Siirry pääsisältöön

Lauantaipullot

Louis Roederer Brut Rosé

Roedererin vuosikerraton vakiorosé on sikäli harvinainen pullote, ettei sitä ole enää aikoihin tehty. Tarkkoja tietoja viinin iästä en ole vielä onnistunut onkimaan, mutta ihan minimissään sitä täytyy olla parikymmentä vuotta. En ole näitä nähnyt oikein missään, joten kun kuuden pullon erä ilmestyi eteen, tartuin täkyyn silkasta mielenkiinnosta. Kaikissa pulloissa on hyvä nestepinta mutta kylläkin jonkin verran sakkaa. Tämä ensimmäisenä avattu pullo oli siinä mielessä huonokuntoisin, että se oli ainoana hiukan vuotanut huolimatta suhteellisen hyväkuntoisesta korkista.

Pullosta pääsee avatessa hyvin hento pihaus, mutta lasissa kuplia ei paksun oloisesta, kuparinpunaisesta viinistä erotu. Tuoksua dominoi sherry, jolla on selvä yliote alta erottuvasta kypsästä hedelmäisyydestä. Seasta voi poimia myös hennon vadelmaisuuden sekä raa'an sienen tuoksun. Suussa viinissä on jäljellä aavistus moussea sekä ihan vähän hapokkuutta. Hedelmäisyytttä ja hentoa hunajan sävyä peittää sherry ja kireä hapettuneisuus. Pisteet ovat ensimmäisten kulausten perusteella, niiden jälkeen viinin jäljellä oleva pirteys hiljalleen hiipui. Palataan joulun aikaan uudestaan ja toivotaan seuraavista pulloista parempaa. 82

Bonnaire Blanc de Blancs 2004

Viikkarin uusittuun viinivalikoimaan ilmestynyt Bonnairen vuosikertaviini osoittautui oivalliseksi alamäkeen luisuneen punaisen Roedererin paikkaajaksi. Bonnaire on Cramantin kylän suurin viljelijä-tuottaja, mutta volyymilla mitattuna tietenkin kärpässarjassa isoihin samppanjataloihin verrattuna. Tämä grand cru -vuosikertaviini kuten valtaosa Bonnairen muistakin viineistä on pelkkää chardonnayta. Bonnairen palstoja sijaitsee kotikylän parhailla paikoilla, ja niiden antimista pääsee vuosikertaviininkin lipittelijä nauttimaan.

Tuoksu on runsaahko: vihreää omenaa, vaaleaa leipää ja pikkuleipiä, limeä sekä ripaus herukanlehtiä. Tyylikästä makua hallitsevat sitruunan ja pähkinän sävyt ja tasaisen kermainen mousse. Viinin hapokkuus on toki kirpeää, mutta ennemmin kokonaisuutta kivasti myötäilevää kuin mitenkään päällekäyvää. Tämä on näin nuoreksi huomattavan tasapainoinen ja mukavasti avautunut, osaltaan siitä on varmasti kiittäminen viinin läpikäymää malolaktista käymistä. Kypsytyspotentiaalia en silti epäile yhtään, aika tekee tästä varmasti vielä parempaa - näitä täytyy yrittää mahduttaa joku varastoonkin. 90

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be