Punaista burgundia ja muuta: mm. Dom Pérignon Rosé 1982, Rousseau CdlR 1990 ja DRC Romanée-St-Vivant 1980 & 2010
Alkukesän pruuvissa maistettiin alkuun muutama muikea samppanja, sen perään useampi hieno burgundi ja lopuksi muutama muukin viini. Kiitokset järjestäneelle taholle!
Piper-Heidsieck Brut Rose 1979
Tässä sokkosamppanjassa on tumman kuparinpunainen väri; kuplista on jäljellä pieni aavistus heti avaamisen jälkeen. Suhteellisen runsaassa ja melko hedelmäisessä tuoksussa on voita, persikkaa ja aprikoosia. Maku on myös varsin konsentroitunut ja tukeva: sävyinä erottuu aluksi jotenkin hieman turhan ikääntyneen oloista mansikkaa ja persikkaa, joka kuitenkin jälkimaun tiiviin sitruunaisen hapokkuuden myötä raikastuu melko mukavasti. Kuplien vähäisyydestä huolimatta hyvässä kunnossa oleva ja varsinkin tuoksunsa osalta miellyttävä viini: kokonaisuus on kuitenkin hieman raskas ja suhteellisen yksinkertainen seuraavan kaksikon tasolle kohotakseen. Veikkasin tätä ison talon (M&C) vuosikertaroséeksi 80-luvun alkupuolelta. 92
Pommery Louise Pommery Rosé 1982
Tässä viinissä on ikäänsä nähden asiallisesti kuplia ja punertavan kultainen väri. Viinin yleisilme on selvästi harteikkaampi ja runsaampi kuin viereisen DP:n. Vahvasta tuoksusta erottuu ensiksi kermaa, voita ja briossia, sekä viinin avautuessa myös hedelmäisempiä punaisen omenan ja papaijan aromeja. Kokonaisuus verhoutuu lopulta hiljalleen melko voimakkaaseen kermatoffeen sävyyn.
Maussa on myös mukavasti hedelmää, punaposkista omenaa ja kypsää persikkaa, joka tässäkin kääriytyy vaalean toffeen sävyihin. Jälkimaku ei ole niin pitkä eikä niin hapokas kuin dompassa, mutta kuitenkin täysin riittävä pitääkseen viinin hyvässä ryhdissä ja vailla mitään oksidoitumisen tai yli-ikäisyyden tuntua. Kauniiksi kypsynyt, ennemmin muhkean maukas kuin erottuvasti erityisen tyylikäs rosé. 94
Dom Perignon Rosé 1982
Myös tässä kasikakkosessa on vahvat kuplat, väri on sävyltään kuparinpunainen. Tuoksussa on tyylikästä punaista marjaisuutta ja sopivan kypsää hedelmää: vahvasti vadelmaa, metsämansikkaa, vihreää omenaa, kypsää sitruunaa, kylmää kermaa ja ripaus appelsiinin kuorta. Lämmetessä mukaan tulee vielä kevyttä savuisuuden tuntua.
Maussa on upea tasapaino ja sileän samettinen rakenne: kypsää hapokasta mansikkaa, kypsää punaista omenaa, cantaloupemelonia ja ripaus paahdettua sokeria. Kokonaisuus taittuu hiljalleen lempeään sitruunaisuuteen tiiviin hapokkuuden ja kauniin pitkän jälkimaun myötä. Sopivan kypsä, sopivan raikas juuri nyt - hieno viini yhtä hyvin kaikilta maukkailta yksityiskohdiltaan kuin vastustamattoman tyylipuhtaalta nautittavuudeltaan. 96
---
Bouchard Père & Fils (Domaine) Vosne-Romanée Aux Reignots 1976
Ensimmäinen pari punaisia oli dekanttereissa viitisentoista minuuttia ennen kaatamista. Tämän ensimmäisen viinin väri on keskipunainen, vain hyvin hennosti reunasta rusehtava. Tuoksu on intensiteetiltään kapeahkon oloinen, mutta sävyjä toki löytyy: karhunvatukkaa, ripaus tupakkaa, nahkaa sekä hieman ruskistetun voin maustamaa paahdetta. Maussa on niukasti hedelmää, mutta on kuitenkin: kypsää kirsikkaa ja luumua sekä häivähdys tupakkaa. Jälkimaun tanniinit kiristävät suussa, mutta niiden rinnalla on kyllä hiukan hapokkuuttakin. Siisti, kypsä viini, jossa kuitenkin vuosikerralla kalibroitujen odotusten mukaisesti tanniinit ja paahde jyräävät voimakkaasti jo valmiiksi ohuehkon hedelmäisyyden päälle. 91
Domaine Jacques Prieur Beaune Clos de La Feguine 1983
Tämä sokkoviini on väriltään tummempi, mutta samalla reunoiltaan ruskeampi kuin edellinen. Tuoksusta erottuu VA-tyyppistä vernissan dävyä, ylikypsiä viikunoita ja hillomaista, yhtä lailla ylikypsän tuntuista mansikkaisuutta. Maku on sinänsä jopa yllättävän kivasti hedelmäinen, mutta viikunan ja luumun sävyt ovat tuoksun tapaan liialliseen kypsyyteen taittuneita. Jälkimaku tuntuu yksioikoisen hapokkaalta ja aika kuivahtaneelta. Selvästi ehtoopuolellaan oleva, melko mitäänsanomaton viini. 87
