Siirry pääsisältöön

Itsenäisyyspäivän epilogi: Krug 1988, Vieux Chateau Certan 2000 jne.

Domaine Ramonet Chassagne-Montrachet Premier Cru "Boudriotte" 2005

Maistettu pikaisen dekantoinnin jälkeen. Viinin väri on kultaisehkon keltainen. Kypsähkön tuntuisesta tuoksusta erottuu kepeää hunajaisuutta ja maltillisesti toffeeta, hedelmäisempinä sävyinä hennosti vihreää omenaa ja lempeää kypsää papaijaa. Taka-alalla piileskelee vieno vastaleikatun ruohon aromi ja aavistus mineraalisuutta.

Maku on tuoksua selvästi kireämpi ja ohuempi, sävyinä erottuu hapokkuuden ohella lähinnä sitruunankuorta ja jonkin verran mineraalisuutta. Hedelmäisyys on kadonnut mausta johonkin, eikä siitä ilmaannu parempia vihjeitä odottelemallakaan - tuoksu sen sijaan pysyy tasaisen miellyttävänä. Kokonaisuutena joka tapauksessa pieni pettymys ja aivan selvästi heikompi esitys kuin vuosikerta -07 aiemmin tänä vuonna. 89

Krug 1988

Tämä lähes legendaarinen viini on piirteiltään täysin edellisten kertojen asettamien korkeiden odotusten mukainen. Tuoksussa on muhkeaa kypsää sitruunaa, vihreää omenaa ja hienostunutta päärynää, hieman maitokahvia ja sitä säestävää lempeää paahdetun sokerin sävyä. Hiljalleen mukaan ilmaantuu myös sopiva silaus ruskeaa kinuskia ja toffeeta.

Maku on todella vahva ja kypsän hedelmäinen: sitä kannattelee viinin vuosikerran ja tekijän mukainen järeä mutta hienostunut rakenne upean herkullisissa sitruunan, omenan ja mehukkaan ananaksen sävyissä. Kaiken yllä väreilevä tasapainoinen hapokkuus siivittää jälkimaun suussa uskomattoman pitkälle. Tämän vahvempaa ja maukkaampaa sitruunaa ei samppanjassa taida olla olemassa, ja viinin tuttu lasersädemäinen sekä iätön olemus on viimeistä piirtoa myöten edelleen tallella. Krugin -88 on ilman pienintäkään epäilyistä yksi parhaista maistamistani samppanjoista. 98

Vieux Château Certan 2000

Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Tiiviistä tuoksusta erottuu lakritsia, tuoreehkoa luumua, hieman tupakkaa, ripaus toffeeta ja häivähdys grafiittia, sekä hieman kokonaisuutta monipuolistavaa lämmintä mullan ja tallin sävyä.

Maku on oikein miellyttävä mutta toki edelleen aika nuorekas: luumua, tuoretta mustaherukkaa, hieman salmiakkia ja melko vahvoja tanniineja, jotka hieman kirpeilevät suussa mustikan ja kaakaojauheen sävyttämässä jälkimaussa. Tämä sävyiltään kaunis viini varmasti kypsyy edelleen, mutta alkuvuodesta maistetun pullollisen perusteella sanoisin -98:n vielä piirun verran pyöreämmäksi ja paremmaksi - ainakin toistaiseksi tässä kehityskaaren vaiheessa. 93



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be