Itselleni ensikosketus taloa myöten tähän samppanjaan, josta ilmeisesti on olemassa myös vuosikerrallinen sekä rosé-versio. Tämän vuosikerrattoman tuoksu on hyvin kypsän oloinen, siinä on lähinnä paahtunutta sokerisuutta ja rusinaisuutta sekä herkkusientä. Maun melko vaimea hedelmäisyys jatkaa samalla sinänsä asiallisella linjalla, mutta rakennetta ja hapokkuutta kuitenkin uupuu ja jälkimakukin on aika lyhyt. Luulenpa, että viinissä on tavallista iäkkäämpiä reserve-viinejä, mutta rypäleiden keskimääräinen laatu ei ehkä ole erityisen korkea. 85
Kaadettu suoraan lasiin ilman dekantointia: Väri on reunoilta ruskehtava, jopa hivenen veden värinen, muuten keskisävyisen punainen. Tuoksussa on hentoisesti tummaa marjaisuutta, hieman mineraalisuutta ja luumua, sekä hento maanläheinen komponentti. Viini ilmaantuessa mukaan tulee vielä kevyt salmiakin aromi. Maku on kevyen marjainen, sävyinä kirsikkaa ja boysenmarjaa, sekä tässäkin myös mineraalia ja multaa. Suutuntuma on aluksi melko ohut ja vetinen, ja kevyt hapokkuus tuntuu lyhyessä jälkimaussa jollain tavalla irtonaiselta. Puolen tunnin päästä avaamisesta viini tuntuu kuitenkin saavan selvästi lisää ryhtiä, ripauksena voimaa sekä parempaa balanssia. Viini ei mitenkään erityisesti tunnu liian vanhalta vaan ennemmin vuosikertansa mukaiselta. Silti erityinen viini, vaikkakin muuten kuin absoluuttisen laatunsa perusteella. 88
Kommentit
Lähetä kommentti