksussa on maanläheisyyttä, multaa ja mustetta, hyvin kypsyneitä karpaloita ja ripaus tammitynnyrin tuomaa vaniljaisuutta. Maussa on erottuvimmin salmiakkia ja lakritsia, sekä muhkeaa mutta vielä pinnan alla piilottelevaa mustaherukoiden ja luumun täyttämää hedelmää. Nyt selvästi nuoremman ja tiukemman tuntuinen ja samalla vähemmän nautittava kuin Conseillante - jos tämä pehmenee ja avautuu enemmän tulevina vuosina, voi lopputulos olla häikäisevä. 94

---

flight 4

Chateau Leoville Las Cases 1990

Väri on tässä reunalta aivan aavistuksen ruskettunut, mutta toki muuten yleissävyltään ikäänsä vastaavan tumma. Tuoksussa on mustetta, mustikkaa ja vähitellen saapuvaa lakritsin sävyä. Maku on luumujen ja mustikoiden täyttämä, tanniinit eivät mitenkään kiristä, mutta niitä kyllä viipyilee suussa pitkässä luumuisessa jälkimaussa. Tämä on pyöreämpi ja mehukkaampi kuin viereinen viini, sekä myös selvästi kypsyneempi kuin -86 Las Cases aiemmin keväällä. Epäilemättä tämäkin lisävuosien myötä silti vielä paranee. 95

Chateau Haut Brion 1990

Tämän väri on tumman punainen, vain aavistuksen reunalta vaalentunut. Tuoksun elementit ovat alleviivatun kirkkaita ja erottuvia: kirsikkaa, voimakasta sikarilaatikon aromia sekä lyijykynää. Maku on nuorekas ja aivan aavistuksen teräväpiirteinen, mutta sävyt ovat muhkeita ja täyteläisiä: erittäin voimakasta mustaherukkaa ja jykevää aniksella sävytettyä lakritsia. Jälkimaku on suuntäyttävä ja huomattavan pitkä, vahvat tanniinit pyörivät sen rinnalla suussa mutta eivät yhtään häiritse. Sävyiltään samankaltainen mutta ainakin numeroa isompi viini kuin hurmaava -78 HB alkukevään tastingissa. 97

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be