Siirry pääsisältöön

Kevään tervetuliaiset: burgundia ja pari Rhônesta

valkoinen burgundi


Domaine Dauvissat-Camus Chablis Grand Cru Les Clos 2002

Tämän viinin tuoksussa vuorottelevat vihreät sävyt nokkosen, pinaatin ja yrttikimpun voimin, sekä toisaalta nuori keltaluumuinen hedelmäisyys rinnallaan häivähdys banaanista. Tuoksun kolmas, miltei päällekäyvän vahva komponentti on voimakkaasti kalkkikivinen mineraalisuus. Maussa on samaa vahvaa mineraalisuutta simpukankuorien kera, alta erottuva hedelmäisyys sävyttyy lähinnä tuoksusta tutulla banaanin sävyllä. Tämä on vaativan vahva-arominen ja aluksi turhankin särmikkään tuntuinen viini, joka kuitenkin paranee selvästi lasissa ja pyöristyäkseen kaipaisi varmasti vielä lisävuosia osakseen. 93


Blain-Gagnard Bâtard-Montrachet Grand Cru 2002

Tässä on selvästi trooppisemman hedelmäinen tuoksu kuin edellisessä: ananasta ja mangoa, sekä niiden rinnalla voita ja kermaa. Kokonaisuudessa on vielä lempeän raikas hunajainen sävy sekä erittäin miellyttävä tasapaino. Maussa on vihreää ruohoa, täyteläistä ananasta sekä pirteää sitruunaa.

Tämä on maukas, tasaisen miellyttävä kokonaisuus aina pyöreää hapokkuuttaan myöden ja minusta kaikin puolin kypsä nautittavaksi - jopa niin, että lasissa viini vähitellen tuntuu antavan hieman periksi, tai ainakin sen hienoinen fokuksen puute korostuu särmikkään Les Closin rinnalla. Tekijästä tai vuodesta en uskaltanut aavistella mitään, tarhaksi veikkasin Montrachetin väärää puolta eli Chevyä. 94

punainen burgundi


Domaine de la Pousse d'Or Volnay 1er Cru Les Caillerets "Clos des 60 Ouvrees" 1978

Tämän viinin väri on kevyesti ruskettuneen punainen. Fokusoituneessa ja hyvin tyylikkäässä tuoksussa on salmiakkia, kirsikkaa ja lakritsia. Joukosta löytyy vielä boysenmarjaa ja lähinnä  timjamiin vivahtavaa hienoa yrttisyyttä - tämä on tuoksun osalta aivan burgundia parhaimmillaan. Maussa on yrttiä, salmiakkia ja anista: hapokkuus on oikealla tavalla kypsynyttä, mutta muuten tässä viinissä tuoksu on selvästi hienompi kuin maku. Kokonaisuus on siltikin hymyilyttävän mukavasti nautittava. 94

Domaine Michel Gaunoux Pommard Premier Cru Grands Épenots 1985

Tämän viinin väri on tummahkon punainen. Tuoksu on viereistä volnayta paahteisempi ja lämpimämpi: tässä on maanläheisten aromien rinnalla myös häivähdys lantaa ja kasvissävyä, mutta onhan joukossa toki runsaasti vadelmaakin. Ruuti ja salmiakki erottuvat vielä selvinä viinin viipyessä lasissa, samalla kun tasapaino paranee koko ajan. Mausta erottuu klassisesti mustetta, kirsikkaa ja mustetta. Melko nuorekkaan oloisen viinin viimeistelevät yhä varsin tiukat hapot: joka tapauksessa tämä kehittyy lasissa selvästi ja rikastuu lopulta jopa hivenen viereistä viiniä suuremmaksi ja maukkaammaksi. 95

---

Rhône


Tämän kaksikon jossain määrin epäkiitollinen vuoro oli illan viimeisinä punaviineinä kahdeksan enemmän tai vähemmän upean bordeaux'n jälkeen.

Delas Hermitage Les Bessards 1990

Tämän tuoksussa on lakritsia, anista ja salmiakkia, sekä niiden rinnalla yrttisyyttä ja lämmintä paahdetta. Maku on lakritsinen ja sen rinnalla on tummaa marjaisuutta - kokonaisuus on melko tiukasti tanniininen, mutta silti hyvässä tasapainossa. Kiva viini, mutta lasissa avautuessaan alkaa lisädetaljien ilmaantumisen sijaan tuntua vähän yllättävästikin jollain tavalla yksiulotteiselta. 93

R. Rostaing Côte-Rôtie Cote Blonde 1991

Tuoksussa on kirsikkaa, johon sekoittuu savua ja liemikuution sävyä sekä lihaakin - aromimaailma on selvästi maanläheisempi kuin viereisessä viinissä. Maussa on punaisia hedelmiä, luumua ja mustetta, sekä niiden rinnalla animaalisuutta ja ripaus miellyttävää kasvissävyä. Tämä myöskin maukas viini tuntuu yhä jossain määrin varautuneelta, rinnallaolijaansakin verrattuna. 93

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be