2. flight red burgundy
Domaine Bertagna Vougeot Premier Cru Clos de la Perrière 1962
Dekantoitu 15 minuuttia ennen maistamista. Tämänkin viinin väri on reunoilta selvästi ruskehtava. Melko voimakkaasta, tasapainoiseksi kypsyneestä tuoksusta erottuu ruskistettua lihaa, ohramallasta, kypsää tummaa karviaismarjaa, savua sekä hetken päästä myös ripaus kahvia.
Maussa on miellyttävästi punasävyistä kypsää hedelmää: kirsikkaa, mansikkaa ja punaisia herukoita. Lopussa tuntuu viinin yhä tiivis hapokkuus ja kevyesti suuta kiristävä tanniinien parkkinahkainen häivähdys. Tämä viini on ikäisekseen hienossa kunnossa, ja tuntuu nyt nautittavasti täysin kypsältä. Mitähän tähän voisi kohtuudella toivoa lisää - ehkä vielä lisää detaljeja ja grand cru -tasoisen silkkistä suutuntumaa. 94
Maussa on miellyttävästi punasävyistä kypsää hedelmää: kirsikkaa, mansikkaa ja punaisia herukoita. Lopussa tuntuu viinin yhä tiivis hapokkuus ja kevyesti suuta kiristävä tanniinien parkkinahkainen häivähdys. Tämä viini on ikäisekseen hienossa kunnossa, ja tuntuu nyt nautittavasti täysin kypsältä. Mitähän tähän voisi kohtuudella toivoa lisää - ehkä vielä lisää detaljeja ja grand cru -tasoisen silkkistä suutuntumaa. 94
Domaine Bertagna Vougeot Premier Cru Clos de la Perrière 1990
Puolisen tuntia dekantterissa ennen maistamista. Tämä viini on väriltään selvästi tummempi kuin viereinen viini. Melko tyylikkään ja tasapainoisen tuntuisesta tuoksusta erottuu mustikkaa, mustetta ja lakritsia, mutta hetken lasissa pyörittelemisen jälkeen myös ripaus alkoholin tuntua.
Maku on varsin tiivis, siinä on maanläheistä multaisuutta ja tummaa hedelmää: ripaus maatiaisluumujen sävyää sekä boysenmarjaa. Hapokkuutta tuntuu olevan suhteellisen reilulla kädellä annosteltuna. Sinänsä kiva, mutta kokonaisuutena kuitenkin suhteellisen yksiulotteinen viini: tämä voinee toki vielä kypsyä ja pyöristyä jonkin verran lisää. Veikkasin tätä sokkona Vosnen premier cruksi vuodelta -88 tai -89, mutta olikin vierestä -90 ja hauskasti sama viini kuin selvästi iäkkäämpi (ja hienompi) vertailuparinsa viereisessä lasissa. 91
Maku on varsin tiivis, siinä on maanläheistä multaisuutta ja tummaa hedelmää: ripaus maatiaisluumujen sävyää sekä boysenmarjaa. Hapokkuutta tuntuu olevan suhteellisen reilulla kädellä annosteltuna. Sinänsä kiva, mutta kokonaisuutena kuitenkin suhteellisen yksiulotteinen viini: tämä voinee toki vielä kypsyä ja pyöristyä jonkin verran lisää. Veikkasin tätä sokkona Vosnen premier cruksi vuodelta -88 tai -89, mutta olikin vierestä -90 ja hauskasti sama viini kuin selvästi iäkkäämpi (ja hienompi) vertailuparinsa viereisessä lasissa. 91
Domaine Henry Lamarche Vosne Romanée La Grande Rue 1970
Tämä viini kaadettiin lasiin heti pikaisen dekantoinnin jälkeen. Viini on ruskehtava väriltään, eikä sen tuoksu ole kovin voimakas: kypsää luumua, maustepippuria, persiljavoita, tammen tuomaa tillin aromia ja jonkin verran VA:ta - kokonaisuus tuntuu useista sävyistä huolimatta vaisuhkolta. Maku on vetinen ja ohut, vaikka sen elementit ovat sinänsä lempeitä luumun ja punaisten herukoiden voimin. Kypsä, mutta muuten kovin lattea viini. 86
Domaine Francois Lamarche La Grande Rue Grand Cru Monopole 2000
Dekantoitu 45 minuuttia ennen maistamista. Viinin väri on reunalta kevyesti ruskean sävyinen. Tuoksussa on multaa ja ripaus tallia, grafiittia, punaista hedelmää verigreipin ja granaattiomenan sävyissä ja viinin lasissa avautuessa hyppysellinen lakritsiakin. Nuorekkaita sävyjä on ihan mukavasti, joskin ne verhoutuvat lämpimään paahteisuuden ja hennon alkoholisuuden tuntuun.
