DRC Domaine de la Romanée-Conti Montrachet 2012 ja Domaine des Comtes Lafon Montrachet 2012 & 2013 + Pichon-vertikaali ja muuta

2012 valkoiset burgundit, 1. erä

Domaine Jomain Puligny-Montrachet Premier Cru Les Perrières 2012

Pirteästä tuoksusta erottuu vihreää ruohoa, nokkosta, voita, omenankuorta ja lempeää mineraalia. Maku on sekin varsin miellyttävä, vaikka pyöreän hedelmäisyyden sijaan siinä korostuvat ennemmin mineraalin ja limen kuoren terävähköt sävyt. Jälkimaun oikein hyvän hapokkuuden rinnalla korostuu edelleen kevyen kirpeät piirteet. Asiallinen, mutta keveähkö ja ehkä myös aavistuksen geneerisen oloinen viini tältä Pulignyn kylän maineikkaalta premier cru -tarhalta. 90

Domaine Ramonet Bienvenues Batard-Montrachet Grand Cru 2012

Viinin väri on havaittavasti kultaisemman keltainen kuin viereisen Pulignyn Premier crun. Myös tuoksu on selvästi kypsempi ja runsaampi, mutta vastaavasti ei yhtä klassinen piirteiltään: selvästi erottuvaa botrytistä ja trooppista hedelmäisyyttä aprikoosin, nektariinin ja tuhdin kypsän hunajamelonin sävyissä.

Maku on tuoksun tapaan runsas ja lähes ylikypsän tuntuinen, siinä on tuoksun mukaista hedelmäisyyttä makeahkolla persikalla terästettynä. Jälkimaussa on asiallisesti hapokkuutta ja hentoa ruohon sävyä, jotka onneksi jonkin verran tasapainottavat kokonaisuutta. Ei periaatteessa ollenkaan huono viini, mutta valkoiseksi grand cru -burgundiksi tässä on mielestäni liikaa botrytistä, jo liikaa kypsyyttä ja toisaalta liian vähän näille ylitsevuotaville piirteille vastapainoa antavia elementtejä. 91

---

Montrachet't, 2. erä

Domaine de la Romanée-Conti Montrachet Grand Cru 2012

Illan ainakin omasta puolestani odotetuin viini tulee tällä kertaa jo heti toisen flightin alkuun. Aivan ensimmäisten nuuhkaisujen perusteella on selvää, että lasissa on tosiaan erittäin sofistikoitunut viini. Tuoksussa on intensiivisyyttä ja tasapainoa: keltaista luumua ja keltalihaista omenaa, tuoreen persikan tuntua, sitruunaruohoa ja ripaus vaniljaa. Myöhemmin mukaan tulee vielä herkullista vihreän karviaismarjan aromia. Hedelmäsävyt ovat kokonaisuutena kirkkaita ja tyylipuhtaita, ja kypsyyden taso tuntuu juuri oikealta.

Maku on tuoksun tavoin moitteettomassa tasapainossa, mutta kuitenkin jossain määrin tuoksua nuoremman tuntuinen: sitruunaa, limeä ja mehukasta keltaista omenaa. Jälkimaussa tiivis mineraalisuus ja hapokkuus väreilevät suussa, ja niiden rinnalla tuntuvat hennot salmiakin ja savun häivähdykset. Tämä viini tuntuu melkeinpä ärsyttävän virheettömältä: Eipä tähän tosiasiassa voi paljon muuta toivoa kuin lisää kypsyyttä - toivomus päästä maistamaan tätä joskus kypsempänä uudestaan taitaa kuitenkin olla lähes mahdotonta toteutua tai toteuttaa. 96

Domaine des Comtes Lafon Montrachet Grand Cru 2012

Upea tilaisuus verrata DRC:hen toista raskaan sarjan Montrachet'a samalta vuodelta. Comtes Lafonin version tuoksu ei ole aivan yhtä intensiivinen kuin DRC:ssä, mutta toisaalta ehkä aavistuksen raikkaampi: sitruunaa, korianteria, voita, toffeeta ja varsin selväpiirteistä vaniljapullan sävyä.

Maku on vastaavasti vielä nuoremman ja tuoreemman oloinen kuin DRC:ssä: vahvaa hieman kirpeää mineraalisuutta, limeä ja raastettua limen kuorta. Jälkimaku on upean pitkä, ja hapokkuus sen rinnalla todella jykevää ja sitruunaista. Tämä viini ei ole aivan niin konsentroitunut kuin DRC, mutta on ehkä kuitenkin tyyliltään viileämpi ja klassisempi, sekä toisaalta vielä selvemmin lisäkellaroinnin tarpeessa. Lupaava, hieno viini silti jo nyt. 95

Domaine des Comtes Lafon Montrachet Grand Cru 2013

Vuotta nuoremman Comtes Lafonin tuoksussa on erittäin voimakas reduktiivinen piikiven ja rikin aromi, joka ei selkeästi laimene tai miedonnu viiniä lasissa toista tuntia seisottamallakaan. Odottelemalla alta erottuu sentään hieman pölyistä ja paahteista sävyä sekä sitruunaa jossain taka-alalla.

