Vuosikerran 1996 samppanjatasting: mm. Dom Perignon Oenotheque, Bollinger VVF, Billecart-Salmon Clos Saint-Hilaire

Tämä toukokuussa 2019 nautittu, vahvasti 1996 vuosikerran samppanjoihin keskittynyt tasting vahvisti käsitystäni siitä, että vuosikerta on ihan maineensa veroisesti yksi parhaista: onnistuneet vuoden 1996 samppanjat ovat jo nykyisessä kehitysvaiheessaan erittäin upeita.

---

Cristian Senez Brut 1996

Tämän viinin suhteellisen pelkistetystä tuoksusta erottuu sitruunaa ja leipätaikinaa, sekä jonkin verran herkkusienen aromia yhdistettynä sherrymäiseen, jo jonkin verran oksidoituneeseen sävyyn. Maussa on kohtuullisen mukavasti hedelmää: kypsää punaherukkaa, sitruunaa ja hieman omenaa. Kokonaisuuden verhoaa kenties reiluhkosta dosagesta peräisin oleva sokerinen huntu, joka kääntyy jälkimaun myötä asiallisen sitruunaiseen hapokkuuteen. Lopussa tuntuu tuoksun mukainen kevyt annos oksidoitumista, joka lienee kypsän vuosikerran ominaispiirre tässä lähtökohtaisesti melko yksinkertaisessa viinissä. 86

---

Moët & Chandon Millésime 1996

Tuoksusta erottuu ensimmäisenä varsin voimakas mutta ihan miellyttävä tumman kahvin sävyttämä paahteisuus. Sen alta paljastuu sitruunaa ja mukavan raikaspiirteistä omenaa - yleisilme on melko reduktiivinen, mutta samalla ihan miellyttävän tasapainoinen talon tyylille uskollisesti.

Tuoksun mukainen reduktiivisuus tuntuu myös maussa, jossa mukava kypsähkö sitruuna terävöityy kahvin ja mineraalisuuden sävyillä, kuitenkin pienellä hedelmäisellä makeudella pyöristyen. Jälkimaun hyvässä hapokkuudessa on yhä selvä greipin ote: tämä viini kestää varmasti aikaa ja ehkä kehittyykin vielä. Kokonaisuutena aika kiva, vaikkakin melko niukkapiirteinen ja toki myös hieman geneerisen tuntuinen samppanja. 91

Moët & Chandon Brut Impérial (1996-base?)

Vuosikertaviinin rinnalla mukavana vertailukohtana talon kaikkien tuntema NV-massasamppanja, jonka pohjavuosikerta on todennäköisesti juuri 1996 (tai ainakin jokin hyvin sitä lähellä oleva vuosi). Tämänkin viinin tuoksussa on paahdetta, mutta paljon vertailupariaan hennommin. Lisäksi siitä erottuu kevyesti kermalla sävytettyjä sitruunan ja omenan sävyjä sekä hentoa trooppista vivahdetta: kenties vertailukohtaansa hieman pyöreämmin, mutta samalla ilman sen fokusoituneisuutta.

Maussa näiden kahden viinin tasoero on vielä ilmeisempi. Hedelmäisyys on varsin latteaa, vaikka joitain mangon ja päärynän nyansseja löytyykin. Sävyt ovat kuitenkin melko tehokkaasti sokerilla pyöreäksi standardoituja: varmaankin suurelta osin sokerin ansiosta tässä viinissä ei toisaalta ole mitään oksidoitunutta elementtiä, mutta viini on ihan odotuksen mukaisesti kokonaisuutena suhteellisen mitäänsanomaton ja erittäin geneerinen. 84

---

Dom Pérignon 1996

Tuoksusta erottuu heti hennohko, mutta selkeä "klassisen" korkkivian sävy (TCA). -

Dom Pérignon Oenotheque 1996

Tämä myöhään uudelleenkorkitettu (degorgement 2008) versio dompasta on onneksi kunnossa ja muutenkin selkeästi myös hyvä pullollinen. Tuoksussa on hienon tyylikästä hedelmää: punaista omenaa, passionhedelmää, mangoa ja ananastakin. Hedelmäsävyjä monipuolistaa voinen sävy ja sipaus maukkaan kermatoffeen aromia. Tässäkin on havaittavasti talon tyyliin kuuluvaa reduktiivisuutta, mutta kaikin puolin hyvällä ja moitteettoman tasapainoisella tavalla.

