Mahtava samppanjailta

Torstai-illaksi kasattiin risteilemisen jatkoksi neljän samppanjan pruuvi, kaksi ensimmäistä viiniä kaivelin omista kätköistäni, kaksi jälkimmäistä taas tarjoiltiin minulle täysin sokkona. Upeita viinejä hyvässä seurassa jälleen kerran!

Deutz 1995

Tämän viinin tuoksu tuntuu alkuun vähän sekavalta ja karkealta, mutta tasaantuu ja asettuu lopulta ihan nätisti viinin ilmaantuessa. Aluksi herkkusienen sävyt dominoivat ja niiden rinnalla on ensiksi jopa ylikypsän tuntuista omenaista hedelmäisyyttä, sekä vihannessävyjä kuten parsaa ja kukkakaalia. Paahteisuutta on ihan mukavasti, mutta tuoksu on kokonaisuutena kevyempi ja yksinkertaisempi kuin muissa pruuvin viineissä. Maussa on ananasta, omenaa ja tuoretta banaania jo aika kivaksi kypsyneessä kokonaisuudessa, johon luonnollisesti kuuluu myös hyvä hapokkuus. Tämä jäi omassa arviossani kuitenkin pruuvin selkeäksi hännänhuipuksi, joka ei niinkään johtunut Deutzin vuosikertaviinin heikkoudesta vaan muiden viinien kertakaikkisesta hienoudesta. 89

Gosset Celebris Blanc de Blancs Extra Brut

Gosset'n eri viinien paikkaa ja tarkoitusta talon valikoimassa on asiasta kiinnostuneenkin välillä vaikea hahmottaa, ja lisäksi vuosikertavalintoja on ainakin ajoittain helppo pitää ihmeellisinä tai vähintäänkin omaperäisinä. Myöskään talon informaatioarvoltaan melko heikot nettisivut eivät mitenkään helpota asiaa. Nyt kyseessä oleva viini ja sen ilmeisen lyhyt tarina ei tee sääntöön poikkeusta: Celebris Extra Brut -nimikoidut viinit ovat kaikki valikoiman huipulla olevia prestige-viinejä. Vaikka näistä ei omaa aiempaa kokemusta olekaan, ovat "tavallisen" Celebris'n saamat arviot olleet usein aika varauksellisia, ainakin jos niitä vertaa omankin kokemukseni mukaan mainioon normaaliin vuosikertaviiniin (Grand Millésime). Celebris Roséen osalta taas ihmetyttävät vuosikertavalinnat, sillä 2000-luvun ensimmäinen ja myynnissä pitkään viihtynyt vuosikerta on ollut 2003, ja nyt ykskaks tarjolle on näemmä putkahtanut yhtä keskinkertaiselta vaikuttava 2007...

Celebris Blanc de Blancs tuli markkinoille muutama vuosi sitten (viiniä ei kannata sekoittaa Gosset'n tavalliseen blanc de blancsiin, joka on talon valikoimassa vielä uudempi tulokas) ja on edellisiin viineihin verrattuna hiukan toista maata, sillä se on tehty kokonaan ilman vuosikertamerkintää. Luotettavalta vaikuttavan tiedon mukaan sekoituksessa olisivat mukana vuosikerrat 1995, 1996, 1998 ja 1999. En tiedä, onko viinistä ehditty tehdä muita versioita - näyttää nimittäin siltä, että viinin valmistus ja myynti on nyt jo ehditty kokonaan lopettaa! Vuosikerrattomalla prestige-cuvéella taitaa olla keskimäärin melko hankala saavuttaa suurta kaupallista menestystä.

Vihdoin itse viiniin: Tuoksu tässä on ihan uskomattoman upea! Pääosassa on tuore, makea ananas, mutta sen ohella muita hienostuneita nyansseja voi poimia liki loputtomasti. Itse haistelin ananaksen kumppaneiksi ainakin orkidean, kypsän omenan, persikan, korianterin ja tillin aromit. Trooppinen hedelmäisyys ja kiehtova mausteisuus muodostavat tässä todella hienon ja jo nyt oikein sopivan kypsän kokonaisuuden.

