Siirry pääsisältöön

Lomaviinejä, mm. J-M Pillot Chassagne-Montrachet Premier Cru Morgeot "Les Fairendes" 2010

Laherte Frères Brut Nature Blanc de Blancs magnum

Korkinvaihto 1/2018, 50 % réserve-viinejä, ei sokerilisäystä. Pirteän tuoreesta tuoksusta erottuu sitruunaa, greippiä, vihreää karviaismarjaa sekä hyvä annos tyylikästä mineraalisuutta.

Maussa on mehukasta vihreää omenaa ja tuoretta päärynää, sekä tiivistä mineraalisuutta. Jälkimaku on tiukan hapokas ja kirpeän greipin sekä limen sävyttämä. Raikkaan teräväsävyinen ja tuoreen, mutta ei ollenkaan ohuen tuntuinen viini: kokonaisuus on hyvän hedelmäisyyden ansiosta jo nyt kivassa tasapainossa. Muutaman vuoden kellarointi tekisi tälle varmasti silti pelkkää hyvää. 87

Henriot Rose Noire Réserve Privée Pur Chardonnay

Aika yksinkertaisesta tuoksusta erottuu hentoa paahteisuutta, briossia ja hieman herkkusienen aromia, sekä suhteellisen vienoja sitruunan ja omenan sävyjä. Maku on maltillisesti hedelmäinen: sitruunaa, limeä ja valkoisten herukoiden sävyä pyöristettynä melko selvästi erottuvalla hunajaisella makeudella. Jälkimaussa tuntuu hyvä, mutta kevyesti kirpeä hapokkuus. Hyvän vakiosamppanjan tasoinen viini, ei sen enempää tällä kertaa. 86

Jean-Marc Pillot Chassagne-Montrachet Premier Cru Morgeot "Les Fairendes" 2010

Tuoksu on heti vasta-avattuna kauniin tasapainoinen ja tyylikkäästi hedelmäinen: keltaista omenaa, sopivan kypsää vaaleaa persikkaa, hienovaraista vaniljakreemin sävyä, ripaus kylmän voin aromia ja kokonaisuuden hienosti viimeistelevää kaunispiirteistä mineraalisuutta.

Kirkkaansävyisestä ja miellyttävän lempeästä mausta erottuu vihreää omenaa, limeä, kypsää sitruunaa sekä maukasta kalkkista mineraalisuutta. Jälkimaku on tiiviin sitruunaisen hapokas ja maistuu pitkään suussa. Hedelmän kypsyys on juuri oikealla tasolla ja lisäksi tämä viini tuntuu olevan oikein mainiossa kehityksensä vaiheessa juuri nyt - hieno vuosikerta näyttää tässä todella parhaita puoliaan. Premier Cru ja Pillot parhaasta päästä, vaikka kompleksisuutta ei sentään ole grand cru -tason hipomiseen saakka. Viini ei erityisemmin kehity lasissa vaan ennemmin jopa hieman sulkeutuu: Indikoineeko vuosikerran kehityksen saavuttaneen jo korkeimman huippunsa, vaiko sittenkin jäljellä olevasta potentiaalista, jonka turvin tämä voisi lisäkellaroimalla sädehtiä vielä yhtä tasoa korkeammalla? 93

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be