Siirry pääsisältöön

Rosé-kuplia rinnakkain

Hilpeän vapputunnelman takaamiseksi aattona maisteltiin muutamia punaisia kuplia rinnakkain. Sattuneista syistä tällä kertaa vain yhdessä lasissa oli samppanjaa.

Bouvet-Ladubay Rosé Excellence


Viini tuoksuu epäpuhtaasti karviaiselle, päärynälle ja hedelmäkarkeille. Vaikka tämä on etiketin mukaan brut, on maku makeahko ja sinänsä tasainen, mutta mitäänsanomaton ja vetinen. Melkein kelvoton. 70

Bouvet-Ladubay Trésor Rosé


Tämän tuoksu on hennon marjainen ja siinä on myös hiukan nugaata, mutta muita aromeja ei yrityksestä huolimatta oikein irtoa. Maussa on vähän vadelmaa  ja hiukan enemmän karpaloa sekä puolukkaa; alussa väliin erottuu myös epämiellyttävä multainen sävy. Rakenne on kuitenkin ihan ookoo ja sitä säestävä viinin hapokkuus on melko tasapainoista ja ryhdikästä. 79

Codorníu Pinot Noir Brut


Viinin tuoksu on voimakkaan paahteinen ja sitä ryhdittää kevyt sitruunaruohon vivahde. Maku on kepeän marjainen ja hapokkuus on myös melko kevyttä, suorastaan vähän velttoa. Jälkimaku on kohtuullisen pitkä ja hiukan kirpeä. Kuuman paahteisuuden ja vähäisen hapokkuuden leimaamana tämä on helppo tunnistaa cavaksi ja toki ihan käyttökelpoiseksi sellaiseksi. 81

Gosset Grand Rosé


Väri on kauniin pronssinpunainen ja erottuu selvästi kalpeampana muista rinnalla olevista viineistä. Tuoksussa on herkkusientä, saksanpähkinää, liljaa ja persikkaa. Maun metsämansikan, vadelman ja hunajan sävyt muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden, jota jo kesyyntynyt hapokkuus tässä puolitoista vuotta kellaroidussa ja varsin kypsänoloisessa pullollisessa kauniisti kannattelee. Tässä seurassa täysin omassa luokassaan ja ehkä jopa paras juomani pullo tätä ihastuttavaa ja aina luotettavaa vakiorosésamppanjaa. 91

Yhteenveto


Bouvet-Ladubayn pitäisi lukemani perusteella olla Ranskan parhaita kuohuviinin tuottajia Champagnen ulkopuolella ja punaisen sekä valkoisen Trésorin talon parasta osaamista. Ainakin tämä esitys oli kuitenkin pettymys: pienten maisteluannosten jälkeen loppu Rosé Excellence jäi vappuhumussakin juomatta, eikä punainen Trésorkaan ollut erityisen hyvää. Codorníun pinot on pirteän värinen, ihan juotavissa oleva cava, silloin kun samppanja ei syystä tai toisesta tule kysymykseen.

Oma mielikuvani siitä, ettei näin eri tasoisten viinien vertaileminen rinnakkain ole kovin hedelmällistä, vahvistui taas. Tiesin nyt itse viinit, mutta myös nämä täysin sokkona saanut kaverini poimi ihan hetkessä tähden tästä muuten enemmän tai vähemmän harmaasta joukosta. Sen tiesinkin jo ennalta, että Gossetin rosé on aivan kärkeä myös omassa vakiorosésamppanjoiden vertailuryhmässään, ja myös sen, että sitä pitää aina olla varastossa pullo tai pari!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Domaine Comte Georges de Vogüe Chambolle-Musigny Les Amoureuses 1984

Kaadettu suoraan lasiin ilman dekantointia: Väri on reunoilta ruskehtava, jopa hivenen veden värinen, muuten keskisävyisen punainen. Tuoksussa on hentoisesti tummaa marjaisuutta, hieman mineraalisuutta ja luumua, sekä hento maanläheinen komponentti. Viini ilmaantuessa mukaan tulee vielä kevyt salmiakin aromi. Maku on kevyen marjainen, sävyinä kirsikkaa ja boysenmarjaa, sekä tässäkin myös mineraalia ja multaa. Suutuntuma on aluksi melko ohut ja vetinen, ja kevyt hapokkuus tuntuu lyhyessä jälkimaussa jollain tavalla irtonaiselta. Puolen tunnin päästä avaamisesta viini tuntuu kuitenkin saavan selvästi lisää ryhtiä, ripauksena voimaa sekä parempaa balanssia. Viini ei mitenkään erityisesti tunnu liian vanhalta vaan ennemmin vuosikertansa mukaiselta. Silti erityinen viini, vaikkakin muuten kuin absoluuttisen laatunsa perusteella.  88

Vuoden 2002 samppanjoita, tasting osa VII: mm. Krug Clos d'Ambonnay, Clos du Mesnil, Salon ja Roederer Cristal Rosé

Elokuussa 2019 toistaiseksi viimeinen otto vuosikerran 2002 samppanjoista vertikaalin muodossa, itselleni 7. osa kaikkiaan kymmenen järjestetyn istunnon sarjasta. Muutama illan viineistä oli maistettu jo ensimmäisissä osissa keväällä 2016, ja muutamat huiput olivat itselleni täysin uusia. Viinien taso näissä tastingeissa on ollut jossain määrin vaihteleva sisältäen myös joitain jo alamäen puolella olleita esimerkkejä. Tämän viimeisen illan jälkeen oli joka tapauksessa selvää, että vuosikerran parhaat samppanjat ovat paitsi aivan upeita viinejä, myös vasta pitkän elinkaarensa alkutaipaleellaan. J. Lassalle Special Club Premier Cru 2002 Kaksi ensimmäistä viiniä tarjottiin sokkona, tämä niistä siis ensimmäinen. Tuoksussa on mukavaa,  jasmiinin ja ruusupensaan mieleen tuovaa makeaa kukkeutta sekä kohtuullisesti omenaa ja sipaus voita. Maku on keveä, mutta melko tyylikäs sitruunan ja vihreän omenan sävyttämänä. Jälkimaussa tuntuu kohtuullinen hapokkuus, limen tuntua sekä ripaus mine...

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika...