Siirry pääsisältöön

Rosé-kuplia rinnakkain

Hilpeän vapputunnelman takaamiseksi aattona maisteltiin muutamia punaisia kuplia rinnakkain. Sattuneista syistä tällä kertaa vain yhdessä lasissa oli samppanjaa.

Bouvet-Ladubay Rosé Excellence


Viini tuoksuu epäpuhtaasti karviaiselle, päärynälle ja hedelmäkarkeille. Vaikka tämä on etiketin mukaan brut, on maku makeahko ja sinänsä tasainen, mutta mitäänsanomaton ja vetinen. Melkein kelvoton. 70

Bouvet-Ladubay Trésor Rosé


Tämän tuoksu on hennon marjainen ja siinä on myös hiukan nugaata, mutta muita aromeja ei yrityksestä huolimatta oikein irtoa. Maussa on vähän vadelmaa  ja hiukan enemmän karpaloa sekä puolukkaa; alussa väliin erottuu myös epämiellyttävä multainen sävy. Rakenne on kuitenkin ihan ookoo ja sitä säestävä viinin hapokkuus on melko tasapainoista ja ryhdikästä. 79

Codorníu Pinot Noir Brut


Viinin tuoksu on voimakkaan paahteinen ja sitä ryhdittää kevyt sitruunaruohon vivahde. Maku on kepeän marjainen ja hapokkuus on myös melko kevyttä, suorastaan vähän velttoa. Jälkimaku on kohtuullisen pitkä ja hiukan kirpeä. Kuuman paahteisuuden ja vähäisen hapokkuuden leimaamana tämä on helppo tunnistaa cavaksi ja toki ihan käyttökelpoiseksi sellaiseksi. 81

Gosset Grand Rosé


Väri on kauniin pronssinpunainen ja erottuu selvästi kalpeampana muista rinnalla olevista viineistä. Tuoksussa on herkkusientä, saksanpähkinää, liljaa ja persikkaa. Maun metsämansikan, vadelman ja hunajan sävyt muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden, jota jo kesyyntynyt hapokkuus tässä puolitoista vuotta kellaroidussa ja varsin kypsänoloisessa pullollisessa kauniisti kannattelee. Tässä seurassa täysin omassa luokassaan ja ehkä jopa paras juomani pullo tätä ihastuttavaa ja aina luotettavaa vakiorosésamppanjaa. 91

Yhteenveto


Bouvet-Ladubayn pitäisi lukemani perusteella olla Ranskan parhaita kuohuviinin tuottajia Champagnen ulkopuolella ja punaisen sekä valkoisen Trésorin talon parasta osaamista. Ainakin tämä esitys oli kuitenkin pettymys: pienten maisteluannosten jälkeen loppu Rosé Excellence jäi vappuhumussakin juomatta, eikä punainen Trésorkaan ollut erityisen hyvää. Codorníun pinot on pirteän värinen, ihan juotavissa oleva cava, silloin kun samppanja ei syystä tai toisesta tule kysymykseen.

Oma mielikuvani siitä, ettei näin eri tasoisten viinien vertaileminen rinnakkain ole kovin hedelmällistä, vahvistui taas. Tiesin nyt itse viinit, mutta myös nämä täysin sokkona saanut kaverini poimi ihan hetkessä tähden tästä muuten enemmän tai vähemmän harmaasta joukosta. Sen tiesinkin jo ennalta, että Gossetin rosé on aivan kärkeä myös omassa vakiorosésamppanjoiden vertailuryhmässään, ja myös sen, että sitä pitää aina olla varastossa pullo tai pari!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip...

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika...

Pol Roger Cuvée Sir Winston Churchill 1995

Tässä pullollisessa on pirteät kuplat, viinin väri on hiukan tummuneen kullankeltainen, kuten 25-vuotiaalta pinot-vetoiselta samppanjalta sopinee olettaa. Tuoksussa on melko runsasta ruskean sokerin sävyttämää paahteisuutta, kypsähköä sitruunaa ja sopivan kypsiä punaisen omenan sävyjä.  Maussa on tuhti annos sitruunaa, tasapainoisesti kypsyneitä omenasävyjä ja lempeästi ananasta. Tiivistä, pirteän hapokasta ja mukavan mittaista jälkimakua saattelee mehukkaan greipin sekä sitruunankuoren keveän kirpeät piirteet. Hedelmäisyys on siten mukavaa, että vahvahkon sitruunaisesta yleisilmeestä huolimatta kokonaisuudesta jää miellyttävä ja tasapainoinen vaikutelma. Kypsyys tuntuu sopivalta nyt, mutta ehkä tämä voisi hyvässä kellarissa vietettyjen lisävuosien myötä vielä kehittyäkin vähän.  94