Siirry pääsisältöön

Domaine Raveneau Chablis Grand Cru Valmur 2009


Kaadettu dekantoimatta suoraan lasiin ja nautittu & arvioitu seuraavan parin tunnin aikana. Sävyiltään melko lempeässä, mutta intensiteetiltään korkeintaan keskitasoisessa tuoksussa on kypsähköä sitruunaa, valkoista persikkaa, tuoretta päärynää ja jonkin verran trooppisuuteen vivahtavaa mangon ja ananaksen aromia. Lämmin vuosikerta tuntuu: mineraalisuutta tai kalkkikiveä ei erityisemmin erotu, eikä myöskään klassisempien chablis-pullollisten lasersädemäistä eleganssia ja fokusta.

Vastoin odotuksia tämä viini ei ole maistettunakaan kovin konsentroituneen oloinen: sävyinä tässä on kypsän sitruunan ohella kuitenkin myös terävämpää limen ja mineraalien tuntua, sekä alkuperälle tyypillistä kalkkikiven sävyä. Vahva ja mukavasti suussa viipyilevä jälkimaku on mintun ja rakuunan sävyttämänä varsinkin aluksi kirpeähkön yrttinen, mutta pyöristyy hyvin lasissa ajan kanssa.

Melko hyvä, melko maukas ja jo varsin valmiin tuntuinen, mutta toisaalta odotuksiin nähden kuitenkin keveähkö viini. Varmasti lähinnä vuosikerrasta johtuen ei siis aivan tekijän tai tarhan asettamien odotusten mukaista suuruutta tällä kertaa, eikä minusta myöskään erityisempää potentiaalia mahdollisen lisäkellaroinnin kannalta. 92

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Leppoisia mökkiviinejä, mm. Bollinger La Grande Année 2002

Veuve Fourny & Fils Blanc de Blancs Brut Premier Cru magnum Viinin dosage 6 g/l. Tuoksussa on omenankuorta, sitruunaa ja letkeää paahteisuutta. Maussa tuntuu kohtuullisesti hedelmää omenan, omenankodan ja kirpeän sitruunaisuuden sävyissä. Jälkimaku sävyttyy sitruunankuorella ja greipillä sekä viinin kuivakan kirpeähköllä hapokkuudella. Asiallinen ja aika raikas mökkiaperitiivi. 85 Veuve Fourny & Fils Blanc de Blancs Brut Nature Premier Cru magnum Dosage luokituksen mukaisesti 0 g/l. Miellyttävän tyylikäs ja hedelmäinen tuoksu: keltaista ja vihreää omenaa, hieman tuoretta ananasta ja kivaa lempeähköä sitruunaa sekä siinä rinnalla häivähdys vaniljapullan aromia. Maku tuntuu mukavan hedelmäiseltä ja sokerilisäyksettömyys huomioiden yllättävänkin pyöreältä, sävyttyen vahvahkoilla keltaisen ja vihreän omenan sävyillä. Jälkimaku on tasapainoisen hapokas miellyttävissä limen ja sitruunan sävyissä. Lempeän tyylikäs, hedelmältään oivallinen vuosikerraton brut nature. 88

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika