Ihan jouluun asti en kuitenkaan malttanut odottaa uusintaottoa edellisessä blogimerkinnässä esittelemäni Roedererin vuosikerrattoman rosén kanssa. Sen verran sain salapoliisityöllä selville, että kyseistä viiniä on viimeksi valmistettu 80-luvun alkupuolella ja etiketin perusteella omani ovat näitä viimeisimpien aikojen tuotoksia. Pullojen pääasiallinen sisältö lienee siis aivan 80-luvun ensimmäisiltä vuosilta tai 70-luvun lopulta.
Pullo numero kaksi aukeaa pienen pihauksen saattelemana, ja nyt viinissä on vähän kupliakin jäljellä. Tuoksussa on paahdettua ruskeaa sokeria ja hentoisesti keltaista luumua sekä aprikoosia. Valitettavasti aromit kuitenkin rusinoituvat melko nopeasti ja sherryn sävyt hiipivät tilalle. Maussa on hapokkuutta periaatteessa ihan riittävästi, mutta punainen marjaisuus on kuitenkin aika vaimeaa ja sherryn sävyt ovat tässäkin pääosassa. Pisteet taas ensimmäisestä huikista, palaan jäljellä oleviin pulloihin siinä tapauksessa, että seasta vielä sattuu löytymään jokin nyt arvosteltua pirteämpi pullo. 84
Pullo numero kaksi aukeaa pienen pihauksen saattelemana, ja nyt viinissä on vähän kupliakin jäljellä. Tuoksussa on paahdettua ruskeaa sokeria ja hentoisesti keltaista luumua sekä aprikoosia. Valitettavasti aromit kuitenkin rusinoituvat melko nopeasti ja sherryn sävyt hiipivät tilalle. Maussa on hapokkuutta periaatteessa ihan riittävästi, mutta punainen marjaisuus on kuitenkin aika vaimeaa ja sherryn sävyt ovat tässäkin pääosassa. Pisteet taas ensimmäisestä huikista, palaan jäljellä oleviin pulloihin siinä tapauksessa, että seasta vielä sattuu löytymään jokin nyt arvosteltua pirteämpi pullo. 84
Kommentit
Lähetä kommentti