Maku on tuoksua tummempi, aika tiukan tuntuinen eikä kovinkaan hienostunut: boysenmarjaa ja mustikkaa, mutta myös jotenkin epäkypsän tuntuisia mustia herukoita sekä ripaus tervaa. Kokonaisuutta jykevöittävät vahvat tanniinit ja jonkin verran hapokkuutta niiden rinnalla. Tätä viiniä pitäisi varmaan talttumisen toivossa kypsyttää lisää, sillä nyt tämä on turhankin roteva juoma ilman hyvään burgundiin minusta oleellisesti kuuluvaa tyylikkyyttä. Jossain määrin parempi kuitenkin nyt kuin edellisellä kerralla muutama vuosi sitten. 91
Maku on tuoksua tummempi, aika tiukan tuntuinen eikä kovinkaan hienostunut: boysenmarjaa ja mustikkaa, mutta myös jotenkin epäkypsän tuntuisia mustia herukoita sekä ripaus tervaa. Kokonaisuutta jykevöittävät vahvat tanniinit ja jonkin verran hapokkuutta niiden rinnalla. Tätä viiniä pitäisi varmaan talttumisen toivossa kypsyttää lisää, sillä nyt tämä on turhankin roteva juoma ilman hyvään burgundiin minusta oleellisesti kuuluvaa tyylikkyyttä. Jossain määrin parempi kuitenkin nyt kuin edellisellä kerralla muutama vuosi sitten. 91
4. flight red burgundy
Domaine Prieuré Roch Vosne-Romanée Clos Goillotte Monopole 1990
Tämä dekantoitu 30 minuuttia ennen maistamista, viinin väri on vähän ruskehtavan punainen. Tuoksussa on lempeää kirsikkaa, vadelmaa, vaniljaista tammen tuntua, tuoreen sammaleen sävyä sekä pienet ripaukset tupakkaa ja salmiakkia.
Maunkin keskeisimmät elementit ovat kirsikka ja vadelma, lisänä on lehtikompostin ja mullan lämpimän maanläheisiä sävyjä. Tämä on oikein mukava punainen burgundi: lempeämpi ja kypsempi kuin Rousseau viereisessä lasissa, mutta olemukseltaan vähemmän hienostunut. Vuosikerran lämminsävyinen hapokkuus ja tanniiniannos tuntuvat edelleen selväpiirteisinä, mutta kokonaisuutena tulkitsen tämän viinin jo aika lailla täysin kypsäksi. 93
Maunkin keskeisimmät elementit ovat kirsikka ja vadelma, lisänä on lehtikompostin ja mullan lämpimän maanläheisiä sävyjä. Tämä on oikein mukava punainen burgundi: lempeämpi ja kypsempi kuin Rousseau viereisessä lasissa, mutta olemukseltaan vähemmän hienostunut. Vuosikerran lämminsävyinen hapokkuus ja tanniiniannos tuntuvat edelleen selväpiirteisinä, mutta kokonaisuutena tulkitsen tämän viinin jo aika lailla täysin kypsäksi. 93
Domaine Armand Rousseau Clos de la Roche Grand Cru 1990
Dekantoitu vajaan tunnin ennen maistamista, viinin väri on varsin tumman punainen edelleen. Tiiviin intensiivisessä, teräväpiirteisessä tuoksussa on boysenmarjaa, vahva-aromisia mustikoita, mustetta ja viinin hiljalleen avatuessa myös herkullista lakritsin sävyä.
