Siirry pääsisältöön

Vuoden 2019 1. tastingin samppanjat: Henriot 1996 + Clos des Goisses 1998, 1999 ja 2000


Tammikuun alkuun sovitetun, burgundipainotteisen pruuvin alkumaljana nautittiin Henriot'n 1996 magnumista: viini oli parin viimevuotisen, lievästi oksidoituneen sävyisen normipullollisen (huono säilytys vai ero korkinvaihdon ajankohdassa?) jälkeen taas sitä mitä pitäisikin: lempeää paahteisuutta yhdistettynä raikkaisiin sitruunasävyihin ja omenaan tasapainoisen vahvan hapokkuuden saattelemana. Näin magnumista viinin olemus on edelleen varsin nuorekas: täyteen kypsyyteen ja kehittyneisyyteen on hyvin kellaroituna edelleen matkaa useita vuosia. 93


---


Goissesit puolisokkona: vuosikerrat tiedossa, järjestys ei

Philipponnat Clos des Goisses 1999

Korkinvaihto 3/2007, dosage 4,5 g/l. Tuoksussa on kermaa, sopivasti toffeeta, cashewpähkinää ja reilulla kädellä annosteltua kypsää sitruunaa. Maku on nuorekas, mutta tasapainoinen ja aika runsaan hedelmäinen: kultaposkista omenaa ja mehukasta sitruunaa, joista jälkimmäinen kantaa miellyttävän hapokkuuden kanssa jälkimaun mukaviin mittoihin. Tämän viinin hedelmäisissä elementeissä on erittäin sopusuhtaiset mittasuhteet, ja viini tuntuukin kolmikosta tasapainoisimmalta sekä ainakin tällä hetkellä parhaassa vaiheessa olevalta. Tätä joisin mielelläni uudestaankin, ja aika hyvä tämä taisi oli muistaakseni jo ensimmäisellä kerralla joskus useita vuosia sitten. Veikkaukseni vuosikerrasta oli -98, eli pieleen meni. 94

Philipponnat Clos des Goisses 1998

Korkinvaihto 2/2008, dosage 4,5 g/l. Tämän viinin tuoksu on kolmikon kehittynein, siinä on herkkusienen sävyä ja turhankin runsaasti paahtoleivän aromia - paahteisuus tuntuu samalla myös vähän velton oloiselta. Maku on kuitenkin edelleen suhteellisen tuoreen tuntuinen, siinä on reiluhkosti sitruunaa ja hieman ananaksen sekä mangon sävyttämää trooppisuutta, mutta ei kuitenkaan kokonaisuutena aivan odotuksen mukaista terävää fokusta. Veikkasin vuosikerraksi 2000, mutta 1998 oli oikein: toki ihan kelpo viini, mutta jonkinlainen alisuorittaja paitsi tässä joukossa, myös melko hyvänä pitämäni vuosikerran yleisiin raameihin verrattuna. 91

Philipponnat Clos des Goisses 2000

Korkinvaihto 8/2008, dosage 4,5 g/l. Tässä viinissä on varsinkin aluksi kolmikosta tuoreimman tuntuinen tuoksu vihreän omenan ja limen kuoren sävyissä. Maku ei ole niin runsas kuin (oikeassa) -99:ssä, mutta piirteet ovat toki miellyttäviä: kepeää sitruunaa ja limeä, ripaus omenaa sekä häivähdys kermaa. Jälkimaku on pehmeä ja maltillisesti hapokas, mutta havaittavasti lyhyempi kuin tämän Goisses-trion vakuuttavimmassa viinissä: vuosikerran 2000 versio on maukas ja melko elegantti samppanja, mutta sävyiltään kuitenkin jossain määrin kevyempi ja yksinkertaisempi kuin 1999. Toisaalta, varsinkin tämä vuoden nuorempi viini voinee edelleen kehittyä kellarissa suotuisalla tavalla. 92

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip...

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika...

Pol Roger Cuvée Sir Winston Churchill 1995

Tässä pullollisessa on pirteät kuplat, viinin väri on hiukan tummuneen kullankeltainen, kuten 25-vuotiaalta pinot-vetoiselta samppanjalta sopinee olettaa. Tuoksussa on melko runsasta ruskean sokerin sävyttämää paahteisuutta, kypsähköä sitruunaa ja sopivan kypsiä punaisen omenan sävyjä.  Maussa on tuhti annos sitruunaa, tasapainoisesti kypsyneitä omenasävyjä ja lempeästi ananasta. Tiivistä, pirteän hapokasta ja mukavan mittaista jälkimakua saattelee mehukkaan greipin sekä sitruunankuoren keveän kirpeät piirteet. Hedelmäisyys on siten mukavaa, että vahvahkon sitruunaisesta yleisilmeestä huolimatta kokonaisuudesta jää miellyttävä ja tasapainoinen vaikutelma. Kypsyys tuntuu sopivalta nyt, mutta ehkä tämä voisi hyvässä kellarissa vietettyjen lisävuosien myötä vielä kehittyäkin vähän.  94