Siirry pääsisältöön

Jouluaattona samppanjaa: mm. Roederer Rosé 2008, Dom Ruinart Rosé 1996 ja Selosse Le Bout du Clos

Gosset Grande Réserve Brut magnum

Tuoksusta erottuu ripaus ruutisavun reduktiivista sävyä sitruunan ja vihreän omenan, sekä vielä kunnolla kypsymättömän ananaksen terävähköjen aromien rinnalla. Viinin lämmetessä mukaan ilmaantuu pyöristävä häivähdys kermatoffeeta.

Maussa on mukavasti tuoksua kypsempää sitruunaa ja mehukkaampaa omenaa, sekä hieman voilla leivottujen pikkuleipien sävyä. Maukasta ja laadukkaaksi nv-samppanjaksikin varsin pitkää jälkimakua tahdittaa Gosset'lle tyypillinen jäntevä, tiukan sitruunainen hapokkuus. Raikas ja puhdaspiirteinen viini varsinkin näin magnumista maistettuna. 90

Philipponnat Grand Blanc Extra-Brut 2008

Korkinvaihto 3/2018, dosage 4,5 g/l. Keveäpiirteisessä tuoksussa on sitruunaa, voita, limen kuoren pirteää sävyä ja hieman raikasta hunajaisuutta. Tuoreen nuorekkaassa maussa on eniten sitruunaa ja vihreää omenaa, mutta myös ripaus hunajaisen kypsää mangon sävyttämää trooppista hedelmää. Jälkimaussa tuntuu tiukahko hapokkuus limen ja greipin kyyditsemänä. Tässä samppanjassa on paitsi hapokkuutta, myös mukavasti hedelmäisyyttä, joka on kuitenkin sävyiltään vielä melko varautunutta ja kypsymätöntä, eikä vielä tässä hetkessä pyöristy sanottavasti lasissakaan. 3–5 lisävuotta kellarissa tehnee tästä selvästi nykyistä nautittavamman viinin. 89

Pol Roger Vintage 2008

Tuoksu on tämän talon viineille tyypillinen: jonkin verran ruskistetun voin sävyttämää paahteisuutta ja saksanpähkinän aromia, sekä aika kivasti pyöreähkön tuntuista hedelmäisyyttä näiden rinnalla: sitruunaa, mangoa ja hieman ananastakin.

Maussa on selvästi enemmän konsentraatiota kuin edellisessä Philipponnat'ssa, ja selvästi myös hieman isompi dosage: Kypsää punaista omenaa ja lempeää trooppisuutta mangon ja jo hieman kypsyneen ananaksen sävyissä. Kevyt, varmasti sekä sopivan kypsästä hedelmästä että dosagesta tuleva makeus pyöristää sopivasti kulmia, mutta ei vielä häiritse tai korostu liikaa. Jälkimaussa tuntuu tiivis ja rakenteikas sitruunan lempeästi sävyttämä hapokkuus, joka taannee sen, että tässä viinissä on myös hyvää jatkokypsytyspotentiaalia. Ilahduttavan hyvä vuosikertaviini Pol Rogerilta – tämän yhden pullollisen perusteella -08 on parempi kuin aiemmin muutamaan otteeseen maistamani 2002. 92 

Louis Roederer Rosé 2008

Tämän viinin laadun huomaa helposti! Tuoksu on ilmavan tyylikäs ja nuoruudesta huolimatta hienon monikerroksinen: kermatoffeeta, vadelmaa ja metsämansikkaa hienosti toisiaan säestäen, cantaloupemelonia sekä ripaus granaattiomenaa.

Maku on tiivis ja mehukas, vaikka toki yhä melko nuorekas sävyiltään:  hapokasta vadelmaa, punaherukkaa, verigreippiä sekä kokonaisuutta monipuolistavasti hieman ruskeaa kinuskia ja häivähdys maitokahvia. Jälkimaun hapokkuus on nuoruudesta huolimatta hyvässä balanssissa, ja siinä on sitruunan rinnalla maukkaan kypsähköä omenaakin. Jo tässä iässä aivan upea vuosikertarosé, ja jatkokellaroinnilla tulevaisuudessa luultavasti vieläkin sävykkäämpi. 94

Ruinart Dom Ruinart Rosé 1996

Voimakkaasta ja melko paahteisesta, varsinkin aluksi selvästi piikiven sävyttämästä tuoksusta erottuu ruskeaa toffeeta, vastajauhettujen kahvipapujen aromia, punaisia karviaisia, sokeroituja mansikoita ja saksanpähkinää. Maussa on vahva kahvin sävy, sekä tuoksun mukaista pähkinäisyyttä, rinnallaan appelsiininkuorta ja verigreippiä, sekä jonkin verran hunajamelonin ja persikan mukavan kypsiä sävyjä. Jälkimaku on vuosikerran mukaisesti jykevän hapokas, ja sen sitruunaisuus on edelleen melko kulmikasta.

Tämä viini on kokonaisuutena detaljikas, vahvarakenteinen ja voimakasarominen, mutta tyylikkyyden suhteen edeltävä Roederer vie selvän voiton. Lisäksi vaikuttaa siltä, että tämän Dom Ruinartin terävimpiä särmiä pitäisi edelleen saada jonkin verran pyöristettyä, jotta nautittavuus olisi ihan parasta odotusten mukaista tasoa. Jatkokellarointi saattaa auttaa tähän, ja sen myötä tämä vsk voisi omassakin arviossani hyvin nousta viinin aiemmin maistamieni hienojen vuosikertojen -88 ja -90 mukaiselle tasolle. 93

Jacques Selosse Le Bout du Clos

Korkinvaihto 13/3/2013. Selosse ja Bout du Clos on tälläkin kerralla erittäin itsensä näköinen ja odotusteni mukainen: Tuoksussa on muhkeaa kypsää ananasta, hillomaista punaista omenaa, hieman passionhedelmää ja tillin sävyttämää vahvaa tammen aromia.

Maussa on tuhdisti punaista omenaa ja maukasta ananasta, sekä trooppisuutta keveämmin banaanin ja voimakkaammin kypsän mangon sävyissä. Jälkimaku on järeän hapokas, hennosti savuinen ja vahvasti kypsän sitruunainen. Tämä viini ja tyyli ei ehkä enää saa aivan sukkia pyörimään jaloissa kuten joskus ennen; silti tämä on erittäin ilmaisuvoimainen, isojen mittojen samppanja, jossa hedelmän, hapokkuuden ja oksidatiivisuuden keskinäinen tasapaino on minusta edelleen hyvin kriittisen ylärajan oikealla puolella. 95

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be