Tämä päätyi tyhjennettäväksi lauantai-iltana, kun teki mieli jotain hyvää samppanjaa, mutta ei ollut paineita valinnan ehdottomaan onnistumiseen. Aavistelin, että tämä voisi hyvin olla ihan pilallakin eikä ainakaan lisäkellaroinnilla tulisi paranemaan. Itse asiassa pelkäsin jopa sitä, että pullo alkaisi varastossa itsekseen vuotaa muuta arsenaalia tuhrien. Pullossa oli vähän sakkaa, mutta nestepinnan taso oli ikäisekseen moitteettoman korkea.
Avaamiseen haastetta toi ainoastaan hapettuneen sidelangan poistaminen pihdeillä, muuten avaustoimenpiteet sujuivat aivan toiveen mukaan: Korkki istui tiukasti ja poistui pullosta pirteän pihauksen saattelemana. Samaa reittiä ilmoille tulvahtivat myös raikkaat hedelmäaromit – lupaavaa!
48-vuotias, myöhään, mutta jo ajat sitten uudelleenkorkitettu R.D. Bolly ei jättänyt juojalleen juuri toivomisen varaa. Viinin väri on kullankeltainen ja siinä on yhä pienet, terhakat kuplat. Tuoksun hallitsevimpia elementtejä ovat hasselpähkinä, toffee ja crème brûlée. Lisäksi muita, hienovaraisempia vivahteita löytyy yllin kyllin viinin saadessa vähitellen enemmän ilmaa. Niistä voi poimia vaikkapa sitruunaruohon, ruusun terälehdet ja loppulasillisissa jo hallitsevat, savuiset ikääntyneen pinotin aromit.
Yllättävän nuorekas maku ei runsaudessaan jää tuoksusta juuri jälkeen. Siinä on hunajaa, maitosuklaata, sokeriin säilöttyjä päärynöitä, ripaus tervaa ja ennen kaikkea ikä huomioiden huikean tuhti happorakenne. Se naulaa uskomattoman pitkän jälkimaun viipyilemään suuhun minuuteiksi. Jälkimaun ohella hämmästyttävät viinin olemattomat ikääntymisen merkit: sokkona olisin varmasti yrittänyt sovitella tätä pariakymmentä vuotta nuoremmaksi. Kokonaisuutena tämä viini on aivan upea kokonaisuus, jossa voima ja hienovireiset nyanssit ovat yhdessä moitteettomassa tasapainossa. Mahtavaa! 97
Kommentit
Lähetä kommentti