Viinin suutuntuma on silein ja pehmein kaikista illan burgundeista: mausta erottuu ennen muuta alleviivatun runsaasti mustikkaa, joka tuntuu samanaikaisesti erittäin kypsältä ja erittäin raikkaalta. Mustikan rinnalla on jonkin verran mineraalisuutta, ripaus nahkaa, häivähdys riistalihaa sekä pieni sipaus Rousseaulle tyypillistä makeutta. Tasapaino on hieno, ja tiiviissä jälkimaussa tuntuva hapokkuus sopii kokonaisuuteen hienosti. Tämä viini ei ole aivan mahdottoman kompleksinen ja moniulotteinen, mutta kaikki sen kauniit elementit ovat esillä saumattomana ja kiehtovalla tavalla iättömän tuntuisena kokonaisuutena. Hyvässä vaiheessa nyt, ja voinee tulla lisää kellaroimalla jopa yhä ripauksen paremmaksi. 95
Viinin suutuntuma on silein ja pehmein kaikista illan burgundeista: mausta erottuu ennen muuta alleviivatun runsaasti mustikkaa, joka tuntuu samanaikaisesti erittäin kypsältä ja erittäin raikkaalta. Mustikan rinnalla on jonkin verran mineraalisuutta, ripaus nahkaa, häivähdys riistalihaa sekä pieni sipaus Rousseaulle tyypillistä makeutta. Tasapaino on hieno, ja tiiviissä jälkimaussa tuntuva hapokkuus sopii kokonaisuuteen hienosti. Tämä viini ei ole aivan mahdottoman kompleksinen ja moniulotteinen, mutta kaikki sen kauniit elementit ovat esillä saumattomana ja kiehtovalla tavalla iättömän tuntuisena kokonaisuutena. Hyvässä vaiheessa nyt, ja voinee tulla lisää kellaroimalla jopa yhä ripauksen paremmaksi. 95
Domaine de la Romanée-Conti Romanée-St-Vivant 1980
Värisävyltään ruskehtava viini oli dekantterissa viitisentoista minuuttia ennen maistamista. Tuoksu on lämmin sävyiltään, mutta ei muuten kovin voimakas: punaista hedelmää granaattiomenan ja punaherukan aromeina, punaista lihaa ja ripaus mineraalia.
Suutuntuma on miellyttävän sileä, mutta maku muuten ei ole järisyttävän ilmaisuvoimainen tai kompleksinen: kokonaisuus piirtyy suussa hyvin kypsän punaherukan ja hennon lempeän mansikan sävyihin. Jälkimaussa on häivähdys maanläheisyyttä, aika kivasti hapokkuutta sekä hieman kuivakkaa tanniinisuutta. Täysin kypsä, kelpo viini, mutta ei kuitenkaan erityisen mieleenpainuva - en varmasti olisi sokkona arvellut tätä DRC:ksi. 92
Huom! Sen hataran tiedon perusteella, mikä itselläni näistä on, ei tämän pullollisen kapsyyli ollut alkuperäinen, vaikka pullo muuten vaikuttikin ulkoisesti oikealta ja erityisesti myös korkki autenttiselta ja näpelöimättömältä. En siis osaa todistaa sisältöä täydellä varmuudella aidoksi sen paremmin kuin epäaidoksikaan.
Suutuntuma on miellyttävän sileä, mutta maku muuten ei ole järisyttävän ilmaisuvoimainen tai kompleksinen: kokonaisuus piirtyy suussa hyvin kypsän punaherukan ja hennon lempeän mansikan sävyihin. Jälkimaussa on häivähdys maanläheisyyttä, aika kivasti hapokkuutta sekä hieman kuivakkaa tanniinisuutta. Täysin kypsä, kelpo viini, mutta ei kuitenkaan erityisen mieleenpainuva - en varmasti olisi sokkona arvellut tätä DRC:ksi. 92
Huom! Sen hataran tiedon perusteella, mikä itselläni näistä on, ei tämän pullollisen kapsyyli ollut alkuperäinen, vaikka pullo muuten vaikuttikin ulkoisesti oikealta ja erityisesti myös korkki autenttiselta ja näpelöimättömältä. En siis osaa todistaa sisältöä täydellä varmuudella aidoksi sen paremmin kuin epäaidoksikaan.