Maku on aavistuksen tuoksua tuoreemman oloinen, joka toisaalta korostaa viinin viimeisteltyä tyylikkyyttä. Hedelmäisinä sävyinä erottuu sitruunaa, limen kuorta, vihreää omenaa. Niiden rinnalla tuntuu keveää ruudin ja maitokahvin sävyä sekä annos mineraalisuutta. Pitkässä jälkimaussa tuntuu vuosikerran mukainen jykevä mutta samalla tasapainoisen sitruunainen hapokkuus. Raikkaus ja kohtuullinen kypsyys ovat kokonaisuudessa hyvässä tasapainossa ja kaikki elementit ovat nautittavan maukkaita - kerrassaan hieno viini siis. 96

---

Bollinger Grande Année 1996

Tämä viini on talon tyylin mukaisesti täysin toista maata kuin hienovireinen DP Oenotheque, mutta silti varsinkin ennakko-odotukseen nähden hedelmänsä suhteen yllättävänkin raikaspiirteinen. Tuoksun vahvat omena-aromit ovat jopa kohtuullisen tuoreen tuntuisia ja vain kevyesti oksidatiivisia. Rinnalta erottuu kypsähköä ananasta, mangoa, ripaus sitruunaa sekä varmaankin tammikypsytyksestä peräisin olevaa miellyttävää vaniljakiisselin aromia.

Maku on harteikkaan hedelmäinen ja samalla mukavasti mineraalinen. Sävyinä erottuu voimakasta sitruunaa, omenaa ja sen kuorta sekä kokonaisvaikutelmaa monipuolistavasti ripaus punaista karviaismarjaa. Jälkimaku on sitruunan ja omenankuoren sävyttämä sekä tasapainoisen vahvasti hapokas. Tämä viini ei erotu tyylikkyydellään, vaan runsaalla, mutta samalla sopivan raikkaalla hedelmäisyydellään. Mainio Bollingerin GA, joka tuntuu olevan niin hyvässä vaiheessa nyt, että tuskin kellarissa enää oleellisesti paranee. 94

Bollinger R.D. 1996

Korkinvaihto 19/7/2007. Tuoksu on paahteisempi, mutta kokonaisuutena ei niin voimakas eikä niin raikas kuin viereisessä GA:ssa: Paahtovanukasta ja myös suhteellisen miellyttävää herkkusienen aromia. Hedelmä jää aluksi aika pahasti piiloon, mutta vähitellen tähän alkaa ilmaantua sitruunan ja appelsiininkuoren sävyjä, ja sitten talolle tyypillistä hillomaista sekä kenties ihan aavistuksen ylikypsän oloista omenaa.

Maku on tuoksun perusteella jossain määrin maltillistettuihin odotuksiin nähden jopa yllättävänkin kiva ja tasapainoinen. Siinä on vihreää omenaa, selväpiirteistä sitruunaa sekä hieman hunajaisuutta näiden rinnalla. Hapokkuus tuntuu kenties illan tiukimmalta, ja jättää viinistä jossain määrin varautuneen viimeisen vaikutelman. Itselleni kolmas kerta tätä viiniä: ei niin hyvä kuin paras, mutta ei onneksi ollenkaan niin heikko kuin huonoin edellisellä kerralla muutama vuosi sitten. Kokonaisuutena en ole viinistä sen status huomioiden erityisen vaikuttunut, mutta kenties tämä sittenkin kannattaisi kätkeä vielä useaksi vuodeksi kellariin ja odottaa jotain lähes odottamatonta tapahtuvaksi. 92

---

Billecart-Salmon Le Clos Saint-Hilaire 1996

Tehty 6500 pulloa. Talon samettisen tasapainoinen tyyli suorastaan sädehtii tässä viinissä! Tuoksussa on tyylikästä punaista omenaa sitruunalla sävytettynä, passionhedelmän kaunista aromia ja hienostunutta maitokahvin lempeän keveää sävyä.

