Siirry pääsisältöön

Lauantaipullot

Louis Roederer Brut Rosé

Roedererin vuosikerraton vakiorosé on sikäli harvinainen pullote, ettei sitä ole enää aikoihin tehty. Tarkkoja tietoja viinin iästä en ole vielä onnistunut onkimaan, mutta ihan minimissään sitä täytyy olla parikymmentä vuotta. En ole näitä nähnyt oikein missään, joten kun kuuden pullon erä ilmestyi eteen, tartuin täkyyn silkasta mielenkiinnosta. Kaikissa pulloissa on hyvä nestepinta mutta kylläkin jonkin verran sakkaa. Tämä ensimmäisenä avattu pullo oli siinä mielessä huonokuntoisin, että se oli ainoana hiukan vuotanut huolimatta suhteellisen hyväkuntoisesta korkista.

Pullosta pääsee avatessa hyvin hento pihaus, mutta lasissa kuplia ei paksun oloisesta, kuparinpunaisesta viinistä erotu. Tuoksua dominoi sherry, jolla on selvä yliote alta erottuvasta kypsästä hedelmäisyydestä. Seasta voi poimia myös hennon vadelmaisuuden sekä raa'an sienen tuoksun. Suussa viinissä on jäljellä aavistus moussea sekä ihan vähän hapokkuutta. Hedelmäisyytttä ja hentoa hunajan sävyä peittää sherry ja kireä hapettuneisuus. Pisteet ovat ensimmäisten kulausten perusteella, niiden jälkeen viinin jäljellä oleva pirteys hiljalleen hiipui. Palataan joulun aikaan uudestaan ja toivotaan seuraavista pulloista parempaa. 82

Bonnaire Blanc de Blancs 2004

Viikkarin uusittuun viinivalikoimaan ilmestynyt Bonnairen vuosikertaviini osoittautui oivalliseksi alamäkeen luisuneen punaisen Roedererin paikkaajaksi. Bonnaire on Cramantin kylän suurin viljelijä-tuottaja, mutta volyymilla mitattuna tietenkin kärpässarjassa isoihin samppanjataloihin verrattuna. Tämä grand cru -vuosikertaviini kuten valtaosa Bonnairen muistakin viineistä on pelkkää chardonnayta. Bonnairen palstoja sijaitsee kotikylän parhailla paikoilla, ja niiden antimista pääsee vuosikertaviininkin lipittelijä nauttimaan.

Tuoksu on runsaahko: vihreää omenaa, vaaleaa leipää ja pikkuleipiä, limeä sekä ripaus herukanlehtiä. Tyylikästä makua hallitsevat sitruunan ja pähkinän sävyt ja tasaisen kermainen mousse. Viinin hapokkuus on toki kirpeää, mutta ennemmin kokonaisuutta kivasti myötäilevää kuin mitenkään päällekäyvää. Tämä on näin nuoreksi huomattavan tasapainoinen ja mukavasti avautunut, osaltaan siitä on varmasti kiittäminen viinin läpikäymää malolaktista käymistä. Kypsytyspotentiaalia en silti epäile yhtään, aika tekee tästä varmasti vielä parempaa - näitä täytyy yrittää mahduttaa joku varastoonkin. 90

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip...

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika...

Pol Roger Cuvée Sir Winston Churchill 1995

Tässä pullollisessa on pirteät kuplat, viinin väri on hiukan tummuneen kullankeltainen, kuten 25-vuotiaalta pinot-vetoiselta samppanjalta sopinee olettaa. Tuoksussa on melko runsasta ruskean sokerin sävyttämää paahteisuutta, kypsähköä sitruunaa ja sopivan kypsiä punaisen omenan sävyjä.  Maussa on tuhti annos sitruunaa, tasapainoisesti kypsyneitä omenasävyjä ja lempeästi ananasta. Tiivistä, pirteän hapokasta ja mukavan mittaista jälkimakua saattelee mehukkaan greipin sekä sitruunankuoren keveän kirpeät piirteet. Hedelmäisyys on siten mukavaa, että vahvahkon sitruunaisesta yleisilmeestä huolimatta kokonaisuudesta jää miellyttävä ja tasapainoinen vaikutelma. Kypsyys tuntuu sopivalta nyt, mutta ehkä tämä voisi hyvässä kellarissa vietettyjen lisävuosien myötä vielä kehittyäkin vähän.  94