Siirry pääsisältöön

Red Burgundy & Pinot Noir: mustat hevoset

ensimmäinen flight punaviiniä, "oletuksen" mukaisesti kaikki peräisin Burgundista...










Bollinger La Côte aux Enfants Coteaux Champenois 2002


Tämän viinin värisävy on kolmikon selvästi ruskehtavin kypsyneisyydestä kielien. Tuoksu vahvistaa olettamuksen oikeaksi: kypsää luumua, lämmintä paahteisuutta ja myös hiukan VA-tyyppisiä aromeja. Maussa on hieman savua ja vähän tummia marjoja, mutta yleisvaikutelma on väsähtänyt: hapokkuutta on ja niin on tanniiniakin, mutta hedelmä on auttamatta hävinnyt johonkin.

Ei kovin ihmeellinen tai hyvä viini, identiteetistä en osannut sanoa mitään muuta, kuin ettei tämä ainakaan tyypilliseltä punaiselta burgundilta vaikuttanut. Alkuperän selvittyä selvisi sekin, että kyseessä oli ensimmäinen koskaan maistamani punainen Coteaux Champenois Champagnesta - jos tämä oli edustava yksilö, niin ihan hyvällä syyllä ovat sivuutetuiksi tulleet.  87

Rudolf Fürst Centgrafenberg Frühburgunder "R" 2005

Aivan toista maata kuin edellinen viini: tuoksussa on kivaa maaperän aromia ja sammalikkoa yhdistettynä lakritsin ja salmiakin sävyihin sekä kypsään kirsikkaan ja lopulta tupakankin häivähdykseen. Maku tuntuu jo jossain määrin kypsyneeltä, elementteinä on mansikkaa, kirsikkaa sekä pyöreää punaista hedelmäisyyttä. Jälkimaku on aika pitkä ja hapokas mineraalisuuden sävyttämänä - tämän miellyttävän viinin osaset ovat varsin hyvässä tasapainossa.

Minulle tämä meni hyvin läpi laadukkaana Ranskan-burgundina, vaikka tässä ei huippuburgundin mehukasta rakennetta ja tiivistä samettisuutta aivan olekaan. Veikkasin tästä Comte Armandin -99 Epeneaux'ta, mutta tämän oikean identiteetin mukaisen nimenkin laitan tulevaisuuden varalle tarkasti mieleen. 93

Bernhard Huber Schlossberg Spätburgunder "R" 2011

Pelkästään havaittavasti tummin väri antaa olettaa viinin oleva kolmikon nuorin, varsinkin kun muutkin havainnot tukevat tätä olettamusta. Tuoksu on selvästi trion tiukin ja sulkeutunein: nahkaa, mineraalia ja maaperän sävyä, tässäkin lisänä ripaus tupakan vivahdetta. Maussa on tuhdisti tummaa kypsymätöntä marjaisuutta, tanniinit kiristävät suuta ja hapokkuuttakin löytyy reipas annos.

Viini on aromeiltaan selvästi vielä turhan nuori, mutta kokonaisuuden tasapaino tuntuu silti yllättävänkin hyvältä. Tätä viiniä kelpaisi epäilemättä kypsyttää lisää hyvässä kellarissa. Tämänkin olisin hyvin uskonut "aidoksi" nuoreksi burgundiksi joltakin hapokkaalta vuodelta - jokin kuitenkin pani empimään hiukan edellistä viiniä enemmän, joten arvauspyssy jäi tämän osalta onneksi kokonaan laukaisematta. 91


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Domaine Comte Georges de Vogüe Chambolle-Musigny Les Amoureuses 1984

Kaadettu suoraan lasiin ilman dekantointia: Väri on reunoilta ruskehtava, jopa hivenen veden värinen, muuten keskisävyisen punainen. Tuoksussa on hentoisesti tummaa marjaisuutta, hieman mineraalisuutta ja luumua, sekä hento maanläheinen komponentti. Viini ilmaantuessa mukaan tulee vielä kevyt salmiakin aromi. Maku on kevyen marjainen, sävyinä kirsikkaa ja boysenmarjaa, sekä tässäkin myös mineraalia ja multaa. Suutuntuma on aluksi melko ohut ja vetinen, ja kevyt hapokkuus tuntuu lyhyessä jälkimaussa jollain tavalla irtonaiselta. Puolen tunnin päästä avaamisesta viini tuntuu kuitenkin saavan selvästi lisää ryhtiä, ripauksena voimaa sekä parempaa balanssia. Viini ei mitenkään erityisesti tunnu liian vanhalta vaan ennemmin vuosikertansa mukaiselta. Silti erityinen viini, vaikkakin muuten kuin absoluuttisen laatunsa perusteella.  88
Lähetä kommentti
Lue lisää

Vuoden 2002 samppanjoita, tasting osa VII: mm. Krug Clos d'Ambonnay, Clos du Mesnil, Salon ja Roederer Cristal Rosé

Elokuussa 2019 toistaiseksi viimeinen otto vuosikerran 2002 samppanjoista vertikaalin muodossa, itselleni 7. osa kaikkiaan kymmenen järjestetyn istunnon sarjasta. Muutama illan viineistä oli maistettu jo ensimmäisissä osissa keväällä 2016, ja muutamat huiput olivat itselleni täysin uusia. Viinien taso näissä tastingeissa on ollut jossain määrin vaihteleva sisältäen myös joitain jo alamäen puolella olleita esimerkkejä. Tämän viimeisen illan jälkeen oli joka tapauksessa selvää, että vuosikerran parhaat samppanjat ovat paitsi aivan upeita viinejä, myös vasta pitkän elinkaarensa alkutaipaleellaan. J. Lassalle Special Club Premier Cru 2002 Kaksi ensimmäistä viiniä tarjottiin sokkona, tämä niistä siis ensimmäinen. Tuoksussa on mukavaa,  jasmiinin ja ruusupensaan mieleen tuovaa makeaa kukkeutta sekä kohtuullisesti omenaa ja sipaus voita. Maku on keveä, mutta melko tyylikäs sitruunan ja vihreän omenan sävyttämänä. Jälkimaussa tuntuu kohtuullinen hapokkuus, limen tuntua sekä ripaus mine...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika...
Lähetä kommentti
Lue lisää