Maustakin löytyy samoja mehukkaita hedelmiä, ja niiden kypsyys tuntuu juuri oikealle tasolle säätyneeltä: erottuvasti mangoa, puhdaspiirteisesti passionia ja suutuntumaltaan silkinpehmeää punaista omenaa. Hienovarainen paahtovanukkaan sävy antaa hedelmäisyydelle viimeisen silauksen. Pitkän ja sitruunan hienosti sävyttämän hapokkuuden samettinen jämäkkyys, voima ilman painoa, on upeaa tasoa. Huippuviini, jonka hienous on yksityiskohtiakin enemmän kokonaisuudessa, ja joka tuntuu olevan miltei uskomattoman hienossa vaiheessa juuri nyt. 100 % pinot noir loistaa tässä samppanjassa kilpaa häikäisevän vuosikerran rinnalla.  97

Bollinger Vieilles Vignes Francaises 1996

Jos jokin tämän illan viineistä olisi pitänyt sokkona osoittaa VVF:ksi, uskon, että olisin heti ensimmäisen nuuhkaisun perusteella osoittanut tätä lasillista: Tuoksusta erottaa ihan ensimmäisenä aiemmin maistamistani VVF-vuosikerroista tutun erittäin persoonallisen ja erittäin kiehtovan kanelin ja punaisen omenan liiton. Upean syvät ja voimakkaat sävyt vaihtuvat miltei kameleonttimaisesti ananakseen ja kardemummaan, ja sitten mukaan tulee myös kermatoffeen ja kevyesti paahdetun voin herkullisia sävyjä.

Maku jatkaa tuoksun teemaa aavistuksen nuorekkaammalla tavalla: punaista omenaa, ananasta, eksoottisia mausteita, ja viinin lämmetessä hiljalleen myös toffeeta ja hunajaa kokonaisuuteen täysin saumattomasti sulautuen. Tasaisen hapokas jälkimaku tuntuu melkein loputtoman pitkältä. Kaikki elementit ovat aika lailla täydellisessä tasapainossa, missään sävyssä ei ole ripaustakaan ylikypsyyttä ja tyyliä on aivan toisessa kertaluokassa kuin edellisen erän GA:ssa.

Vajaat kuusi vuotta sitten nautittu VVF 1985 on ollut toistaiseksi paras maistamani samppanja, ja nyt vihdoin tuli eteen viini ja VVF, joka tuntuu vähintään saman tasoiselta. Tässä ei (vielä) ole aivan samaa määrää kehittyneitä detaljeja kuin -85:ssä silloin, mutta tyyliä ja tasapainoa on enemmän. Vuosikerroissa 1998 ja 1999 taas ei ole ollut läheskään samaa voimaa ja balanssia kuin tässä. Vuosikerta 2002 oli muutama vuosi sitten maistettuna painokkuudeltaan ja ilmaisultaan suunnilleen samaa tasoa, mutta nuoruudestaan huolimatta aromiensa kypsyyden suhteen ehkä vaarassa keikahtaa jo liiankin ylitsevuotavaan suuntaan. Aika näyttää, onko tästä nollakakkosesta kilpailemaan tämän ysikutosen kanssa, joka on jo nyt lähes täydellinen viini, ja 5–10 vuoden päästä olisi näin hyvästä pullollisesta varmasti täydet 100 pistettä. 99

---

Moët & Chandon Millésime Rosé 1996

Tämä viini on lievästi korkkivikainen. -

Charles Heidsieck Millésimé Rosé 1996

Tuoksu on tyylikäs ja herkullinen: tyypillisinä rosésamppanjan piirteinä erottuu vadelmaa, vienoa metsämansikkaa ja hivenen karpalon tuntua. Mukana on myös sitruunaa ja omenan kuorta: Charles Heidsieckille tyypillistä paahteisuutta on seassa vain lempeä aavistus. Kun viini lasissa lämpenee ja avautuu, kokonaisuus alkaa sävyttyä persikkaisella aromilla. 

Maussa on varsin mukavasti tuoreehkoa omenaa, sitruunaa sekä hunajaan verhottua mangon sävyä. Jälkimaussa hapokkuus tuntuu terävähköissä sitruunan ja greipin sävyissä, mutta terävyyden tuntu voi osittain johtua myös edellisessä flightissä nautituista superhienoista ja samettisista viineistä. Viimeisissä kulauksissa mukana onkin jo selvä ripaus pyöristävää mansikkaa. Maukas viini ilman muuta, ja suhteellisen nuorekas edelleen: viini paranee selvästi lasissa, eli tässä on varmasti edelleen hyvää kellarointi- ja kehittymispotentiaalia. 93

