Siirry pääsisältöön

Billecart-Salmon Cuvée Nicolas Francois Billecart 1990



Viinin väri on kevyen kullankeltainen, ja pienissä kuplissa on jo kypsyydestä kertovaa rauhallisuuden tuntua. Tuoksu avautuu paahtuneen kahvin lempeän pehmeissä sävyissä. Sen ohella aromikirjosta löytyy maitosuklaata, mantelia, siitepölyä ja tuoretta ananasta. Ihastuttavin piirre on ilman muuta paahteisuuden juuri sopiva määrä: ei liikaa, ei liian vähän vaan juuri sopivasti aivan ensimmäisestä nuuhkaisusta viimeisen lasillisen viimeiseen pisaraan.

Maku on tasapainoinen ja saumattoman pyöreän hedelmäinen juuri Billecartille tyypilliseen kirkkaan puhtaaseen tyyliin niin, että yksittäisiä sävyjä on seasta jopa hiukan hankala poimia. Hedelmäsikermä sisältää kuitenkin ainakin kypsää punaista omenaa, mangoa, passionia ja ananasta, lisänä on vain pieni pähkinäinen vivahde. Hapokkuutta on hyväksi rungoksi, mutta mitään lisäkypsytystä kaipaavaa siinä ei minusta enää ole. Jälkimakukin on tietysti pitkä. Tämä viini on helposti juotava kypsien hedelmäsävyjen ilotulitus ja toistaiseksi varmaankin paras maistamani vuosikerran -90 samppanja (määrättömästi niitä ei tosin olekaan). Billen saman vuoden Grande Cuvéen maistamisesta on vierähtänyt jo yli kolme vuotta - kyseinen viini oli ainakin silloin tätä NFB:tä selvästi nuorempi ja keskeneräisempi tapaus. Ensiksi mainitun pariin voin onneksi palata oman kellarin puitteissa vielä uudelleenkin. 95
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip
Lähetä kommentti
Lue lisää

Krug Rosé

Krugin Rosén vanhin etikettiversio kaksinumeroisella korkkikoodilla (42): sekoituksen sisältämät vuosikerrat lienevät siis 70-80-luvuilta. Viinin väri on sävyltään punertavan kuparinen, ja siinä on ikäisekseen todella hienot kuplat. Tuoksu avautuu heti kättelyssä voimakkaana ja monisyisenä, runsaassa hedelmäisyydessä on sekä syvää kypsyyttä että ikään nähden riemukasta nuorekkuutta: punaista omenaa,  persikkaa, aprikoosia, vaniljakreemiä, toki kypsää sitruunaakin sekä rosé-alkuperästä kielivää viehättävää vadelman aromia. Maku on tiivis ja voimakas, todella hieno yhdistelmä sopivaa mineraalisuutta, kypsää omenaa ja vadelmaa. Pitkää jälkimakua säestää talolle tyypillinen vahva sitruunaisuus, joka tässä iässä ja viinissä verhoutuu vähitellen lempeään, hennosti hunajaiseen sävyyn. Sävyt ovat kirkkaita ja tasapaino virheetön eikä kolmen tunnin aikana ilmaannu pienintäkään merkkiä viinin väsymisestä tai yli-ikäisyydestä. Kokonaisuus on niin viiniksi kuin kypsäksi rosésamppanjaksi aiva
Lähetä kommentti
Lue lisää

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten
Lähetä kommentti
Lue lisää