Siirry pääsisältöön

Poikien viini-ilta: 3 x punaista Riojaa + Domaine Bertheau Bonnes-Mares 1985

Marqués de Riscal Reserva 1947

Väriltään tämä trion vanhimmaksi osoittautunut viini on syystä tai toisesta aavistuksen tummempi kuin toiset. Rotevahkossa tuoksussa on sammaleista maanläheisyyttä, ripaus viikunaa ja vähän tupakkaa, sekä häivähdys lihalientä. Maussa on viikunaa ja muuta kypsän sävyistä hedelmäisyyttä, mutta aika paljon myös VA:ta lakkamaiseen sävyyn taittuen, joka omaan makuuni pudottaa muuten melko mukavan tuntuisen viinin kokonaisarvosanaa. 90

Marqués de Murrieta Chateau Ygay 1952

Syvän aromikkaassa tuoksussa on päällimmäisenä intensiivinen tillin aromi, sen rinnalla on punaista lihaa ja kirsikkaa sekä muuta punaista hedelmäisyyttä. Maussa on sama voimakas tillin sävy, ja sen kera tummaa marjaisuutta. Viini tuntuu suhteellisen hapokkaalta ja samalla myös huomattavan nuorekkaalta: tämä on kaikin puolin maukas ja kaunispiirteinen kokonaisuus, mutta nyansseiltaan ja kerronnaltaan mielestäni kuitenkin lähinnä "yhden tarinan viini". 93

C.V.N.E. Viña Real Reserva Especial 1962

Tasapainoisessa tuoksussa erottuu sävyinä ainakin salmiakkia ja kirsikkaa. Maussa on samaa lempeää kirsikkaisuutta, lisänä mansikkaa ja paahteisuutta sekä ruskistetun voin tuntua. Tämä piirteiltään yllättävänkin burgundimainen viini on Rioja-kolmikon selvästi tyylikkäin, mutta toisaalta myös konsentraationsa suhteen kevein ja raameiltaan niukin. Miellyttävä uusi tuttavuus joka tapauksessa. 92

---

bonus-burgundi

Domaine Bertheau Bonnes-Mares 1985

Ensivaikutelma on heti hyvän punaisen burgundin: Tuoksusta erottuu tryffeliä, salmiakkia ja melko tiukkaa mineraalisuutta. Maku on vahva ja sävyiltään särmikkäästi päättäväisen tuntuinen: mentolia, lakritsia ja ripaus kirsikkaa, mutta myös kypsiä punaisia herukoita sekä boysenmarjaa. Viini tuntuu suhteellisen vahvasti hapokkaalta, siksi vuosikertaveikkaus oli 1996 ja tarkemmiksi detaljeiksi yritin ykkösluokan Charmes-Chambertinia. Kerrassaan mainio ja nautittava viini, joka varmasti kestää aikaa ja ehkä pyöristyykin vielä. 94 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be