Siirry pääsisältöön

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja.

Janisson-Baradon Extra Brut


Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82

Larmandier-Bernier Rosé de Saignée


Tämä puhdas pinot noir -viini tulee viljelijän kotikylästä Vertus'sta. Viinin tummanpunainen väri paljastuu jo Selosse-tyylisen kirkkaan huurrelasisen pullon läpi, ja sävyn syvyys vetää helposti vertoja esimerkiksi Vouette & Sorbéen roséen vastaavalle (kumpikin viini on tehty melko vähän käytetyllä saignée-metodilla, eli viinin väri tulee sekoittamisen sijaan pinotin kuorikontaktista). Harmillista kyllä, pullon kyljestä ei löydy mitään korkinvaihto- tai satovuositietoja, vaikka viini ilmeisesti tehdäänkin aina vain yhden vuoden sadosta kerrallaan. 

Tuoksussa on punaista karviaista, kirpeähköä villivadelmaa, pehmeämmän marjaista karhunvatukkaa sekä pieni määrä paahteisuutta. Maku on melko neutraali ja tasainen: lempeä, cantaloupemelonin makean hedelmäinen sävy yhdistyy tasapainoisesti puolukkaiseen marjaisuuteen. Lisänä on hiukan mineraalisuutta, mansikkaa ja mukava hapokkuus - minimalistisesta dosagesta ei tässä viinissä ole muita viitteitä kuin korkeintaan aromien puhdaspiirteisyys. Kaikkiaan kiva vakiorosésamppanja, joka ei tyyliltään tai runsaudeltaan kuitenkaan yllä esimerkiksi juuri edellä mainitun V & S:n tai kestosuosikkini Gossetin Grand Roséen tasolle. Juoma-astia oli tosin nyt valitettavan kapea ja pienipesäinen - maistaisin tätä mielelläni uudestaan paremmasta lasista ja mieluiten koko pullollisen niin, että viini saisi paremmin aikaa ja tilaa avautua. 86

---

Krug Grande Cuvée


Palautumisjuomaksi viikonloppureissun rasituksista kaivoin kotiin päästyäni kaapista jo aiemmissa postauksissa esitellyn (ja maistetun) kultaetikettisen Grande Cuvée -varttimagnumin. Korkissa oleva koodi V262 kertoo käsittääkseni pullon korkinvaihdon ajankohdaksi marras - joulukuun 2002. Pullollisen pohjavuosikerraksi voisi siten arvailla vuotta 1994 tai 1995 (pikkupulloissa tätä kypsytetään kai hiukan normipulloa lyhyempi aika). Koodin perusteella viini on joka tapauksessa vähän nuorempaa kuin edellinen korkkaamani pikkupullollinen.

Viinissä on nyt vain vähän kuplia jäljellä, mutta tuoksu on silti aivan tyypillistä, joskin normaalia hentoisempaa Grande Cuvéeta - "Krug-parfyymi" on näissä kerta toisensa jälkeen aina yhtä leimallinen: pyöreää hedelmäisyyttä kera karambolamaisen kiehtovan kirpeyden, oksidoituneita tammikypsytyksen tuomia sävyjä, toffeeta ja savua. Totuttua yksinkertaisemmassa maussa on ananasta sekä punaista omenaa, ja hapokkuus on jo taittunutta. Viini tuntuu suussa aavistuksen väsyneeltä, eli tämä pullollinen on selvästi kääntynyt loivan alamäen puolelle, vaikka tuoksu jaksaakin vielä kivasti ja ilman mitään ylikypsiä sherrysävyjä. Pikkupullossa tätä loistavasti ikääntyvää viiniä ei selvästi kannata jemmailla ikuisuuksia - heikohko Krug on joka tapauksessa parempaa kuin moni samppanja parhaimmassa iskussaan. 92
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Domaine Comte Georges de Vogüe Chambolle-Musigny Les Amoureuses 1984

Kaadettu suoraan lasiin ilman dekantointia: Väri on reunoilta ruskehtava, jopa hivenen veden värinen, muuten keskisävyisen punainen. Tuoksussa on hentoisesti tummaa marjaisuutta, hieman mineraalisuutta ja luumua, sekä hento maanläheinen komponentti. Viini ilmaantuessa mukaan tulee vielä kevyt salmiakin aromi. Maku on kevyen marjainen, sävyinä kirsikkaa ja boysenmarjaa, sekä tässäkin myös mineraalia ja multaa. Suutuntuma on aluksi melko ohut ja vetinen, ja kevyt hapokkuus tuntuu lyhyessä jälkimaussa jollain tavalla irtonaiselta. Puolen tunnin päästä avaamisesta viini tuntuu kuitenkin saavan selvästi lisää ryhtiä, ripauksena voimaa sekä parempaa balanssia. Viini ei mitenkään erityisesti tunnu liian vanhalta vaan ennemmin vuosikertansa mukaiselta. Silti erityinen viini, vaikkakin muuten kuin absoluuttisen laatunsa perusteella.  88
Lähetä kommentti
Lue lisää

Vuoden 2002 samppanjoita, tasting osa VII: mm. Krug Clos d'Ambonnay, Clos du Mesnil, Salon ja Roederer Cristal Rosé

Elokuussa 2019 toistaiseksi viimeinen otto vuosikerran 2002 samppanjoista vertikaalin muodossa, itselleni 7. osa kaikkiaan kymmenen järjestetyn istunnon sarjasta. Muutama illan viineistä oli maistettu jo ensimmäisissä osissa keväällä 2016, ja muutamat huiput olivat itselleni täysin uusia. Viinien taso näissä tastingeissa on ollut jossain määrin vaihteleva sisältäen myös joitain jo alamäen puolella olleita esimerkkejä. Tämän viimeisen illan jälkeen oli joka tapauksessa selvää, että vuosikerran parhaat samppanjat ovat paitsi aivan upeita viinejä, myös vasta pitkän elinkaarensa alkutaipaleellaan. J. Lassalle Special Club Premier Cru 2002 Kaksi ensimmäistä viiniä tarjottiin sokkona, tämä niistä siis ensimmäinen. Tuoksussa on mukavaa,  jasmiinin ja ruusupensaan mieleen tuovaa makeaa kukkeutta sekä kohtuullisesti omenaa ja sipaus voita. Maku on keveä, mutta melko tyylikäs sitruunan ja vihreän omenan sävyttämänä. Jälkimaussa tuntuu kohtuullinen hapokkuus, limen tuntua sekä ripaus mine...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika...
Lähetä kommentti
Lue lisää