Maku tuntuu tuoksua nuoremmalta, mutta on muuten laadullisesti sen kanssa samaa hienoa paria. Tästä löydän vihreää omenaa, vaniljapullaa, akaasiahunajaa, ananasta ja lämpenemisen myötä kardemummaa sekä muuta tuoksusta tuttua mausteisuutta. Hapokkuus tuntuu rotevalta ja tässä iässä vielä aavistuksen terävältä; muuten viini on todella tyylikäs suussa ja jälkimakukin on mahtava. Tämä viini ei menettänyt yhtään tyylikyydestään edes lämmetessään, ja aromien kirjo pysyi koko illan hienona ensimmäisestä haistamisesta aina viimeiseen pisaraan. Pruuvin ehdottomasti jännittävin viini ja oma illan ykköseni - kenties jopa paras koskaan maistamani tämänikäinen samppanja! 96

Toivottavasti löydän näitä vielä jostain lisää varastoon, tai sitten on tyytyminen tavalliseen Celebris'hin, josta sentään näyttää aivan hiljattain julkaistun uutena vuosikerta 2002 (52 % CH, 48 % PN).

Deutz Cuvée William Deutz 1990

Tämän viinin väri on pruuvin viineistä kevyesti mutta selvästi kullankeltaisin, ja myös kuplat ovat tässä kaikista rennoimmat. Kauniin monipuolisessa, selvästi jo kypsyneessä tuoksussa on kermaa, voita, vastahöylättyä puuta ja punaista omenaa. Paahteisuutta on juuri sopivasti ja sitä sävyttää melko voimakaskin saaristolaisleivän aromi.

Maku alkaa ensin melko savuisena hiukan briossia seuranaan, jonka jälkeen seuraa kanelin sävyttämä kypsän punaisen omenan pyöreä hedelmäisyys. Sitruunainen, ihan kevyesti kirpeä jälkimaku jättää veden mukavasti kielelle. Tämä on pinot-painotteinen, klassisten aromien sävyttämä kypsä huippuviini - savuisuus ja pinot-sävyt veivät sokkona ajatukset Bollingerin suuntaan ja sitruunaisuus yhdistettynä jo kypsyneeseen kokonaisuuteen RD-versioon. Vuosikertaa arvoin -89:n (ko. vuodelta RD-bollyahan ei edes ole) ja -95:n välillä jälkimmäiseen päätyen - pieleen meni niin kuin yleensäkin. Tämä oli konsensusmielipiteellä pruuvin ykkösviini ja hauskaa sinänsä, että kun noin vuosi sitten pruuvattiin pienesti samalla porukalla, CWD tosin kevyempänä vuosikertana 1999 voitti silloinkin! 94

Philipponnat Clos des Goisses 1988

Tämä viini on ensiksikin varsin vaalean värinen, mutta sokkopruuvaajalle suurin haaste iskeytyy pöytään huomattavan erikoisen tuoksun myötä: Siinä on ihan selvä villan tuoksu, jonka voimakkuus vaihtelee illan mittaan hälvetäkseen viimeisissä lasillisissa lopulta lähes kokonaan. En osaa oikein päättää, pidänkö tästä sävystä vaiko en, mutta sen rinnalla mukana tuleva ja viinin avautuessa voimistuva hieno kahvin aromi on sen sijaan tutumpi ja turvallisempi. Muut nyanssit ovat samppanjarintaman raskaasta päästä: tummaa suklaata, nugaata ja cashewpähkinää.

Maku tuntuu varsinkin alussa melko sulkeutuneelta: siinäkin on hiukan kahvia ja suklaata, mutta myös herkkusientä, verigreippiä, omenaa ja hunajamelonia. Tämä viini on vielä runsaamman hedelmäinen kuin CWD ja tätä myös selvästi hapokkaampi. Sokkona viinin attribuutit viittasivat minusta aika tavalla vuosikertaan -96, ja kun en parempaakaan keksinyt, arvasin kahvin ja herkkusienen sävyjen perusteella ko. vuoden Perignonia, vaikka viinin voimakkuus ja tummat sävyt eivät toisaalta erityisesti Dompalta tuntuneet. 

Kun viinin identiteetti selvisi, olin hämmästynyt siitä, että se olikin jo neljännesvuosisadan vanhaa ja samalla aidosti ilahtunut siitä, että sain tilaisuuden maistaa tätä harvinaista viiniä. Goisses avautui illan mittaan koko ajan lisää, mutta varsinkin aluksi sillä oli ymmärrettäviä käynnistysvaikeuksia muita pruuvin viinejä vastaan. Jopa dekantointi olisi varmasti ollut tälle ihan perusteltu toimenpide ja kokonaisuutena uskon, että tässä viinissä voi näin 25 vuoden iässäkin olla vielä paljon potentiaalia lisäkypsytykseen. Ihminen on onnekas, kun sillä on ystäviä, jotka tarjoavat tällaisia viinejä - kuinkahan onnekas pitäisi oikein olla, että sama onnistuisi kymmenen vuoden päästä kypsempänä uudestaan... 94