Siirry pääsisältöön

Kevään tervetuliaiset: tähtiä Bordeaux'sta

flight 1

Chateau Palmer 1966

Flightin kummankin viinin väri on tummahkon punainen, reunalta aivan kevyesti vaalentuva. Tämän ensimmäisen viehättävässä ja detaljikkaassa tuoksussa on luumua, voita, lyijykynää, seetripuuta ja toffeeta - hiukan robustimpana kokonaisuutena kuin viereisessä viinissä. Maussa on mustetta, luumua ja mustaherukkaa. Tanniinit tuntuvat nuorekkailta, mutta viinin tasapaino on siitä huolimatta moitteeton. Upea viini, mutta ilman wow-faktoria, joka tekisi tästä suuren. Tämä pullollinen oli paikan päällä 2002 uudelleen korkitettu. 95

Chateau Palmer 1970

Tämän viinin kauniin tasapainoisessa tuoksussa on tupakkaa, tiiltä ja mustaherukoita. Maku on selvästi tiukempi ja tanniinisempi kuin viereisessä, sävyinä on salmiakkia ja seetripuuta. Mukaan tulee pian myös jonkinlaista vihreyttä tai ruohon sävyä, joka jonkin verran himmentää viinin muuten miellyttävää kokonaisvaikutelmaa. 93

---

flight 2

Chateau Ducru-Beaucaillou 1961

Tämän viinin väri on viereisessä lasissa olevaa viiniä ruskehtavamman sävyinen. Aromeiltaan varsinkin alkuun hivenen varautuneessa tuoksussa on hienoja nyansseja: hennosti tupakkaa, lyijykynää, ripaus tervaa ja savua sekä kaakaota ja kahviakin. Rotevan tuntuisessa maussa on mustaherukoita ja luumua, tanniinit tuntuvat vielä aavistuksen kireiltä. Tämä viini on hienostuneempi kuin edeltäneet Palmerit, mutta häviää silti tässä suhteessa hiukan vertailuparilleen - muikean maukas viini siitä huolimatta. 95

Chateau Gruaud-Larose 1961

Tämän viinin väri on tummahkon punainen ja tuoksu on Ducrua luumuisempi. Mukana on lisäksi kirsikkaa, salmiakkia ja ripaus klassista lyijykynääkin. Maku on pyöreän luumuinen ja täyteläinen: tässä viinissä luumut todella ovat suuria ja mehukkaita! Suutuntuma on muuten sileän samettinen ja tanniinit miellyttäväksi pehmenneet, joten tässä viinissä on nyt todella hieno tasapaino. Pienellä johdattelulla, eli kun vuosikerta saatiin ensin täsmällisesti kohdalleen, tunnistin viinin, niin yhtäpitävän vahvoja olivat aistihavainnot nyt kuin puolisentoista vuottakin sitten. Yksi upean illan ehdottomista kohokohdista. 96

---

flight 3

Chateau La Conseillante 1985

Tämän viinin väri on tummahko, reunalta aivan aavistuksen vaaleammaksi taittunut. Tuoksussa on tyylikästä luumuisuutta, mustikkaa, tupakkaa, ripaus tallinnurkkaa ja tiiliseinää, sekä hiljalleen vahvistuvaa salmiakin sävyä. Maku on täyteläisen luumuinen, sen rinnalta erottuu muina sävyinä viikunaa, toffeeta ja parafiinia. Suutuntuma on veden kielelle nostattavan mehukas ja tämänkin viinin tasapaino on sanalla sanoen kaunis. Kun identiteettiarvaukset kiertyivät Pomeroliin ja 80-luvun puoliväliin, olin lähes varma että tämä on Lafleur: perustuen lähinnä siihen, että viini oli niin hieno ja hyvä. Upea viini! 96

Chateau Lafleur 1985

Tämä viini on väriltään Conseillantea syvemmän punainen. Tuoksussa on maanläheisyyttä, multaa ja mustetta, hyvin kypsyneitä karpaloita ja ripaus tammitynnyrin tuomaa vaniljaisuutta. Maussa on erottuvimmin salmiakkia ja lakritsia, sekä muhkeaa mutta vielä pinnan alla piilottelevaa mustaherukoiden ja luumun täyttämää hedelmää. Nyt selvästi nuoremman ja tiukemman tuntuinen ja samalla vähemmän nautittava kuin Conseillante - jos tämä pehmenee ja avautuu enemmän tulevina vuosina, voi lopputulos olla häikäisevä. 94

---

flight 4

Chateau Leoville Las Cases 1990

Väri on tässä reunalta aivan aavistuksen ruskettunut, mutta toki muuten yleissävyltään ikäänsä vastaavan tumma. Tuoksussa on mustetta, mustikkaa ja vähitellen saapuvaa lakritsin sävyä. Maku on luumujen ja mustikoiden täyttämä, tanniinit eivät mitenkään kiristä, mutta niitä kyllä viipyilee suussa pitkässä luumuisessa jälkimaussa. Tämä on pyöreämpi ja mehukkaampi kuin viereinen viini, sekä myös selvästi kypsyneempi kuin -86 Las Cases aiemmin keväällä. Epäilemättä tämäkin lisävuosien myötä silti vielä paranee. 95

Chateau Haut Brion 1990

Tämän väri on tumman punainen, vain aavistuksen reunalta vaalentunut. Tuoksun elementit ovat alleviivatun kirkkaita ja erottuvia: kirsikkaa, voimakasta sikarilaatikon aromia sekä lyijykynää. Maku on nuorekas ja aivan aavistuksen teräväpiirteinen, mutta sävyt ovat muhkeita ja täyteläisiä: erittäin voimakasta mustaherukkaa ja jykevää aniksella sävytettyä lakritsia. Jälkimaku on suuntäyttävä ja huomattavan pitkä, vahvat tanniinit pyörivät sen rinnalla suussa mutta eivät yhtään häiritse. Sävyiltään samankaltainen mutta ainakin numeroa isompi viini kuin hurmaava -78 HB alkukevään tastingissa. 97

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika

Peräkkäisiltä vuosilta

Savart Calliope 2007 Tuoksussa on vihreää omenaa, kevyesti voita ja vähän lämmintä, tummahkoa paahteisuutta mantelin sävyttämänä. Maku on tiiviin hedelmäinen: omenasävy on kirpeähkö mutta mukana on myös miellyttävä häivähdys trooppisuutta ja persikan tuntua. Jälkimaku on jykevä, melko hapokas ja tuhdin greippinen. Jälleen kerrassaan ryhdikäs viini Savartin valikoimasta, jota kelpaisi ja kannattaisi kyllä kypsyttää vielä muutama vuosi lisää.  88 José Michel 2006 Tuoksu on mutkattoman hedelmäinen ilman suurempaa eleganssia: punaista omenaa ja sen rinnalla kukkeampaa sävyä, kevyesti paahtoleipää ja häivähdys savuisuutta. Maussa kypsähkön hedelmäinen, hivenen makean hunajaisuuden sävyttämä linja jatkuu. Hapokkuus on suhteellisen kevyttä ja jälkimaku taittuu kirpeään sitruunaisuuteen sekä aavistukseen alkoholin tuntua. Meunierin suuri määrä tässä viinissä vuosikertaan yhdistettynä näkyy suhteellisena kypsyytenä ja melko suoraviivaisina sävyinä -- kokonaisuus on vuosikertasamppanja