Siirry pääsisältöön

Red Burgundy & Pinot noir: ensimmäinen punainen täyslaidallinen, mm. RSV ja BM vuodelta 1949

1. flight punaista burgundia, ikääntyneet kaunottaret



Marey-Monge Romanée-St-Vivant 1949

Marey-Mongen RSV ajalta ennen kuin siitä tuli DRC. Ensituntumalta tämä on kolmikon vähiten vakuuttava viini: tuoksusta erottuu maltaisen tuntuinen, hiukan epämiellyttävän oloinen sävy. Onneksi karsastus osoittautuu ainoastaan hätäilyksi, sillä tämä avautuu lasissa aikaa ja huomiota saadessaan aivan upeaksi herkuksi. Tuoksuun tulee tilliä ja muuta yrttisyyttä, savuisen avotulen aromia, aavistus vernissaa, ja ennen kaikkea hienoa kypsän karpalon sävyä, joka pääsee hiljalleen muiden elementtien alta paremmin esiin.

Maku nostaa viinin pelkkään tuoksuun verrattuna vielä askelman korkeammalle. Täydellisesti kypsiä kirsikoita, vähän mansikkaa, vähitellen enemmän ja enemmän mustikkaa, sekä sammaleisen maaperän hienoa, kokonaisuutta monipuolistavaa sävyä. Tästä viinistä löytyy koko ajan lisää kerroksia, toisen lasillisen myötä olisin ehkä joutunut jatkamaan pisteiden korottamista... 95 

Pierre Ponnelle Bonnes-Mares 1949

Tämä samettinen viini puolestaan ihastuttaa nauttijansa heti ensisilmäyksellä. Kauniista tuoksusta voi poimia ainakin hienovireistä tryffeliä, ruutia ja salmiakkia. Maku on kypsän hedelmäisyyden täyttämä, mehukkaat karhunvatukat erottuvat joukosta selvimmin. Viinin tasapaino on täysin moitteeton, hapokkuus on kauniisti tasaantunutta ja saattelee pitkää salmiakkista jälkimakua. Voiko klassiselta ja kypsältä punaiselta burgundilta vaatia vielä jotain enempää?

Identiteetin osalta mietin hiljaa mielessäni Bonnes-Maresia, mutta muka järki edellä sijoitin ensiksi viinin iän 70-luvun parhaille burgundivuosille ja tulin sitten siihen tulokseen, että BM olisi piirteiltään kenties kuitenkin jotenkin särmikkäämpi ja jylhempi. Mutta kyse olikin vain siitä, että tämä BM oli kerrankin saanut kypsyä riittävän pitkään, eikä mukaan ollut silti tarttunut vähäisimpiäkään väsymisen merkkejä! Yhtä aikaa sekä hedonistinen että opettavainen kokemus aivan parhaasta päästä. 96 

Leroy Chapelle-Chambertin Grand Cru 1966

Kolmas viini on tuoksultaan vahvasti hedelmäinen: kypsää viikunaa, kypsää punaherukkaa ja niiden rinnalla häivähdys lakritsia. Maku on hyvin kypsän tuntuinen, jopa makeahkoissa persikkaan taittuvissa sävyissä. Mukana on myös mustetta ja kypsiä punaisia herukoita. Hapot ovat täysin kokonaisuuteen sulautuneet, ja ehkä sen vuoksi yleisvaikutelma tuntuu jopa ihan aavistuksen vetistyneeltä. Kolmikon marjaisin mutta samalla yksinkertaisin ja siten myös armotta heikon viini - yksinään tätä nauttisi kuitenkin vähintään hymyssä suin ihan koska tahansa. 93 

---

1. flightin lisäviinit

Domaine Denis Bachelet Charmes-Chambertin Grand Cru Vieilles Vignes 1988

Tuoksun piirteet ovat tässä helposti massasta erottuvia, ja nämä aromit eivät todellakaan tuo ensisijassa mieleen hedelmä- tai marjakimaraa: raakaa punaista lihaa, lihafondia, voita ja voimakasta leppäsavua (savukalaa!). Kun viini saa lasissa lisää ilmaa, hienostuvat piirteet hiljalleen kohti tryffelin ja salmiakin vivahteita.

Harteikkaan viinin maussa on ruutia, salmiakkia, ja rinnalla maukkaita  boysenmarjoja sekä ripaus mentolia. Maku on todella mehukas ja viini on selvästi kauniimmin auki kuin vertailuparinsa seuraavassa lasissa. Vuosikerta pyörähteli pöytäkeskustelussa kasikasin suuntaan, ja loppu oli minusta kerrankin melko helppo naulata oikein: niin erottuva ja persoonallinen varsinkin juuri tuoksultaan oli tämä hieno viini edelliselläkin kerralla. 94


Joseph Drouhin Grands-Echezeaux Grand Cru 1988

Tuoksussa on miellyttävästi hedelmää ja marjaa: mustikkaa, pieniä hapokkaita luumuja ja hentoa kirsikkaa. Maku on täyteläisen punaherukkainen, rinnalla on miellyttävää karpaloa mutta myös paksua punaista hedelmäisyyttä. Tämä on havaittavasti tiukempi kuin viereisessä lasissa oleva Bachelet, tässä tuntuu vahvan hapokkuuden rinnalla myös terävää tanniinia. Miellyttävä, mutta jotenkin talttumattomasti jääräpäisen tuntuinen ja illan parhaisiin verrattuna sittenkin vähän yksiulotteinen viini. Tästä tuntui olevan vähän vaikea saada otetta myöskään alkuperän arvailemisen suhteen, mutta kylän sain sentään oikein - kolmannella yrittämällä... Käsittääkseni tämä pullote on peräisin Drouhinin omilta tarhoilta. 92

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be