Siirry pääsisältöön

Pieniin päin

Lämmittelynä seuraavan illan pruuvia varten maistettiin paria vakiosamppanjaa normaalia maltillisemmista formaateista.

Gosset Brut Excellence


Tämä Gosset'n lähtötason tuote oli kuin varkain ilmestynyt heinäkuussa piccolopullona (0,2 l) monopolin vakiovalikoimaan. Hinta vieläpä oli puristettu edullisehkosti alle kymppiin, joten kävin oitis hakemassa muutaman pullon ruuanlaittotarkoituksiin. Kastikepohja ei niellyt ihan koko ensimmäistä avaamaani pulloa, joten tilkkaset jäivät maistettaviksikin - hyvä niin, sillä muistelin lipitelleeni tätä viiniä viimeksi vuonna 2000...

Viinin tuoksussa on vivahdus kuumaa, vähän tunkkaista paahteisuutta, muina sävyinä on kirpeää omenaisuutta ja hiukan herukkaa. Dosage tuntuu maussa reiluhkona makeutena, mutta jotakin trooppista hedelmäsävyä, kuten mangoa tai hunajameloniakin mukana hiukan on. Hapokkuutta on vain hennosti ja jälkimaku on melko mitätön. Tämä on mutkaton, veltohko hedelmäisen tyylin NV - muut Gosset'n viinit ovat kyllä selvästi parempia. Brut Excellencekin toki saattaa olla jonkin verran maukkaampaa isommasta pullosta arvioituna. 84

Louis Roederer Brut Premier


Tämä nautittiin reilun vuoden kellaroidusta varttimagnumista, ja oikeastaan ensinuuhkaisun perusteella oli selvää, että viini on kertaluokkaa parempi kuin em. Gosset'n perustavara. Tuoksu on vakiosamppanjaksi oikein elegantti, siitä erottuu vihreää omenaa, pikkuleipiä, voitaikinaa ja mansikkaa. Maku on pehmeän tasainen, tiivistettynä siinä on hyvä hedelmäisyys, kiva hapokkuus ja makeutta vain hyvin hentoisesti. Sävyinä on kypsähköä melonia, vaniljaa, vähän hunajaa sekä pinotin marjaisuutta, joka tuntuu varsinkin NV-samppanjaksi pitkässä jälkimaussa. Tämä on tosiaan yksi aivan parhaista viineistä kategoriassaan: taannoin nautittu, useita vuosia pullossa lisää kypsytetty Brut Premier on edelleen paras maistamani yksittäinen pullollinen vakiosamppanjaa. 88

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be