Siirry pääsisältöön

Rosé-kuplia rinnakkain

Hilpeän vapputunnelman takaamiseksi aattona maisteltiin muutamia punaisia kuplia rinnakkain. Sattuneista syistä tällä kertaa vain yhdessä lasissa oli samppanjaa.

Bouvet-Ladubay Rosé Excellence


Viini tuoksuu epäpuhtaasti karviaiselle, päärynälle ja hedelmäkarkeille. Vaikka tämä on etiketin mukaan brut, on maku makeahko ja sinänsä tasainen, mutta mitäänsanomaton ja vetinen. Melkein kelvoton. 70

Bouvet-Ladubay Trésor Rosé


Tämän tuoksu on hennon marjainen ja siinä on myös hiukan nugaata, mutta muita aromeja ei yrityksestä huolimatta oikein irtoa. Maussa on vähän vadelmaa  ja hiukan enemmän karpaloa sekä puolukkaa; alussa väliin erottuu myös epämiellyttävä multainen sävy. Rakenne on kuitenkin ihan ookoo ja sitä säestävä viinin hapokkuus on melko tasapainoista ja ryhdikästä. 79

Codorníu Pinot Noir Brut


Viinin tuoksu on voimakkaan paahteinen ja sitä ryhdittää kevyt sitruunaruohon vivahde. Maku on kepeän marjainen ja hapokkuus on myös melko kevyttä, suorastaan vähän velttoa. Jälkimaku on kohtuullisen pitkä ja hiukan kirpeä. Kuuman paahteisuuden ja vähäisen hapokkuuden leimaamana tämä on helppo tunnistaa cavaksi ja toki ihan käyttökelpoiseksi sellaiseksi. 81

Gosset Grand Rosé


Väri on kauniin pronssinpunainen ja erottuu selvästi kalpeampana muista rinnalla olevista viineistä. Tuoksussa on herkkusientä, saksanpähkinää, liljaa ja persikkaa. Maun metsämansikan, vadelman ja hunajan sävyt muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden, jota jo kesyyntynyt hapokkuus tässä puolitoista vuotta kellaroidussa ja varsin kypsänoloisessa pullollisessa kauniisti kannattelee. Tässä seurassa täysin omassa luokassaan ja ehkä jopa paras juomani pullo tätä ihastuttavaa ja aina luotettavaa vakiorosésamppanjaa. 91

Yhteenveto


Bouvet-Ladubayn pitäisi lukemani perusteella olla Ranskan parhaita kuohuviinin tuottajia Champagnen ulkopuolella ja punaisen sekä valkoisen Trésorin talon parasta osaamista. Ainakin tämä esitys oli kuitenkin pettymys: pienten maisteluannosten jälkeen loppu Rosé Excellence jäi vappuhumussakin juomatta, eikä punainen Trésorkaan ollut erityisen hyvää. Codorníun pinot on pirteän värinen, ihan juotavissa oleva cava, silloin kun samppanja ei syystä tai toisesta tule kysymykseen.

Oma mielikuvani siitä, ettei näin eri tasoisten viinien vertaileminen rinnakkain ole kovin hedelmällistä, vahvistui taas. Tiesin nyt itse viinit, mutta myös nämä täysin sokkona saanut kaverini poimi ihan hetkessä tähden tästä muuten enemmän tai vähemmän harmaasta joukosta. Sen tiesinkin jo ennalta, että Gossetin rosé on aivan kärkeä myös omassa vakiorosésamppanjoiden vertailuryhmässään, ja myös sen, että sitä pitää aina olla varastossa pullo tai pari!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be