Rikin sävy tulee terävästi läpi myös maussa, ja peittää alleen sitruunan ja vihreän omenan kuoren sävyjä. Aivan viimeisessä tilkassa rikkisyys on jo suhteellisen hyvin laantunut, mutta silti sitä on minusta viinin hedelmäisyyteen verrattuna aivan liikaa. Suurella varmuudella en osaa sanoa, onko kyseessä teknisesti jollain tapaa viallinen pullollinen, vaiko tosiaan tyylillinen/tähän vuosikertaan kuuluva ominaispiirre. Ja edelleen, jos jälkimmäinen, taittuuko reduktiivisuus järkevälle tasolle lisäkellaroinnin myötä?  Tällaisenaan viini ei minusta ole millään tapaa nautittava, ja vaikkakin pisteiden kautta vaikeasti arvioitava, joka tapauksissa vuosikerralla hieman diskontattuihin odotuksiinkin nähden erittäin selkeä pettymys. 88/- 

---

Pichon Baron -vertikaali, 1. flight

Chateau Pichon-Longueville Baron 1953

Pichon-vertikaalin vanhimman ja viinin keskitäyteläisestä tuoksusta erottuu nahkaa, tupakkaa ja ripaus sikarilaatikkoa. Lisänä on riojamaista kruunutillin aromia ja viikunaa, jonkin verran VA:ta, sekä myöhemmin myös häivähdys kirsikkaa.

Maussa ei ole kovinkaan paljon hedelmää, mutta se on ilman muuta viereisessä lasissa olevaa -67:aa konsentroituneempaa, sävyinään luumua, nahkaa ja ripaus mustaherukkaa. Jälkimaussa on kohtuullisesti mittaa ja tasapainoa. Kokonaisuutena mielestäni jo jonkinlaisia yli-ikäisyyden merkkejä osoittava, mutta kuitenkin edelleen hyvin nautittavissa oleva viini, joka ei toisaalta lasissakaan väsähdä, vaan pikemminkin jopa hiljalleen paranee. Nestepinnan taso oli tässä pullollisessa ikäisekseenkin varsin keskinkertainen mid-shoulder. 91

Chateau Pichon-Longueville Baron 1967

Tämän viinin tuoksu on vahvasti tupakkainen ja savuinen, mutta sen rinnalla mitään hedelmään viittaavia sävyjä ei oikeastaan ole. Maku on kevyt, mutta sentään hieman hedelmäinen hennon punaisen luumuisine vivahteineen. Lyhyessä jälkimaussa on tervapastillin sävyä ja jonkin verran hapokkuutta ilman havaittavia tanniineja. Vaatimaton viini ja vuosikerta. 86

---

2. flight

Chateau Pichon-Longueville Baron 1978

Tuoksussa on maltillisesti tupakkaa ja nahkaa, sekä hennohkoja mustaherukan ja luumun aromeja. Näiden hedelmäsävyjen kypsyys tuntuu tämän flightin vuosikerroista parhaalta. Maussa on jonkin verran syvyyttä ja konsentraatiota: tasapainoista mustaherukan, cassiksen ja luumun kimaraa. Jälkimaussa on myöskin kohtuullisen hyvin mittaa maltillisten tanniinien säestämänä - ihan asiallinen viini siis. 91

Chateau Pichon-Longueville Baron 1979

Tämän viinin tuoksu on kakkoskolmikon vaatimattomin, aromeina erottuu hentoa luumua ja kypsää punaherukkaa. Maku on sinänsä ihan tasapainoinen, mutta multaisuus ja tanniinien tuntu ovat sen havaittavimmat elementit, luumua erottuu vain ripaus jostain sivummalta. Jälkimaun tanniinit kuivattavat suuta ja viimeistelevät siten varsin keskinkertaisen yleisvaikutelman. 87

Chateau Pichon-Longueville Baron 1981

Tuoksusta erottuu luumua ja jossain määrin vihreän oloista mustaherukkaa, hieman paahteisuutta ja ripaus sikarilaatikkoa. Maku on suhteellisen nuorekkaan oloinen, mutta kypsää, lähinnä luumuista hedelmää erottuu niukahkosti. Mukana on myös maaperän multaista sävyä ja kireähköä eukalyptuksen tuntua. Nahkaisen sävyisessä jälkimaussa tuntuu sekä viinin napakat tanniinit että reiluhko annos hapokkuutta. 89

---

3. flight

Chateau Pichon-Longueville Baron 1982

Tässä viinissä on helposti havaittavaa tyyliä ja tasapainoa: Piirteiltään klassisesta ja sävyltään sopivan kypsästä tuoksusta erottuu mustikkaa, mustaherukkaa, seetriä ja maltillisesti tupakkaa sekä myöhemmin ripaus lakritsia.  Suutuntuma on pehmeähkön samettinen, kypsä hedelmäisyys sävyttyy maussa luumulla, muhkeilla punaisilla herukoilla ja ripauksella granaattiomenaa. Jälkimaku on erityisesti aiempiin viineihin verrattuna erottuvan mehukas.

