Pullollisia

Domaine Robert Sirugue Vosne-Romanée Premier Cru Les Petits Monts 2005 Dekantoitu reilu tunti ennen maistamista. Lämpimässä, muhkean tuntuisessa tuoksussa on kypsiä kirsikoita, hieman vadelmaa ja boysenmarjaa sekä kokonaisuuteen sopivaa mineraalisuutta. Maku on roteva, voimakkaasti tumman marjainen, lisänä männynneulasten ja lakritsijuuren sävyä. Jälkimaku on jykevä, siinä on sekä hapokkuutta että aika runsaasti tanniinia: tätä voisi ja nautittavuuden kannalta kannattaisikin kypsyttää vielä 5-10 vuotta lisää - mainio viini, jolla on varmasti vielä nykyhetkeä parempi tulevaisuus. 91 Jacques-Frédéric Mugnier Chambolle-Musigny 2010 Dekantoitu pari tuntia ennen maistamista. Väri on selvästi vaaleamman punainen ja reunoilta värittömämpi kuin edellisessä viinissä. Tuoksu on viettelevämpi ja kukkaisempi: parfyymistä kirsikkaa, kypsää mansikkaa, orkidean sävyä ja ripaus maanläheistä mullan lämmintä tuntua. Maussa on makeaa mansikkaisuutta ja sen rinnalla kokonaisuutta mukavasti sy...

Henriot 1996 Väri on kullankeltainen ja kuplat ikään nähden suhteellisen rauhalliset. Tuoksussa on melko voimakkaasti toffeeta, hieman kypsää sitruunaa ja voin sekä hasselpähkinöiden sävyä. Maku ei ole kovin runsas tai kovin hedelmäinen, sävyinä erottuu lähinnä kevyttä omenaisuutta ja sitä hieman reilummin sitruunaa. Jälkimaun terävähkön hapokkuuden rinnalla tuntuu vieno oksidoitumisen sävy. Oikein asiallisesti juotava viini, mutta kuitenkin selvästi heikompi kuin parhaat pullolliset monista aiemmin juoduista: olisikohan niin, että ainakin normipullot tällä vanhanmallisella etiketillä (=uudempia aiempi korkinvaihto?) olisi jo muutenkin syytä juoda suhteellisen pian pois? 89 Charles Heidsieck Brut Réserve Takaetiketin mukaan laitettu kellariin 2008 ja korkki vaihdettu 2016, joten pohjavuosikerta/-sato lienee tässä 2007. Raikas tuoksu on sopiva yhdistelmä paahdetta, vihreää omenaa, karambolaa ja sitruunaruohoa. Makukin on miellyttävän pyöreä: sitruunaa ja vihreää omenaa, hiem...

Deutz Cuvée William Deutz 1996 Tässä sokkona eteen tullessa samppanjassa on pirteät kuplat ja vaalean kullankeltainen väri. Miellyttävän tasapainoisessa, raikkaassa ja melko hedelmävetoisessa tuoksussa on vihreää omenaa, karambolaa, hieman ananasta, kermaa ja hennosti vaniljaa. Lisänä on hieman paahdetta ja kevyesti merellistä sävyä. Maussa on ennen kaikkea runsasta hunajaista hedelmäisyyttä: ananasta, kypsää omenaa ja lempeää sitruunaa. Jälkimaku on vahva, miellyttävästi greipin ja sitruunan välillä tasapainoileva ja viipyy pitkään suussa. Arvasin vuosikerraksi kasikasia tai ysikutosta, ja lukitsin lopulta ensin väärin ensimmäisen. Tämä viini ei aivan vaikuttanut tyypilliseltä CWD:ltä, koska tässä ei ole minusta erityisen leimallisia pinotin sävyjä. Kun kuulin että tämä ei ole kasikasi, eikä edes Henriot Les Enchanteleurs, kolmas ja viimeinen arvaus osui vähän yllättäenkin täsmälleen oikeaan. Kokonaisuutena hienon tasapainoinen, nuorekas ja maukas viini: tällä hetkellä ehkä...

