Siirry pääsisältöön

Pierre Gimonnet Special Club de Collection 2002



Pierre Gimonnet & Fils on bdb-samppanjastaan tunnettu viljelijä-tuottaja Cuis'n premier cru -kylästä, ja sillä on tarhoja oman kylän ohella myös Chouillyssa ja Cramantissa. Malolaktinen käyminen kuuluu kaikkien viinien osalta asiaan, mutta tammessa käyttäminen missään viinin teon vaiheessa sen sijaan ei. Collection on Gimonnet'n hienoin viini, ja se pullotetaan normaalisti pelkästään magnumeihin: Ilmeisen kertaluonteisesti vuodelta 2002 tehtiin kuitenkin myös runsaat 20 000 normipulloa Special Club de Collection -nimikkeellä ja "pelkkä" Special Club jäi tältä vuodelta kokonaan väliin.

Magnumin cru-koostumus on ilmeisesti hiukan normipullosta eroava ja dosage aavistuksen matalampi, eli täysin identtisistä viineistä ei ole kyse. Normipullon osalta kylät jakautuvat seuraavasti: 54 % Cramantia (vanhimmat köynnökset istutettu vuonna 1911!), 31 % Chouillya ja 15 % Cuis'ta. Melko tasapainoisesta jakaumasta voinee päätellä sen, etteivät varsinaiset monocru-samppanjat ole Gimonnet'n veljesten arvohierarkiassa ylimpänä - myös esimerkiksi vieilles vignes -tyyppinen puhdas Cramant-viini kävisi taatusti kaupaksi ilman erityisiä markkinointiponnisteluja.

Omat aikaisemmat kokemukseni Gimonnet'n viineistä ovat hyvin positiivisia, eikä innostusta ole ainakaan laimentanut viinien laatuun nähden hyvin kohtuullinen hinta. Tätä lauantai-illan iloksi avattua pullotetta olen maistanut viimeksi reilu kaksi vuotta sitten, ja onnekseni pari pulloa jäi nyt korkatun jälkeenkin kaapin perukoille ikääntymään.

Tässä viinissä on voimakas ja suoraviivaisen hedelmäinen tuoksu: lähinnä vihreää omenaa, mutta myös ananasta ja häivähdys hunajamelonia. Hedelmäisyyden rinnalla tuoksua monipuolistavat hento paahteisuus, vieno piikiven aromi sekä häivähdys pikkuleipiä ja keksejä.

Maku on kristallinkirkas ja tyylipuhdas: limeä, omenankuorta, greippiä ja vähän päärynääkin. Hapokkuutta on reilusti, mutta se saattelee viiniä suussa miellyttävän tasapainoisesti, vain jälkimaussa tuntuu kevyttä kirpeyttä. Kokonaisuus on tosiaan tekijöiden tavoitteen mukaisesti keväisen raikas ja kauniin puhdaspiirteinen - tällaista viiniä olisi tammikypsytyksellä hankala saada aikaan. Koska viinin tasapaino on jo nyt näin hyvä, kehitystoiveet lisäkypsytystä varten kohdistuvat ensisijaisesti hedelmäisyyden runsautumiseen ja aromien monipuolistumiseen. Viime kertaan verrattuna viiniin on tullut ripaus paahteisuutta ja aavistus pyöreämpää hedelmää. Täyteen kypsyyteen tällä on kuitenkin edelleen monta vuotta (ja pistettä) matkaa. 92

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Moët & Chandon Cuvée Dom Perignon Rosé 1985

Viinissä on kaunis, tumman kuparinpunainen väri, pulloa avatessa kuuluu mukava pihaus ja kupliakin löytyy siis mukavasti. Hienovireisen tyylikkäästä tuoksusta erottuu upeita hedelmäisiä ja marjaisia sävyjä: kypsiä vadelmia ja mansikoita, punaista omenaa, persikkaa, sitruunaruohon aromia, hieman vaniljaa ja lempeää maitokahvin, fariinisokerin sekä hennon savuisuuden sävyttämää paahteisuutta. Maku on ehkä hieman keveämpi kuin mitä tuoksun perusteella voisi päätellä, mutta myös siinä on tyyliä ja hienoa intensiivisyyttä: hedelmältään keskitäyteläisessä ja kauniin tasapainoisessa maussa on vadelmaa, metsämansikkaa, nuorekasta omenan sävyä ja tarmokasta sitruunaisuutta. Jälkimaku on lempeän hapokas ja tiiviisti mineraalinen. Viimeiseen pisaraan saakka miellyttävä ja kaunispiirteinen viini - Perignon ja Rosé hyvältä samppanjavuodelta ovat lähes takuuvarmasti hieno yhdistelmä, kunhan löytää tällaisen sopivasti kypsyneen ja kunnollisesti säilytetyn pullollisen.  96

2 x Rousseau 2013: Chambertin ja Clos de la Roche

Muikean 2002-samppanjapruuvin viimeiseksi silaukseksi vertailuun kaksi Rousseauta vuodelta 2013, kumpikin oli noin tunnin dekantterissa ennen tarkempaa tutustumista. Domaine Armand Rousseau Clos de la Roche 2013 CdlR:n tuoksu on jopa vähän yllättäen mukavan avoin: siitä erottuu aluksi kirsikkaa, hivenen hillomaista makeahkoa mansikkaa, rautamalmin aromia, jonkin verran mineraalia sekä hieman vaniljaista tuntua. Mukaan tulee myös hiljalleen vahvistuvaa savuisuutta sekä ripaus grafiitin sävyä. Maku on viinin ikä huomioiden miellyttävän pyöreä: tässä on todella kivasti kirsikkaa ja sitä monipuolistavia hennompia mansikan ja punaherukan sävyjä. Jälkimausta erottuu vielä häivähdys boysenmarjan tummempaa tuntua keveän mineraalisuuden ja sopivan hapokkuuden kyydittämänä. Suhtaudun vuosikertaan kevyen kokemuksen perusteella varauksellisesti, mutta tämän viinin perusteella ehkä turhaan: tässä on jo nyt oikein nautittava nuori Rousseau ja CdlR, vaikka viini hyvällä kellaroinnilla varm