Pari viikkoa on vierähtänyt ja pari uutta samppanjaa tullut maistettua, hyvällä mutta vaihteeksi vähän tavanomaisemmalla linjalla. Ensi viikonlopulle onkin sitten tiedossa jotain aivan arkilipittelystä poikkeavaa - palaan siihen tekstin muodossa aikanaan.
Diebolt-Vallois Blanc de Blancs magnum
Tämän tuoksussa on omenaa, sitruunaa ja hentoa kukkaissävyä. Kermaisuus pyöristää ja mineraalisuus ryhdittää mukavan omenaista makua. Siistin kokonaisuuden viimeistelee bdb:n tyylikkyys ja vakiosamppanjaksi hyvä hapokkuus. Tätä nautittiin merkkipäiväjuhlien kunniaksi magnumista - samppanjan nauttiminen isosta leilistä on aina yhtä juhlallista ja mikä parasta, sisältö useimmiten vastaavaan normipulloon verrattuna parempaa. 87
De Sousa Cuvée 3A
De Sousa on viljelijä-tuottaja Avizesta, jonka viinien on verrattu kulkevan Selossen viitoittamaa tietä - jälkeläisyyden huomaa paitsi kenties laadusta, myös viinien hintakehityksestä. Mistään aivan eilen syttyneestä tähdestä ei siis enää ole kysymys. De Sousan viinit ovat kuitenkin itselleni aiemmin maistamattomia: tutustumisen ensimmäiseksi kohteeksi valitsin valikoiman ilmeisesti toistaiseksi uusimman tulokkaan. Tarkemmat teoriatiedot selvinnevät viinin nimestä ja takaetiketin kuvasta.
Viinin tuoksu on oikeastaan melko hienovarainen ja hennohko, mutta aromien kirjo on monipuolinen: muun muassa vaniljaa, kaneliomenaa, limen kuorta ja hasselpähkinää - ainakin näin ei-sokkona tämä tosiaan tuntuu täysin grand cru pinotin ja chardonnayn 50/50-sekoitukselta!
Maussa on limeä, mineraalisuutta sekä kevyehköä hedelmäisyyttä - ensin ananasta ja viinin lämmetessä myös mangoa. Hapokkuus on hyvässä tasapainossa ja kevyt tammen läsnäolo pehmentää sitä ripauksen lisää. Jälkimaku voisi olla pidempikin, mutta mistään vuosikerta- saati prestigeviinistä ei toki olekaan kysymys. Laadultaan ja hinnaltaan tämä vastaa parhaita isojen talojen vakiosamppanjoita. 88
---
Vanhaa tuttua, eli Bollingerin Special Cuvéeta tuli myös hörpättyä yhtenä päivänä ravintolassa lasillinen. Viini ei ollut aivan niin hyvää kuin se parhaimmillaan on (ehkä pullokin oli jo ollut auki venytetyn tovin), mutta hyvää toki silti - vakioksi ryhdikkään hapokasta ja runsaan puhtaan hedelmäistä. Juon Bollyä huonoimmillaankin mieluummin kuin montaa muuta viiniä parhaimmillaan. 86
Kommentit
Lähetä kommentti