Siirry pääsisältöön

Tyyntä myrskyn edellä

Pari viikkoa on vierähtänyt ja pari uutta samppanjaa tullut maistettua, hyvällä mutta vaihteeksi vähän tavanomaisemmalla linjalla. Ensi viikonlopulle onkin sitten tiedossa jotain aivan arkilipittelystä poikkeavaa - palaan siihen tekstin muodossa aikanaan.

Diebolt-Vallois Blanc de Blancs magnum



Tämän tuoksussa on omenaa, sitruunaa ja hentoa kukkaissävyä. Kermaisuus pyöristää ja mineraalisuus ryhdittää mukavan omenaista makua. Siistin kokonaisuuden viimeistelee bdb:n tyylikkyys ja vakiosamppanjaksi hyvä hapokkuus. Tätä nautittiin merkkipäiväjuhlien kunniaksi magnumista - samppanjan nauttiminen isosta leilistä on aina yhtä juhlallista ja mikä parasta, sisältö useimmiten vastaavaan normipulloon verrattuna parempaa. 87

De Sousa Cuvée 3A



De Sousa on viljelijä-tuottaja Avizesta, jonka viinien on verrattu kulkevan Selossen viitoittamaa tietä - jälkeläisyyden huomaa paitsi kenties laadusta, myös viinien hintakehityksestä. Mistään aivan eilen syttyneestä tähdestä ei siis enää ole kysymys. De Sousan viinit ovat kuitenkin itselleni aiemmin maistamattomia: tutustumisen ensimmäiseksi kohteeksi valitsin valikoiman ilmeisesti toistaiseksi uusimman tulokkaan. Tarkemmat teoriatiedot selvinnevät viinin nimestä ja takaetiketin kuvasta.


Viinin tuoksu on oikeastaan melko hienovarainen ja hennohko, mutta aromien kirjo on monipuolinen: muun muassa vaniljaa, kaneliomenaa, limen kuorta ja hasselpähkinää - ainakin näin ei-sokkona tämä tosiaan tuntuu täysin grand cru pinotin ja chardonnayn 50/50-sekoitukselta!

Maussa on limeä, mineraalisuutta sekä kevyehköä hedelmäisyyttä - ensin ananasta ja viinin lämmetessä myös mangoa. Hapokkuus on hyvässä tasapainossa ja kevyt tammen läsnäolo pehmentää sitä ripauksen lisää. Jälkimaku voisi olla pidempikin, mutta mistään vuosikerta- saati prestigeviinistä ei toki olekaan kysymys. Laadultaan ja hinnaltaan tämä vastaa parhaita isojen talojen vakiosamppanjoita. 88

---

Vanhaa tuttua, eli Bollingerin Special Cuvéeta tuli myös hörpättyä yhtenä päivänä ravintolassa lasillinen. Viini ei ollut aivan niin hyvää kuin se parhaimmillaan on (ehkä pullokin oli jo ollut auki venytetyn tovin), mutta hyvää toki silti - vakioksi ryhdikkään hapokasta ja runsaan puhtaan hedelmäistä. Juon Bollyä huonoimmillaankin mieluummin kuin montaa muuta viiniä parhaimmillaan. 86


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Krug Rosé

Krugin Rosén vanhin etikettiversio kaksinumeroisella korkkikoodilla (42): sekoituksen sisältämät vuosikerrat lienevät siis 70-80-luvuilta. Viinin väri on sävyltään punertavan kuparinen, ja siinä on ikäisekseen todella hienot kuplat. Tuoksu avautuu heti kättelyssä voimakkaana ja monisyisenä, runsaassa hedelmäisyydessä on sekä syvää kypsyyttä että ikään nähden riemukasta nuorekkuutta: punaista omenaa,  persikkaa, aprikoosia, vaniljakreemiä, toki kypsää sitruunaakin sekä rosé-alkuperästä kielivää viehättävää vadelman aromia. Maku on tiivis ja voimakas, todella hieno yhdistelmä sopivaa mineraalisuutta, kypsää omenaa ja vadelmaa. Pitkää jälkimakua säestää talolle tyypillinen vahva sitruunaisuus, joka tässä iässä ja viinissä verhoutuu vähitellen lempeään, hennosti hunajaiseen sävyyn. Sävyt ovat kirkkaita ja tasapaino virheetön eikä kolmen tunnin aikana ilmaannu pienintäkään merkkiä viinin väsymisestä tai yli-ikäisyydestä. Kokonaisuus on niin viiniksi kuin kypsäksi rosésamppanjaksi aiva

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten