Siirry pääsisältöön

Pierre Gimonnet Special Club de Collection 2002



Pierre Gimonnet & Fils on bdb-samppanjastaan tunnettu viljelijä-tuottaja Cuis'n premier cru -kylästä, ja sillä on tarhoja oman kylän ohella myös Chouillyssa ja Cramantissa. Malolaktinen käyminen kuuluu kaikkien viinien osalta asiaan, mutta tammessa käyttäminen missään viinin teon vaiheessa sen sijaan ei. Collection on Gimonnet'n hienoin viini, ja se pullotetaan normaalisti pelkästään magnumeihin: Ilmeisen kertaluonteisesti vuodelta 2002 tehtiin kuitenkin myös runsaat 20 000 normipulloa Special Club de Collection -nimikkeellä ja "pelkkä" Special Club jäi tältä vuodelta kokonaan väliin.

Magnumin cru-koostumus on ilmeisesti hiukan normipullosta eroava ja dosage aavistuksen matalampi, eli täysin identtisistä viineistä ei ole kyse. Normipullon osalta kylät jakautuvat seuraavasti: 54 % Cramantia (vanhimmat köynnökset istutettu vuonna 1911!), 31 % Chouillya ja 15 % Cuis'ta. Melko tasapainoisesta jakaumasta voinee päätellä sen, etteivät varsinaiset monocru-samppanjat ole Gimonnet'n veljesten arvohierarkiassa ylimpänä - myös esimerkiksi vieilles vignes -tyyppinen puhdas Cramant-viini kävisi taatusti kaupaksi ilman erityisiä markkinointiponnisteluja.

Omat aikaisemmat kokemukseni Gimonnet'n viineistä ovat hyvin positiivisia, eikä innostusta ole ainakaan laimentanut viinien laatuun nähden hyvin kohtuullinen hinta. Tätä lauantai-illan iloksi avattua pullotetta olen maistanut viimeksi reilu kaksi vuotta sitten, ja onnekseni pari pulloa jäi nyt korkatun jälkeenkin kaapin perukoille ikääntymään.

Tässä viinissä on voimakas ja suoraviivaisen hedelmäinen tuoksu: lähinnä vihreää omenaa, mutta myös ananasta ja häivähdys hunajamelonia. Hedelmäisyyden rinnalla tuoksua monipuolistavat hento paahteisuus, vieno piikiven aromi sekä häivähdys pikkuleipiä ja keksejä.

Maku on kristallinkirkas ja tyylipuhdas: limeä, omenankuorta, greippiä ja vähän päärynääkin. Hapokkuutta on reilusti, mutta se saattelee viiniä suussa miellyttävän tasapainoisesti, vain jälkimaussa tuntuu kevyttä kirpeyttä. Kokonaisuus on tosiaan tekijöiden tavoitteen mukaisesti keväisen raikas ja kauniin puhdaspiirteinen - tällaista viiniä olisi tammikypsytyksellä hankala saada aikaan. Koska viinin tasapaino on jo nyt näin hyvä, kehitystoiveet lisäkypsytystä varten kohdistuvat ensisijaisesti hedelmäisyyden runsautumiseen ja aromien monipuolistumiseen. Viime kertaan verrattuna viiniin on tullut ripaus paahteisuutta ja aavistus pyöreämpää hedelmää. Täyteen kypsyyteen tällä on kuitenkin edelleen monta vuotta (ja pistettä) matkaa. 92

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip...

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika...

Pol Roger Cuvée Sir Winston Churchill 1995

Tässä pullollisessa on pirteät kuplat, viinin väri on hiukan tummuneen kullankeltainen, kuten 25-vuotiaalta pinot-vetoiselta samppanjalta sopinee olettaa. Tuoksussa on melko runsasta ruskean sokerin sävyttämää paahteisuutta, kypsähköä sitruunaa ja sopivan kypsiä punaisen omenan sävyjä.  Maussa on tuhti annos sitruunaa, tasapainoisesti kypsyneitä omenasävyjä ja lempeästi ananasta. Tiivistä, pirteän hapokasta ja mukavan mittaista jälkimakua saattelee mehukkaan greipin sekä sitruunankuoren keveän kirpeät piirteet. Hedelmäisyys on siten mukavaa, että vahvahkon sitruunaisesta yleisilmeestä huolimatta kokonaisuudesta jää miellyttävä ja tasapainoinen vaikutelma. Kypsyys tuntuu sopivalta nyt, mutta ehkä tämä voisi hyvässä kellarissa vietettyjen lisävuosien myötä vielä kehittyäkin vähän.  94