Domaine de la Romanée-Conti Romanée-St-Vivant 2010
Tämä oletuksen mukainen illan kohokohta dekantoitiin n. 1 h ennen maistamista, ja tutustuin siihen sen jälkeen mahdollisimman kiireettä. Väri on tässä edelleen nuorekkaan tummanpunainen. Tämä viini on illan ensimmäinen burgundi, jonka tuoksussa on eksoottista mausteisuutta ja kukkaista sävyä: orkideaa, jasmiinipuuta, tuoretta mustikkaa ja variksenmarjaa viimeisteltynä ripauksella hiilen sekä salmiakkijauheen aromia.
Maku on tässä iässä ja vuosikerran mukaisesti edelleen varsin tiivis ja talttumaton. Ensiksi erottuu mausteisuutta neilikan ja mustapippurin sävyttämänä, sitten nuorta ja lupauksia herättävää hedelmäisyyttä tuoreen mustikan ja boysenmarjan sävyissä. Lopun viimeistelee mineraalisuuden puraisu ja hyvin tiukka suuntäyttävä hapokkuus rinnallaan annos lempeän silkkistä tanniinisuutta.
Vaikka tuoksu on jo nyt kiehtovuudessaan miltei värisyttävän upea, on tämä viini erityisesti maun osalta paljon tiukempi ja tuoreempi kuin talvella maistettu La Tâche 2006, ja siten kokonaisuutena toistaiseksi piirun vähemmän nautittava nyt. Jos omistaisin, piilottaisin tämän RSV:n (kuten varmasti vuosikerran 2010 kaikki muutkin DRC:t tai yleensä punaiset Grand Cru -burgundit) vielä vähintään kymmeneksi vuodeksi kellariin. 95
Maku on tässä iässä ja vuosikerran mukaisesti edelleen varsin tiivis ja talttumaton. Ensiksi erottuu mausteisuutta neilikan ja mustapippurin sävyttämänä, sitten nuorta ja lupauksia herättävää hedelmäisyyttä tuoreen mustikan ja boysenmarjan sävyissä. Lopun viimeistelee mineraalisuuden puraisu ja hyvin tiukka suuntäyttävä hapokkuus rinnallaan annos lempeän silkkistä tanniinisuutta.
Vaikka tuoksu on jo nyt kiehtovuudessaan miltei värisyttävän upea, on tämä viini erityisesti maun osalta paljon tiukempi ja tuoreempi kuin talvella maistettu La Tâche 2006, ja siten kokonaisuutena toistaiseksi piirun vähemmän nautittava nyt. Jos omistaisin, piilottaisin tämän RSV:n (kuten varmasti vuosikerran 2010 kaikki muutkin DRC:t tai yleensä punaiset Grand Cru -burgundit) vielä vähintään kymmeneksi vuodeksi kellariin. 95
---
Ekstrat
Barone Ricasoli Brolio Vin Santo 1955
Värisävyltään ruskeahko viini on pullotettu vuonna 1983. Ihan miellyttävästä tuoksusta erottuu viikunaa, aprikoosihilloa ja appelsiinimarmeladia. Maku on sileän makea, sävyinä erottuu punaista herukkaa, hunajaa ja kypsää aprikoosia. Lempeä viini vailla erityistä kompleksisuutta. 91
Dow's Vintage Port 1960
Tämän vuosikertaportin väri on tummahkon punainen. Suhteellisen monipuolisesta tuoksusta erottuu kirsikkaa, vadelmaa ja kevyesti paahtunutta ruokosokeria. Maussa on viikunaa, taatelia ja tuoretta banaania sekä ripaus alkoholin tuntua. Robusti, terävän särmikäs viini kuitenkin vailla kovin konsentroitunutta hedelmäisyyttä tai erityisen ilmaisuvoimaisia elementtejä. 91
Marqués de Murrieta Ygay Etiqueta Blanca 1970
Tämä ikääntynyt Rioja oli harmi kyllä mielestäni lievästi korkkivikainen. -
Castello di San Polo in Rosso Chianti Classico Cetinaia 1995
Tämän sokkoviinin tuoksu on varsin tiivis, siitä erottuu mustetta, tummia luumuja ja paahdettujen juuresten sävyä. Maussa on tuoretta luumuisuutta, mustetta ja ripaus multaa. Jälkimaku ei ole erottuvasti hapokas, mutta tuoreen oloista tanniinisuutta tuntuu sen sijaan olevan melko reilulla kädellä annosteltuna. Veikkasin tämän asiallisen mutta ei mielestäni mitenkään erityisen herkullisen viinin alkuperäksi St. Emilionia ja vuodeksi 2010:tä - erittäin lahjakkaasti pieleen siis. 89
Kommentit
Lähetä kommentti