Perjantai-illan piristykseksi juotiin Drappierin vakiosamppanjaa, Carte d'Oria, tälllä kertaa maltillisesti varttimagnumista. Tuoksu on hennon hedelmäinen ja muuten raikas, mutta siitä erottuu hiukan häiritsevänä myös imelän ylikypsä sivuaromi. Maku on melko neutraali ja hapokkuus aika maltillista. Onneksi mausta puuttuu nyt lähes kokonaan häiritsevä karvaus, mikä ei erityisemmin ihastuttanut saman tavaran normipullollisessa joskus viime kesänä. Kokonaisuus on siis nyt parempi kuin viimeksi, mennee pullokohtaisen vaihtelun piikkiin, vaikka taisihan tämä pikkupullo kieriä kaapin pohjalla kypsyyttä keräämässä melkein vuoden verran. 84
Vuoden 2002 samppanjoita, tasting osa VII: mm. Krug Clos d'Ambonnay, Clos du Mesnil, Salon ja Roederer Cristal Rosé
Elokuussa 2019 toistaiseksi viimeinen otto vuosikerran 2002 samppanjoista vertikaalin muodossa, itselleni 7. osa kaikkiaan kymmenen järjestetyn istunnon sarjasta. Muutama illan viineistä oli maistettu jo ensimmäisissä osissa keväällä 2016, ja muutamat huiput olivat itselleni täysin uusia. Viinien taso näissä tastingeissa on ollut jossain määrin vaihteleva sisältäen myös joitain jo alamäen puolella olleita esimerkkejä. Tämän viimeisen illan jälkeen oli joka tapauksessa selvää, että vuosikerran parhaat samppanjat ovat paitsi aivan upeita viinejä, myös vasta pitkän elinkaarensa alkutaipaleellaan. J. Lassalle Special Club Premier Cru 2002 Kaksi ensimmäistä viiniä tarjottiin sokkona, tämä niistä siis ensimmäinen. Tuoksussa on mukavaa, jasmiinin ja ruusupensaan mieleen tuovaa makeaa kukkeutta sekä kohtuullisesti omenaa ja sipaus voita. Maku on keveä, mutta melko tyylikäs sitruunan ja vihreän omenan sävyttämänä. Jälkimaussa tuntuu kohtuullinen hapokkuus, limen tuntua sekä ripaus mine...
Kommentit
Lähetä kommentti