Siirry pääsisältöön

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja.

Janisson-Baradon Extra Brut


Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82


Larmandier-Bernier Rosé de Saignée


Tämä puhdas pinot noir -viini tulee viljelijän kotikylästä Vertus'sta. Viinin tummanpunainen väri paljastuu jo Selosse-tyylisen kirkkaan huurrelasisen pullon läpi, ja sävyn syvyys vetää helposti vertoja esimerkiksi Vouette & Sorbéen roséen vastaavalle (kumpikin viini on tehty melko vähän käytetyllä saignée-metodilla, eli viinin väri tulee sekoittamisen sijaan pinotin kuorikontaktista). Harmillista kyllä, pullon kyljestä ei löydy mitään korkinvaihto- tai satovuositietoja, vaikka viini ilmeisesti tehdäänkin aina vain yhden vuoden sadosta kerrallaan. 

Tuoksussa on punaista karviaista, kirpeähköä villivadelmaa, pehmeämmän marjaista karhunvatukkaa sekä pieni määrä paahteisuutta. Maku on melko neutraali ja tasainen: lempeä, cantaloupemelonin makean hedelmäinen sävy yhdistyy tasapainoisesti puolukkaiseen marjaisuuteen. Lisänä on hiukan mineraalisuutta, mansikkaa ja mukava hapokkuus - minimalistisesta dosagesta ei tässä viinissä ole muita viitteitä kuin korkeintaan aromien puhdaspiirteisyys. Kaikkiaan kiva vakiorosésamppanja, joka ei tyyliltään tai runsaudeltaan kuitenkaan yllä esimerkiksi juuri edellä mainitun V & S:n tai kestosuosikkini Gossetin Grand Roséen tasolle. Juoma-astia oli tosin nyt valitettavan kapea ja pienipesäinen - maistaisin tätä mielelläni uudestaan paremmasta lasista ja mieluiten koko pullollisen niin, että viini saisi paremmin aikaa ja tilaa avautua. 86

---

Krug Grande Cuvée


Palautumisjuomaksi viikonloppureissun rasituksista kaivoin kotiin päästyäni kaapista jo aiemmissa postauksissa esitellyn (ja maistetun) kultaetikettisen Grande Cuvée -varttimagnumin. Korkissa oleva koodi V262 kertoo käsittääkseni pullon korkinvaihdon ajankohdaksi marras - joulukuun 2002. Pullollisen pohjavuosikerraksi voisi siten arvailla vuotta 1994 tai 1995 (pikkupulloissa tätä kypsytetään kai hiukan normipulloa lyhyempi aika). Koodin perusteella viini on joka tapauksessa vähän nuorempaa kuin edellinen korkkaamani pikkupullollinen.

Viinissä on nyt vain vähän kuplia jäljellä, mutta tuoksu on silti aivan tyypillistä, joskin normaalia hentoisempaa Grande Cuvéeta - "Krug-parfyymi" on näissä kerta toisensa jälkeen aina yhtä leimallinen: pyöreää hedelmäisyyttä kera karambolamaisen kiehtovan kirpeyden, oksidoituneita tammikypsytyksen tuomia sävyjä, toffeeta ja savua. Totuttua yksinkertaisemmassa maussa on ananasta sekä punaista omenaa, ja hapokkuus on jo taittunutta. Viini tuntuu suussa aavistuksen väsyneeltä, eli tämä pullollinen on selvästi kääntynyt loivan alamäen puolelle, vaikka tuoksu jaksaakin vielä kivasti ja ilman mitään ylikypsiä sherrysävyjä. Pikkupullossa tätä loistavasti ikääntyvää viiniä ei selvästi kannata jemmailla ikuisuuksia - heikohko Krug on joka tapauksessa parempaa kuin moni samppanja parhaimmassa iskussaan. 92

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika

Peräkkäisiltä vuosilta

Savart Calliope 2007 Tuoksussa on vihreää omenaa, kevyesti voita ja vähän lämmintä, tummahkoa paahteisuutta mantelin sävyttämänä. Maku on tiiviin hedelmäinen: omenasävy on kirpeähkö mutta mukana on myös miellyttävä häivähdys trooppisuutta ja persikan tuntua. Jälkimaku on jykevä, melko hapokas ja tuhdin greippinen. Jälleen kerrassaan ryhdikäs viini Savartin valikoimasta, jota kelpaisi ja kannattaisi kyllä kypsyttää vielä muutama vuosi lisää.  88 José Michel 2006 Tuoksu on mutkattoman hedelmäinen ilman suurempaa eleganssia: punaista omenaa ja sen rinnalla kukkeampaa sävyä, kevyesti paahtoleipää ja häivähdys savuisuutta. Maussa kypsähkön hedelmäinen, hivenen makean hunajaisuuden sävyttämä linja jatkuu. Hapokkuus on suhteellisen kevyttä ja jälkimaku taittuu kirpeään sitruunaisuuteen sekä aavistukseen alkoholin tuntua. Meunierin suuri määrä tässä viinissä vuosikertaan yhdistettynä näkyy suhteellisena kypsyytenä ja melko suoraviivaisina sävyinä -- kokonaisuus on vuosikertasamppanja