Siirry pääsisältöön

Mahtava samppanjailta

Torstai-illaksi kasattiin risteilemisen jatkoksi neljän samppanjan pruuvi, kaksi ensimmäistä viiniä kaivelin omista kätköistäni, kaksi jälkimmäistä taas tarjoiltiin minulle täysin sokkona. Upeita viinejä hyvässä seurassa jälleen kerran!

Deutz 1995




Tämän viinin tuoksu tuntuu alkuun vähän sekavalta ja karkealta, mutta tasaantuu ja asettuu lopulta ihan nätisti viinin ilmaantuessa. Aluksi herkkusienen sävyt dominoivat ja niiden rinnalla on ensiksi jopa ylikypsän tuntuista omenaista hedelmäisyyttä, sekä vihannessävyjä kuten parsaa ja kukkakaalia. Paahteisuutta on ihan mukavasti, mutta tuoksu on kokonaisuutena kevyempi ja yksinkertaisempi kuin muissa pruuvin viineissä. Maussa on ananasta, omenaa ja tuoretta banaania jo aika kivaksi kypsyneessä kokonaisuudessa, johon luonnollisesti kuuluu myös hyvä hapokkuus. Tämä jäi omassa arviossani kuitenkin pruuvin selkeäksi hännänhuipuksi, joka ei niinkään johtunut Deutzin vuosikertaviinin heikkoudesta vaan muiden viinien kertakaikkisesta hienoudesta. 89


Gosset Celebris Blanc de Blancs Extra Brut




Gosset'n eri viinien paikkaa ja tarkoitusta talon valikoimassa on asiasta kiinnostuneenkin välillä vaikea hahmottaa, ja lisäksi vuosikertavalintoja on ainakin ajoittain helppo pitää ihmeellisinä tai vähintäänkin omaperäisinä. Myöskään talon informaatioarvoltaan melko heikot nettisivut eivät mitenkään helpota asiaa. Nyt kyseessä oleva viini ja sen ilmeisen lyhyt tarina ei tee sääntöön poikkeusta: Celebris Extra Brut -nimikoidut viinit ovat kaikki valikoiman huipulla olevia prestige-viinejä. Vaikka näistä ei omaa aiempaa kokemusta olekaan, ovat "tavallisen" Celebris'n saamat arviot olleet usein aika varauksellisia, ainakin jos niitä vertaa omankin kokemukseni mukaan mainioon normaaliin vuosikertaviiniin (Grand Millésime). Celebris Roséen osalta taas ihmetyttävät vuosikertavalinnat, sillä 2000-luvun ensimmäinen ja myynnissä pitkään viihtynyt vuosikerta on ollut 2003, ja nyt ykskaks tarjolle on näemmä putkahtanut yhtä keskinkertaiselta vaikuttava 2007...

Celebris Blanc de Blancs tuli markkinoille muutama vuosi sitten (viiniä ei kannata sekoittaa Gosset'n tavalliseen blanc de blancsiin, joka on talon valikoimassa vielä uudempi tulokas) ja on edellisiin viineihin verrattuna hiukan toista maata, sillä se on tehty kokonaan ilman vuosikertamerkintää. Luotettavalta vaikuttavan tiedon mukaan sekoituksessa olisivat mukana vuosikerrat 1995, 1996, 1998 ja 1999. En tiedä, onko viinistä ehditty tehdä muita versioita - näyttää nimittäin siltä, että viinin valmistus ja myynti on nyt jo ehditty kokonaan lopettaa! Vuosikerrattomalla prestige-cuvéella taitaa olla keskimäärin melko hankala saavuttaa suurta kaupallista menestystä.

Vihdoin itse viiniin: Tuoksu tässä on ihan uskomattoman upea! Pääosassa on tuore, makea ananas, mutta sen ohella muita hienostuneita nyansseja voi poimia liki loputtomasti. Itse haistelin ananaksen kumppaneiksi ainakin orkidean, kypsän omenan, persikan, korianterin ja tillin aromit. Trooppinen hedelmäisyys ja kiehtova mausteisuus muodostavat tässä todella hienon ja jo nyt oikein sopivan kypsän kokonaisuuden.

Maku tuntuu tuoksua nuoremmalta, mutta on muuten laadullisesti sen kanssa samaa hienoa paria. Tästä löydän vihreää omenaa, vaniljapullaa, akaasiahunajaa, ananasta ja lämpenemisen myötä kardemummaa sekä muuta tuoksusta tuttua mausteisuutta. Hapokkuus tuntuu rotevalta ja tässä iässä vielä aavistuksen terävältä; muuten viini on todella tyylikäs suussa ja jälkimakukin on mahtava. Tämä viini ei menettänyt yhtään tyylikyydestään edes lämmetessään, ja aromien kirjo pysyi koko illan hienona ensimmäisestä haistamisesta aina viimeiseen pisaraan. Pruuvin ehdottomasti jännittävin viini ja oma illan ykköseni - kenties jopa paras koskaan maistamani tämänikäinen samppanja! 96

Toivottavasti löydän näitä vielä jostain lisää varastoon, tai sitten on tyytyminen tavalliseen Celebris'hin, josta sentään näyttää aivan hiljattain julkaistun uutena vuosikerta 2002 (52 % CH, 48 % PN).