Tämäkään viini ei ole ihan huippu, mutta maineikkaan vuosikerran asettamien odotusten mukaisesti kuitenkin kaikin puolin maukas ja hyvä kokonaisuus. Ainakin tämän pullollisen perusteella täysin kypsä nyt, ja sen vuoksi nykykunnossaan hiuksenhienosti Pichon-vertikaalin paras viini ennen selvästi nuorempaa mutta vielä potentiaalisempaa -00:aa. 93

Chateau Pichon-Longueville Baron 1983

Edellistä viiniä vihreämmästä tuoksusta erottuu tilliä, pölyä, paprikaa ja mustaherukan lehtiä. Maku on jossain määrin epäkypsän tuntuinen vahvimpana sävynään paprika, ja sen rinnalla sivummalla on vaisuhkosti nahkaa ja herukanlehtiä. Kokonaisuutena tuoksu on ihan ookoo, mutta maku on sitä selvästi heikompi - vaatimaton, sävyiltään ei kovinkaan miellyttävä viini. 88

Chateau Pichon-Longueville Baron 1986

Kasikutonen on väriltään kasarinelikon selvästi tummin viini. Tuoksu on hyvinkin tiiviin tuntuinen ja kehittyy selvästi lasissa: soijakastiketta, lihalientä, jonkin verran mustaherukkaa ja ripaus seetripuuta.

Maku on selvästi nuorempi, tiukempi ja tanniinisempi kuin -82:ssa: jossain pinnan alla lienee luumua ja mustaherukkaa, mutta ainakin toistaiseksi kuivakat tanniinit ja nahkainen tuntu hallitsevat kokonaisuutta. Rinnalla maltillinen, tasapainoinen tupakan sävy pehmentää sentään hieman muuten kovahkoa vaikutelmaa. Loppupäätelmä on sama kuin varmasti monen muunkin tämän vuosikerran punaisen bordeaux'n kohdalla: Joko tämä viini paranee ja pehmenee vielä lisää kellaroimalla, tai sitten kovat tanniinit peittävät kaiken muun hiljalleen yhä selvemmin alleen. 91

---

4. flight

Chateau Pichon-Longueville Baron 1991

Tämän viinin tuoksu on varsin voimakkaasti tupakkainen, eikä hedelmäisyys oikein pääse sen alta kunnolla esiin. Maussa samaa tupakkaa on sentään lempeämmin, ja sen rinnalla erottuu jopa suhteellisen miellyttävä ja tasapainoista luumun sävyä. Kokonaisuutena kuitenkin ihan kohtuullinen viini, vaikka toki suhteellisen keveissä ja jälkimaultaan lyhyehköissä puitteissa. 89

Chateau Pichon-Longueville Baron 2000

Tuoksusta erottuu nuorekkaita, mutta kuitenkin varsin pyöreäsävyisiä ja mukavan vahvoja aromeja: kaunispiirteistä mustaherukkaa, salmiakkia, tillikurkun tuntua ja ripaus savuisuutta. Maku on tuoksua seurailevasti tiivis, konsentroitunut ja yhä melko tuore mustaherukan sekä sen lehtien, salmiakin ja lakritsin sävyissä. Hedelmää on tässä viinissä ilahduttavan runsaasti, mutta toki tanniinejakin, jotka vielä kaipaisivat lisää kellarissa tapahtuvaa taltuttamista. Siitä huolimatta oikein maukas ja kivasti juotavissa oleva viini jo nyt - luulen, että kymmenen vuoden päästä tämä on parempaa kuin kasikakkonen nyt. 93

---

lopuksi

Von Winning Deidesheimer Herrgottsacker Eiswein 2012

Tässä sokkoviinissä on mukavan raikas tuoksu: passionhedelmää, valkoista herukkaa ja persikkaa. Vaikka aromit ovat trooppiseen vivahtavia, ovat ne samalla mukavan teräväpiirteisiä vailla tarpeetonta ylenpalttisuuden tuntua.

Maku on varsin makea ja tuntuu sikäli olevan hiukan eri paria tuoksun kanssa: aprikoosia, persikkaa ja nektarimaisen sokerista makeutta, mutta näiden rinnalla on myös ripaus petroolia ja jonkin verran mineraalisuuden tuntua. Jälkimaun hapokkuus tasapainottaa melko hyvin viinin selvästi runsasta jäännössokerin määrää. Nopea veikkaus alkuperäksi oli Itävalta Saksan sijaan; rieslingiksi tämä oli sentään suhteellisen sujuvasti tunnistettavissa. Alkoholia tässä viinissä on etiketin mukaan ainoastaan 6,0 %. 91