Siirry pääsisältöön

Pari kepeää valkoista burgundia: Pillot ja Roulot

Jean-Marc Pillot Chassagne-Montrachet Premier Cru Morgeot "Les Fairendes" 2007

Maistettu dekantoimatta, mutta nautittu kuitenkin kiireettä: tämän viinin tuoksu on valkoiseksi burgundiksi ja Chassagneksikin ihan tunnistettava:  jo kypsynyttä vihreää omenaa ja sitruunaa sekä ripaus kalkkikiveä ja ruutia, miellyttäviin voin aromeihin ja lempeän kepeään mineraalisuuteen verhottuna. Mausta erottuu paitsi hapokasta omenaa, myös piikiveä sekä pyöreämpää hunajamelonin sävyä. Jälkimaku on terävähkösti hapokas ja hiukan kirpeä, mineraalisuuden sekä limen kuoren sävyttämänä. Viini vaikuttaa olevan aika hyvässä vaiheessa ja tasapainossa nyt, tietynlainen kulmikkuus kun kuulunee Morgeot´n luonteeseen oletusarvoisena sen iästä riippumatta. 91



Domaine Roulot Bourgogne Blanc 2014

Avattu tunti ennen maistamista. Lempeässä tuoksussa on vihreää omenaa, päärynää ja ripaus ruudin sävyttämää savuisuutta. Kaikin puolin tuoreen oloisesta mausta erottuu vihreää omenaa, limeä ja ripaus piikiven terästämää mineraalisuutta. Viinissä on mukava jälkimaku, kelpo tasapaino ja pirteä hapokkuus. Vaikka etiketissä lukee vaatimattomasti Bourgogne Blanc, on viiniin käytetty chardonnay samasta alkulähteestä kuin Roulot'n maineikkaammatkin viinit, siis Meursault'n kylästä. Yhdistelmä Roulot, Meursault ja lupaavan hieno vuosikerta 2014 nostaakin tämän viinin laadullisesti ilman muuta alkuperämerkintänsä oletustasoa selvästi korkeammalle. 89

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be