Siirry pääsisältöön

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja.

Janisson-Baradon Extra Brut


Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82


Larmandier-Bernier Rosé de Saignée


Tämä puhdas pinot noir -viini tulee viljelijän kotikylästä Vertus'sta. Viinin tummanpunainen väri paljastuu jo Selosse-tyylisen kirkkaan huurrelasisen pullon läpi, ja sävyn syvyys vetää helposti vertoja esimerkiksi Vouette & Sorbéen roséen vastaavalle (kumpikin viini on tehty melko vähän käytetyllä saignée-metodilla, eli viinin väri tulee sekoittamisen sijaan pinotin kuorikontaktista). Harmillista kyllä, pullon kyljestä ei löydy mitään korkinvaihto- tai satovuositietoja, vaikka viini ilmeisesti tehdäänkin aina vain yhden vuoden sadosta kerrallaan. 

Tuoksussa on punaista karviaista, kirpeähköä villivadelmaa, pehmeämmän marjaista karhunvatukkaa sekä pieni määrä paahteisuutta. Maku on melko neutraali ja tasainen: lempeä, cantaloupemelonin makean hedelmäinen sävy yhdistyy tasapainoisesti puolukkaiseen marjaisuuteen. Lisänä on hiukan mineraalisuutta, mansikkaa ja mukava hapokkuus - minimalistisesta dosagesta ei tässä viinissä ole muita viitteitä kuin korkeintaan aromien puhdaspiirteisyys. Kaikkiaan kiva vakiorosésamppanja, joka ei tyyliltään tai runsaudeltaan kuitenkaan yllä esimerkiksi juuri edellä mainitun V & S:n tai kestosuosikkini Gossetin Grand Roséen tasolle. Juoma-astia oli tosin nyt valitettavan kapea ja pienipesäinen - maistaisin tätä mielelläni uudestaan paremmasta lasista ja mieluiten koko pullollisen niin, että viini saisi paremmin aikaa ja tilaa avautua. 86

---

Krug Grande Cuvée


Palautumisjuomaksi viikonloppureissun rasituksista kaivoin kotiin päästyäni kaapista jo aiemmissa postauksissa esitellyn (ja maistetun) kultaetikettisen Grande Cuvée -varttimagnumin. Korkissa oleva koodi V262 kertoo käsittääkseni pullon korkinvaihdon ajankohdaksi marras - joulukuun 2002. Pullollisen pohjavuosikerraksi voisi siten arvailla vuotta 1994 tai 1995 (pikkupulloissa tätä kypsytetään kai hiukan normipulloa lyhyempi aika). Koodin perusteella viini on joka tapauksessa vähän nuorempaa kuin edellinen korkkaamani pikkupullollinen.

Viinissä on nyt vain vähän kuplia jäljellä, mutta tuoksu on silti aivan tyypillistä, joskin normaalia hentoisempaa Grande Cuvéeta - "Krug-parfyymi" on näissä kerta toisensa jälkeen aina yhtä leimallinen: pyöreää hedelmäisyyttä kera karambolamaisen kiehtovan kirpeyden, oksidoituneita tammikypsytyksen tuomia sävyjä, toffeeta ja savua. Totuttua yksinkertaisemmassa maussa on ananasta sekä punaista omenaa, ja hapokkuus on jo taittunutta. Viini tuntuu suussa aavistuksen väsyneeltä, eli tämä pullollinen on selvästi kääntynyt loivan alamäen puolelle, vaikka tuoksu jaksaakin vielä kivasti ja ilman mitään ylikypsiä sherrysävyjä. Pikkupullossa tätä loistavasti ikääntyvää viiniä ei selvästi kannata jemmailla ikuisuuksia - heikohko Krug on joka tapauksessa parempaa kuin moni samppanja parhaimmassa iskussaan. 92

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Krug Rosé

Krugin Rosén vanhin etikettiversio kaksinumeroisella korkkikoodilla (42): sekoituksen sisältämät vuosikerrat lienevät siis 70-80-luvuilta. Viinin väri on sävyltään punertavan kuparinen, ja siinä on ikäisekseen todella hienot kuplat. Tuoksu avautuu heti kättelyssä voimakkaana ja monisyisenä, runsaassa hedelmäisyydessä on sekä syvää kypsyyttä että ikään nähden riemukasta nuorekkuutta: punaista omenaa,  persikkaa, aprikoosia, vaniljakreemiä, toki kypsää sitruunaakin sekä rosé-alkuperästä kielivää viehättävää vadelman aromia. Maku on tiivis ja voimakas, todella hieno yhdistelmä sopivaa mineraalisuutta, kypsää omenaa ja vadelmaa. Pitkää jälkimakua säestää talolle tyypillinen vahva sitruunaisuus, joka tässä iässä ja viinissä verhoutuu vähitellen lempeään, hennosti hunajaiseen sävyyn. Sävyt ovat kirkkaita ja tasapaino virheetön eikä kolmen tunnin aikana ilmaannu pienintäkään merkkiä viinin väsymisestä tai yli-ikäisyydestä. Kokonaisuus on niin viiniksi kuin kypsäksi rosésamppanjaksi aiva

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten