Poikien viini-ilta: valkoiset, mm. Coche-Dury Les Rougeots 2005 ja viiniä vanhalta vuosisadalta

ensimmäinen flight

Château Laville Haut Brion 1971

Kolme ensimmäistä viiniä ovat kaikki värisävyltään enemmän tai vähemmän kupariin taipuvia. Tämän ensimmäisen tuoksussa on salmiakkia, aprikoosia ja ripaus botrytistä. Kuitenkin selkeästi kuivassa ja melko hapokkaassa maussa on vielä pyöreää hedelmäisyyttäkin erottuvammin herukanlehtiä ja nokkosen sävyä. Jälkimaku on mukavan pitkä.

Ensivaikutelma pian avaamisen jälkeen kaadetusta viinistä oli vaisuhko, mutta tämä tasoittui ja parani merkittävästi lasissa, päätyen lopulta omassa arvojärjestyksessäni tasaisen kolmikon niukasti parhaimmaksi. Viinissä on miellyttäviä, jopa hienoja aromeja, mutta ehkä se kaipaisi hiukan lisää konsentraatiota vielä parempiin pisteisiin - tai sitten näiden kuivien valkoisten bordeaux'laisten suhteen kokeneempaa arvostelijaa. 93

Castillo Ygay Reserva Especial Blanco 1962

Tämän viinin tuoksussa on mehiläisvahaa, jonkin verran mineraalisuutta ja kypsiä valkoisia herukoita. Lempeän maun erottuvimmat elementit ovat voi ja vaaleat persikat, miellyttävässä jälkimaussa tuntuu sopivasti kevyttä hapokkuutta. Ikäänsä selvästi nuoremman oloisen viinin tasapaino on tämän kolmikon paras, eikä sävyjen kirjossakaan ole mitään valittamista - maukas kokonaisuus siis. 93

R. Lopez de Heredia Vina Tondonia Blanco 1976

Tuoksussa on voita ja voissa haudutettua maissia, cashewpähkinää ja ripaus yrttien sävyä. Makua leimaa hento hunajaisuus ja kevyt ruohon sävy. Kokonaisuutena viinin tuoksu on oikein mukava, mutta maun suhteen viini tuntuu jossain määrin lattealta, varsinkin kahteen edeltävään viiniin verrattuna. 91

Clos Mercier Barsac 1898

Tämä flightin bonusviini on väriltään keltaisempi kuin edeltäjät, eli ei millään tavoin korkeasta iästä kielivästi tummunut. Tuoksussa on hauskaa suklaapraliinin sävyä, joka kyllä taittuu melko liköörimäiseksi, sekä tämän rinnalla myös valitettavan paljon ei niin miellyttävää pahvin aromia. Maku on makeahko, eli sokeria tässä vaikuttaa olevan alkuperään sopivasti jälkiruokaviinin tapaan. Vaikka jonkinmoista oksidoitumista onkin havaittavissa, on viini silti uskomattoman hyvin säilynyt, jos nesteen aito alkuperä on, kuten olettaa toki sopii, etiketin mukaisesti pitkälti yli sadan vuoden takaa. Pahvin sävyn ja liköörimäisyyden vuoksi mutta toisaalta suuren kuriositeettiarvon huomioiden en poikkeuksellisesti edes yritä antaa tälle mitään numeerisia pisteitä. -

---

toinen flight

Domaine Comte de Vogüé Bourgogne Blanc 2005

Tämä viini on olemukseltaan hyvin robusti, suorastaan karkea, varsinkin kolmoslasin kaunottareen verrattuna. Tuoksua leimaa vahva oksidatiivisuus, ja sen alla erottuu hasselpähkinää ja hedelmäisyyttä lähinnä kypsän ananaksen sävyssä. Maku seuraa tuoksua: tässäkin on runsautta ja jykevyyttä, mutta ei huomionarvoisia detaljeja saati eleganssia. Luulen, ettei viini ollut mitenkään viallinen vaan kiertelemättä ilmaistuna en vain pitänyt tämän viinin tyylistä. Enpä myöskään auttamatta tunnistanut tätä valkoiseksi burgundiksi, mutta kun alue ja viinikolmikon luokitusten jakauma paljastui, arvasin oikein, että tämän teoksen "täytyy" olla näistä se Bourgogne Blanc ja edelleen de Vogüén deklassifioitu valkoinen Musigny. 88

Domaine Blain-Gagnard Le Montrachet 2005

Tuoksussa on miellyttävästi vaniljaa ja sitruunalla sävytettyä kermaa, mutta myös selvä häivähdys laktisuutta, joka kaikeksi onneksi tuulettuu viinin lasissa avautuessa melko hyvin pois. Makukin on vaniljalla sävytetty, ja lisäksi siinä on runsasta trooppista hedelmäisyyttä mangon ja ananaksen sävyissä.

Jälkimaussa tuntuu jonkin verran hapokkuutta, mutta kokonaisuus on huomattavan kehittynyt: tuoksussa häirinnyt maitohapon sävy yhdistettynä identiteetin paljastumiseen antaa aiheen selvähköön diagnoosin siitä, että tämä pullollinen oli jo ripeällä matkalla kohti ennenaikaista premox-hautaa (missä saman viinin viime keväänä avattu pullo vuoden -02 versiota jo olikin). Näin hetkellä h nautittuna ja laktisuuden hälvettyä lopulta ihan miellyttävä viini, jos palstan mainetta ja viinin sitä vastaavaa hintaa ei ota liiaksi huomioon. 92

Domaine Coche-Dury Les Rougeots 2005

Heti ensinuuhkaisun perusteella tässä lasissa on aivan päivän selvästi hieno valkoinen burgundi! Tuoksussa on terävästi ruutia, salmiakkia ja huippuunsa viritetyn tyylikästä mineraalia. Maku on myöskin vahvan mineraalinen, sen rinnalla on hieman kypsyyttä kerännyttä vihreää omenaa, limeä sekä hieman sitruunaa. Viinin hieno hapokkuus ja mineraalisuus suorastaan väreilevät kielellä pitkän jälkimaun saattelemana. Ensimmäinen arvaukseni tästä oli Ramonet'n Grand Cruta 90-luvun lopulta, ja lopulta pidin pehmeän pääni siitäkin huolimatta, että aloin ääneen pohtia kyseessä voivan hyvin olla myös Coche-Duryn... Ei hienon illan ehkä aivan absoluuttisesti paras, mutta itselleni lopulta kenties kuitenkin se kaikista inspiroivin viini. 95