---

varsinaisen samppanjatastingin jälkeen vielä muutama sekalainen ekstra

Domaines Jaboulet-Vercherre Corton-Bressandes 1978

Tämän viinin väri on lasista arvioituna vähäisiä odotuksia latistavasti aika haalistuneen ja vetisen oloinen. Pikainen tutustuminen vahvistaa päätelmän oikeaksi: Tuoksusta erottuu VA:ta ja hieman lakritsia, mutta hedelmäisyyttä ei oikein (enää) ole, ja sävy taittuu pian melko voimakkaan tupakkaiseksi. Maussa hedelmää on jäljellä hieman isompi ripaus viikunan ja granaattiomenan sävyissä, jotka vaihtuvat lyhyen jälkimaun myötä nahkaan ja tupakkaan. Mahdolliset hyvät päivänsä huippuvuosikerrasta huolimatta jo ajat sitten nähnyt ja tässä kunnossaan varsin vaatimaton punainen burgundi. 84

Hospices de Beaune Corton Grand Cru Cuvée Charlotte Dumay 2000

Illan toinen punainen burgundi on ensimmäistä selvästi miellyttävämpi viini. Tuoksussa on ihan mukavaa kirsikkaa ja punaista herukkaa, myös hieman lämmintä multaisen maan sävyä, ripaus mineraalia sekä aavistus salmiakkia. Maussa on kohtuullisen hyvin hedelmää kirsikan ja mansikan sävyissä, mutta jälkimaun hapokkuuden ja kulmikkaiden tanniinien yhdistelmä jättää melko karkean viimeisen vaikutelman. Ihan ok viini, josta kuitenkin puuttuu sekä minulle tärkeä hyvän pinot'n eleganssi että kaikki jollain tavalla mahdollisesti mieleen jäävät piirteet. 89

---

Grahams Vintage Port 1970

Tämän portviinin tuoksu on varsin voimakas ja intensiivinen: aromien kirjosta erottuu suklaata, toffeeta, mustaherukkaa, lakritsia, piparkakkumausteita sekä lempeän yrttistä sävyä siinä rinnalla.

Maku on miellyttävän tasapainoinen, ja samettinen suutuntuma sekä olemukseltaan kaikin puolin hyvin kohdilleen kypsyneet sävyt vielä korostavat lempeää olemusta: viikunaa, suklaata ja punaisehkon tuntuista hedelmää veriappelsiinin ja punaherukoiden voimin. Kokonaisuuden viimeistelee sopiva ripaus ei mitenkään ylitsevuotavan tuntuista hunajaista makeutta. Oikein miellyttävä ja maukas viini, joka myös hävittää hienosti näissä väkevöidyissä itselleni usein vaikeuksia aiheuttavan normaaliviiniä suuremman alkoholimääränsä. 94

Barone Ricasoli Brolio Vin Santo 1949

Melko hillitystä tuoksusta erottuu hunajaan verhottua omenaa ja keveää hunajamelonin sävyä. Maussa on fariinisokerin sävyä, ruskeaa kinuskia sekä omenahilloa. Kokonaisuutena tuoksu on kenties vähän vaisu, mutta maku on erittäin pehmeä ja miellyttävä ilman mitään liian pitkälle ehtooseen taipumisen merkkejä - tämä on varmasti lähes "iätön" viini ja samppanjaillalle mainio makea jälkiruoka ihan itsessään. 91

---

illan viimeinen sokkona

Domaine William Fevre Chablis Grand Cru Les Clos 2003

Tämän valkoviinin tuoksussa on vahvaa, muhkeapiirteistä trooppisuutta: kypsää ananasta, mangoa ja hunajaa. Maussa hedelmä sen sijaan tuntuu paljon ohuemmalta ja kireämmältä sitruunankuoren ja raa'ahkon vihreän omenan sävyissä, mutta samalla mukana väreilee kuitenkin myös tuoksun mukaista hunajaisuutta. Vähän penkomalla kokonaisuudesta erottuu lopulta myös hieman chablis'maista suolavettä ja kuivaa kalkkikiven tuntua. Jälkimaussa ei ole paljoakaan hapokkuutta, mutta sen sijaan ripaus lähes tanniinista karvautta. 

Olin identiteettiarvauksieni kanssa aivan metsässä, mutta puolustukseksi voinee todeta, että tämä kuuman vuoden viini on kyllä varsin epätyypillinen chablis. Loppuillan viimeisen viinin paikka on usein epäkiitollinen; siitä johtuen tai siitä huolimatta en ollut tästä viinistä erityisen innostunut. Tuoksu ja maku ovat keskenään jossain määrin epäortodoksinen pari, eikä vaisusta hapokkuudestakaan ole apua kokonaisuuden tasapainottamiseen. 88