Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja.

Janisson-Baradon Extra Brut

Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82

Larmandier-Bernier Rosé de Saignée

Tämä puhdas pinot noir -viini tulee viljelijän kotikylästä Vertus'sta. Viinin tummanpunainen väri paljastuu jo Selosse-tyylisen kirkkaan huurrelasisen pullon läpi, ja sävyn syvyys vetää helposti vertoja esimerkiksi Vouette & Sorbéen roséen vastaavalle (kumpikin viini on tehty melko vähän käytetyllä saignée-metodilla, eli viinin väri tulee sekoittamisen sijaan pinotin kuorikontaktista). Harmillista kyllä, pullon kyljestä ei löydy mitään korkinvaihto- tai satovuositietoja, vaikka viini ilmeisesti tehdäänkin aina vain yhden vuoden sadosta kerrallaan. 

Tuoksussa on punaista karviaista, kirpeähköä villivadelmaa, pehmeämmän marjaista karhunvatukkaa sekä pieni määrä paahteisuutta. Maku on melko neutraali ja tasainen: lempeä, cantaloupemelonin makean hedelmäinen sävy yhdistyy tasapainoisesti puolukkaiseen marjaisuuteen. Lisänä on hiukan mineraalisuutta, mansikkaa ja mukava hapokkuus - minimalistisesta dosagesta ei tässä viinissä ole muita viitteitä kuin korkeintaan aromien puhdaspiirteisyys. Kaikkiaan kiva vakiorosésamppanja, joka ei tyyliltään tai runsaudeltaan kuitenkaan yllä esimerkiksi juuri edellä mainitun V & S:n tai kestosuosikkini Gossetin Grand Roséen tasolle. Juoma-astia oli tosin nyt valitettavan kapea ja pienipesäinen - maistaisin tätä mielelläni uudestaan paremmasta lasista ja mieluiten koko pullollisen niin, että viini saisi paremmin aikaa ja tilaa avautua. 86

---

Krug Grande Cuvée

Palautumisjuomaksi viikonloppureissun rasituksista kaivoin kotiin päästyäni kaapista jo aiemmissa postauksissa esitellyn (ja maistetun) kultaetikettisen Grande Cuvée -varttimagnumin. Korkissa oleva koodi V262 kertoo käsittääkseni pullon korkinvaihdon ajankohdaksi marras - joulukuun 2002. Pullollisen pohjavuosikerraksi voisi siten arvailla vuotta 1994 tai 1995 (pikkupulloissa tätä kypsytetään kai hiukan normipulloa lyhyempi aika). Koodin perusteella viini on joka tapauksessa vähän nuorempaa kuin edellinen korkkaamani pikkupullollinen.

Viinissä on nyt vain vähän kuplia jäljellä, mutta tuoksu on silti aivan tyypillistä, joskin normaalia hentoisempaa Grande Cuvéeta - "Krug-parfyymi" on näissä kerta toisensa jälkeen aina yhtä leimallinen: pyöreää hedelmäisyyttä kera karambolamaisen kiehtovan kirpeyden, oksidoituneita tammikypsytyksen tuomia sävyjä, toffeeta ja savua. Totuttua yksinkertaisemmassa maussa on ananasta sekä punaista omenaa, ja hapokkuus on jo taittunutta. Viini tuntuu suussa aavistuksen väsyneeltä, eli tämä pullollinen on selvästi kääntynyt loivan alamäen puolelle, vaikka tuoksu jaksaakin vielä kivasti ja ilman mitään ylikypsiä sherrysävyjä. Pikkupullossa tätä loistavasti ikääntyvää viiniä ei selvästi kannata jemmailla ikuisuuksia - heikohko Krug on joka tapauksessa parempaa kuin moni samppanja parhaimmassa iskussaan. 92