Siirry pääsisältöön

Lanson Gold Label 1996

Viinin tuoksussa on hedelmäosastolta vihreää omenaa ja karviaismarjaa, joille vastapainon luo ryhdikäs mineraalisuus pippurin ja piikiven vivahteineen. Maku on kireän hapokas ja sitä hallitsee vihreän omenan sävyt, lisänä vain aavistus pyöreämpää hedelmäisyyttä. Kokonaisuus on joka tapauksessa erittäin tiukka, mutta kypsyyttä on kuitenkin sen verran, ettei hapokkuus tunnu enää suoranaisena kirpeytenä ja siksi viini on tässä iässä auttavasti nautittavissa.

Lansonin kategorinen periaate välttää malolaktinen käyminen kaikissa viineissä sopii tähän joka tapauksessa aivan kertaluokkaa paremmin kuin vuosikerrattomaan Black Labeliin. Hapokkuuden hallitsevuuden vuoksi viini tuntuu kuitenkin hiukan yksioikoiselta, ja tätä piirrettä jyhkeähappoinen vuosi -96 varmasti entisestään korostaa. Toisaalta kirkkaan puhdaspiirteisyyden alta paljastuisi  armotta myös viinin  puutteet ja virheet, joita niitäkään ei saumattomasta kokonaisuudesta löydy. Tällä on elinikää hyvässä ja kärsivällisessä kellarissa varmasti vielä vuosikymmeniä, mutta ainakin itselleni on täysi arvoitus, mahtavatko monet vuodetkaan tuoda tähän kovin paljon lisää vivahteikkuutta. Ehkä yritän jaksaa jemmata toista jäljellä olevaa pulloani ainakin muutaman vuoden ja arvioida asiaa silloin uudelleen. Nykyiselläänkin tämä on kuitenkin piristävä, aivan valtavirrasta eroava poikkeus ja samalla jälleen myös osoitus vuosikerran -96 nykyisestä ja tulevasta suuruudesta. 91

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Domaine Comte Georges de Vogüe Chambolle-Musigny Les Amoureuses 1984

Kaadettu suoraan lasiin ilman dekantointia: Väri on reunoilta ruskehtava, jopa hivenen veden värinen, muuten keskisävyisen punainen. Tuoksussa on hentoisesti tummaa marjaisuutta, hieman mineraalisuutta ja luumua, sekä hento maanläheinen komponentti. Viini ilmaantuessa mukaan tulee vielä kevyt salmiakin aromi. Maku on kevyen marjainen, sävyinä kirsikkaa ja boysenmarjaa, sekä tässäkin myös mineraalia ja multaa. Suutuntuma on aluksi melko ohut ja vetinen, ja kevyt hapokkuus tuntuu lyhyessä jälkimaussa jollain tavalla irtonaiselta. Puolen tunnin päästä avaamisesta viini tuntuu kuitenkin saavan selvästi lisää ryhtiä, ripauksena voimaa sekä parempaa balanssia. Viini ei mitenkään erityisesti tunnu liian vanhalta vaan ennemmin vuosikertansa mukaiselta. Silti erityinen viini, vaikkakin muuten kuin absoluuttisen laatunsa perusteella.  88

Vuoden 2002 samppanjoita, tasting osa VII: mm. Krug Clos d'Ambonnay, Clos du Mesnil, Salon ja Roederer Cristal Rosé

Elokuussa 2019 toistaiseksi viimeinen otto vuosikerran 2002 samppanjoista vertikaalin muodossa, itselleni 7. osa kaikkiaan kymmenen järjestetyn istunnon sarjasta. Muutama illan viineistä oli maistettu jo ensimmäisissä osissa keväällä 2016, ja muutamat huiput olivat itselleni täysin uusia. Viinien taso näissä tastingeissa on ollut jossain määrin vaihteleva sisältäen myös joitain jo alamäen puolella olleita esimerkkejä. Tämän viimeisen illan jälkeen oli joka tapauksessa selvää, että vuosikerran parhaat samppanjat ovat paitsi aivan upeita viinejä, myös vasta pitkän elinkaarensa alkutaipaleellaan. J. Lassalle Special Club Premier Cru 2002 Kaksi ensimmäistä viiniä tarjottiin sokkona, tämä niistä siis ensimmäinen. Tuoksussa on mukavaa,  jasmiinin ja ruusupensaan mieleen tuovaa makeaa kukkeutta sekä kohtuullisesti omenaa ja sipaus voita. Maku on keveä, mutta melko tyylikäs sitruunan ja vihreän omenan sävyttämänä. Jälkimaussa tuntuu kohtuullinen hapokkuus, limen tuntua sekä ripaus mine...

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip...