Siirry pääsisältöön

Pierre Gimonnet Special Club de Collection 2002



Pierre Gimonnet & Fils on bdb-samppanjastaan tunnettu viljelijä-tuottaja Cuis'n premier cru -kylästä, ja sillä on tarhoja oman kylän ohella myös Chouillyssa ja Cramantissa. Malolaktinen käyminen kuuluu kaikkien viinien osalta asiaan, mutta tammessa käyttäminen missään viinin teon vaiheessa sen sijaan ei. Collection on Gimonnet'n hienoin viini, ja se pullotetaan normaalisti pelkästään magnumeihin: Ilmeisen kertaluonteisesti vuodelta 2002 tehtiin kuitenkin myös runsaat 20 000 normipulloa Special Club de Collection -nimikkeellä ja "pelkkä" Special Club jäi tältä vuodelta kokonaan väliin.

Magnumin cru-koostumus on ilmeisesti hiukan normipullosta eroava ja dosage aavistuksen matalampi, eli täysin identtisistä viineistä ei ole kyse. Normipullon osalta kylät jakautuvat seuraavasti: 54 % Cramantia (vanhimmat köynnökset istutettu vuonna 1911!), 31 % Chouillya ja 15 % Cuis'ta. Melko tasapainoisesta jakaumasta voinee päätellä sen, etteivät varsinaiset monocru-samppanjat ole Gimonnet'n veljesten arvohierarkiassa ylimpänä - myös esimerkiksi vieilles vignes -tyyppinen puhdas Cramant-viini kävisi taatusti kaupaksi ilman erityisiä markkinointiponnisteluja.

Omat aikaisemmat kokemukseni Gimonnet'n viineistä ovat hyvin positiivisia, eikä innostusta ole ainakaan laimentanut viinien laatuun nähden hyvin kohtuullinen hinta. Tätä lauantai-illan iloksi avattua pullotetta olen maistanut viimeksi reilu kaksi vuotta sitten, ja onnekseni pari pulloa jäi nyt korkatun jälkeenkin kaapin perukoille ikääntymään.

Tässä viinissä on voimakas ja suoraviivaisen hedelmäinen tuoksu: lähinnä vihreää omenaa, mutta myös ananasta ja häivähdys hunajamelonia. Hedelmäisyyden rinnalla tuoksua monipuolistavat hento paahteisuus, vieno piikiven aromi sekä häivähdys pikkuleipiä ja keksejä.

Maku on kristallinkirkas ja tyylipuhdas: limeä, omenankuorta, greippiä ja vähän päärynääkin. Hapokkuutta on reilusti, mutta se saattelee viiniä suussa miellyttävän tasapainoisesti, vain jälkimaussa tuntuu kevyttä kirpeyttä. Kokonaisuus on tosiaan tekijöiden tavoitteen mukaisesti keväisen raikas ja kauniin puhdaspiirteinen - tällaista viiniä olisi tammikypsytyksellä hankala saada aikaan. Koska viinin tasapaino on jo nyt näin hyvä, kehitystoiveet lisäkypsytystä varten kohdistuvat ensisijaisesti hedelmäisyyden runsautumiseen ja aromien monipuolistumiseen. Viime kertaan verrattuna viiniin on tullut ripaus paahteisuutta ja aavistus pyöreämpää hedelmää. Täyteen kypsyyteen tällä on kuitenkin edelleen monta vuotta (ja pistettä) matkaa. 92

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be