Ei dekantoitu, pullo avattu muutama tunti ennen maistamista ja tyhjennetty kiireettä. Pirteässä, hienon kirkkaassa tuoksussa on tuoreita punaisia kirsikoita, hentoa ahomansikoiden aromia ja kepeää mineraalisuutta. Maun mukana kokonaisuuteen tulee miellyttävää punaherukoiden sävyä. Hapokkuus tuntuu kokonaisuuteen sopivalta ja hyvinkin tasapainoiselta. Ikäänsä ja kylätasoonsa nähden kerrassaan kaunis ja harmoninen viini, mutta tätähän tältä domainelta toki sopii olettaakin. 90

Leclerc Briantin vuosikerraton palstaviini, samaa erää kuin kolmisen vuotta sitten maistettu edellinen pullollinen. Mukavan runsaasta tuoksusta erottuu kanelin sävyttämää omenaa, briossia, kypsää sitruunaa ja ripaus toffeeta. Maku on mehukkaan hedelmäinen makeahkon ananaksen ja kypsän punaisen omenan sävyissä. Jälkimaku on hennosti kirpeän sitruunainen ja kokonaisuutena sopivan hallitusti hapokas. Roteva, hyvässä kypsässä kehitysvaiheessa oleva viini juuri nyt. 90

Slow-ox pari tuntia + reilu tunti dekantterissa ennen maistamista. Hienostuneen intensiivisessä, terroirin mukaisessa tuoksussa on hyvin tummasävyistä hedelmää ja marjaa: granaattiomenaa, hapankirsikkaa ja boysenmarjaa. Näiden rinnalla hennompia aromeja erottuu yllin kyllin: hentoa lehtikompostin sävyä, salviaa, mustapippuria sekä reilu ripaus burgundimaisuutta salmiakin ja sitä säestävän mineraalisuuden saattelemana. Mausta erottuu tuoksuun verrattuna myös uusia, hiukan bordeaux'maisia sävyjä kuten nahkaa ja tupakkaa. Hapankirsikka sävyttyy luumuisella häivähdyksellä ja jälkimaussa on erottuvaa raudan sävyä. Hapokkuus, jonka alta tanniinisuutta ei juuri erotu, on järkevästi annostellun ja tasapainoisen oloista. Maku on sopivan vahva ja sopivan hapokas, tyylikästä voimaa ilman ylitsepursuavaa runsautta. Tämä viini tuntuu tavallaan onnistuneelta bordeaux'n ja burgundin synteesiltä, ja on joka tapauksessa yhtä lailla myös omalle alkuperälleen uskollinen. Jo hieman kypsynyt, e...

Toukokuussa 2017 jatkettiin tutulla teemalla, vuosikerran 2002 samppanjoilla. Tämä kattaus oli laadultaan edellisiä kokonaisuuksia vaihtelevampi, mutta mukaan mahtui silti nytkin muutama oikein hyvä ja monta muuta muuten mielenkiintoista viiniä. flight 1 Laurent-Perrier Brut Millésimé 2002 Näitä avattiin kaksi pullollista. Ensimmäisen tuoksu on melko raikas: greippiä, hiukan hasselpähkinää, punaisen omenan kuorta ja hentoa herkkusienen aromia. Maku on hennosti makea ja suhteellisen mukavasti hedelmäinen, sitruunan ja kevyesti karvaan omenankodan sävyttämä. 88 Toinen pullollinen on hiukan tasapainoisempi ja pyöreämmän hedelmäinen - ei niin kulmikkaan greippinen kuin ensimmäinen, joten hapokkuuskin tuntuu tässä miellyttävämmältä ja sileämmältä. Tämän tasoista pullollista voisi kiinnostaa maistaa vielä joskus uudestaankin. 89  --- flight 2 Delamotte Blanc de Blancs 2002 Tämän viinin tuoksu on havaittavasti fokusoidumpi, tiiviimmän ja nuoremman oloinen...