Deutz Cuvée William Deutz 1990




Tämän viinin väri on pruuvin viineistä kevyesti mutta selvästi kullankeltaisin, ja myös kuplat ovat tässä kaikista rennoimmat. Kauniin monipuolisessa, selvästi jo kypsyneessä tuoksussa on kermaa, voita, vastahöylättyä puuta ja punaista omenaa. Paahteisuutta on juuri sopivasti ja sitä sävyttää melko voimakaskin saaristolaisleivän aromi.

Maku alkaa ensin melko savuisena hiukan briossia seuranaan, jonka jälkeen seuraa kanelin sävyttämä kypsän punaisen omenan pyöreä hedelmäisyys. Sitruunainen, ihan kevyesti kirpeä jälkimaku jättää veden mukavasti kielelle. Tämä on pinot-painotteinen, klassisten aromien sävyttämä kypsä huippuviini - savuisuus ja pinot-sävyt veivät sokkona ajatukset Bollingerin suuntaan ja sitruunaisuus yhdistettynä jo kypsyneeseen kokonaisuuteen RD-versioon. Vuosikertaa arvoin -89:n (ko. vuodelta RD-bollyahan ei edes ole) ja -95:n välillä jälkimmäiseen päätyen - pieleen meni niin kuin yleensäkin. Tämä oli konsensusmielipiteellä pruuvin ykkösviini ja hauskaa sinänsä, että kun noin vuosi sitten pruuvattiin pienesti samalla porukalla, CWD tosin kevyempänä vuosikertana 1999 voitti silloinkin! 94

Philipponnat Clos des Goisses 1988




Tämä viini on ensiksikin varsin vaalean värinen, mutta sokkopruuvaajalle suurin haaste iskeytyy pöytään huomattavan erikoisen tuoksun myötä: Siinä on ihan selvä villan tuoksu, jonka voimakkuus vaihtelee illan mittaan hälvetäkseen viimeisissä lasillisissa lopulta lähes kokonaan. En osaa oikein päättää, pidänkö tästä sävystä vaiko en, mutta sen rinnalla mukana tuleva ja viinin avautuessa voimistuva hieno kahvin aromi on sen sijaan tutumpi ja turvallisempi. Muut nyanssit ovat samppanjarintaman raskaasta päästä: tummaa suklaata, nugaata ja cashewpähkinää.

Maku tuntuu varsinkin alussa melko sulkeutuneelta: siinäkin on hiukan kahvia ja suklaata, mutta myös herkkusientä, verigreippiä, omenaa ja hunajamelonia. Tämä viini on vielä runsaamman hedelmäinen kuin CWD ja tätä myös selvästi hapokkaampi. Sokkona viinin attribuutit viittasivat minusta aika tavalla vuosikertaan -96, ja kun en parempaakaan keksinyt, arvasin kahvin ja herkkusienen sävyjen perusteella ko. vuoden Perignonia, vaikka viinin voimakkuus ja tummat sävyt eivät toisaalta erityisesti Dompalta tuntuneet. 

Kun viinin identiteetti selvisi, olin hämmästynyt siitä, että se olikin jo neljännesvuosisadan vanhaa ja samalla aidosti ilahtunut siitä, että sain tilaisuuden maistaa tätä harvinaista viiniä. Goisses avautui illan mittaan koko ajan lisää, mutta varsinkin aluksi sillä oli ymmärrettäviä käynnistysvaikeuksia muita pruuvin viinejä vastaan. Jopa dekantointi olisi varmasti ollut tälle ihan perusteltu toimenpide ja kokonaisuutena uskon, että tässä viinissä voi näin 25 vuoden iässäkin olla vielä paljon potentiaalia lisäkypsytykseen. Ihminen on onnekas, kun sillä on ystäviä, jotka tarjoavat tällaisia viinejä - kuinkahan onnekas pitäisi oikein olla, että sama onnistuisi kymmenen vuoden päästä kypsempänä uudestaan... 94 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Krug Rosé

Krugin Rosén vanhin etikettiversio kaksinumeroisella korkkikoodilla (42): sekoituksen sisältämät vuosikerrat lienevät siis 70-80-luvuilta. Viinin väri on sävyltään punertavan kuparinen, ja siinä on ikäisekseen todella hienot kuplat. Tuoksu avautuu heti kättelyssä voimakkaana ja monisyisenä, runsaassa hedelmäisyydessä on sekä syvää kypsyyttä että ikään nähden riemukasta nuorekkuutta: punaista omenaa,  persikkaa, aprikoosia, vaniljakreemiä, toki kypsää sitruunaakin sekä rosé-alkuperästä kielivää viehättävää vadelman aromia. Maku on tiivis ja voimakas, todella hieno yhdistelmä sopivaa mineraalisuutta, kypsää omenaa ja vadelmaa. Pitkää jälkimakua säestää talolle tyypillinen vahva sitruunaisuus, joka tässä iässä ja viinissä verhoutuu vähitellen lempeään, hennosti hunajaiseen sävyyn. Sävyt ovat kirkkaita ja tasapaino virheetön eikä kolmen tunnin aikana ilmaannu pienintäkään merkkiä viinin väsymisestä tai yli-ikäisyydestä. Kokonaisuus on niin viiniksi kuin kypsäksi rosésamppanjaksi aiva

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten