Alfred Gratienin samppanjatalo tunnetaan viinipiireissä ainakin perinteisistä, monin osin käsityönä tapahtuvista viininvalmistusmenetelmistä ja laatutaloksi melko runsaasta pinot meunierin käytöstä. Kaikki viinit käytetään tammessa, mutta toisaalta jykevän hapokkuuden takaa malolaktisen käymisen estäminen samoin kaikkien viinien osalta. Kaikkien näiden seikkojen vuoksi Gratienin viinejä on tyylillisesti ja jopa laadullisesti verrattu ei enempää eikä vähempää kuin itsensä Krugin samppanjoihin.
Cuvée Paradis on Gratienin chardonnay-voittoinen valkoinen prestige-cuvée, jonka osalta meunierin vähäisestäkin käytöstä ollaan ilmeisesti kokonaan luopumassa, ja joka, harmittavaa kyllä, ainakin toistaiseksi tehdään ilman vuosikertamerkintää. Viini lienee kuitenkin tosiasiassa aina yhden vuoden tuotos kerrallaan, ja tämän vahvistaa pullolliseni korkkikin, kun sitä ensimmäisen lasillisen hörpittyäni tutkailen: siinä on merkintä "vintage 2006"!
Viljelijäviinien osalta on toki tuttua, että lähinnä varsinaisen vuosikertasamppanjan minimikypsytyssäännöistä johtuen satovuosi on merkitty vain numerokoodilla etu- tai takaetikettiin, mutta nyt kyseessä oleva tapa ei ole kyllä ennen vastaan tullut: vuosikerta selviää vasta siinä vaiheessa, kun pullo on jo korkattu... Muillekin tiedoksi, että pulloni takaetiketistä (voi kuulemma olla myös kaulan foliossa) löytyvä erätunnus on L12330 - olettaisin tämän saman erän muidenkin pullojen olevan sisällöltään nollakutosta.
Tuoksu on tässä melko nuorekas eikä kovin voimakas, mutta tammikypsytys on tuonut siihen jo mukavasti sävyjä: sitruunaruohoa, vaniljaa, aprikoosia, paahtovanukasta ja suhteellisen kypsän tuntuista vihreää omenaa. Maku on selvästi tiukempi, siinä on lähinnä sitruunaa ja melko kireää omenaisuutta, vaikka tässäkin tammen läsnäolo tuntuu terävimpiä särmiä pyöristävänä. Mehukkaassa jälkimaussa on kosolti nuorta kirpeyttä, mutta myös mukavaa mineraalisuutta - hapokkuus on kyllä tiukasti läsnä ja viini tuntuu tässä iässä puhdaspiirteiseltä, mutta hiukan happamalta varmasti juuri malolaktisen käymisen puuttumisen vuoksi.
Tuoksussa on siis jo kivoja kerroksia, eivätkä alussa mainitsemani vertaukset ehkä ole täysin tuulesta temmattuja, vaikka mitään Krugille tyypillisiä oksidoituneita sävyjä en tästä nyt löydäkään. "Sokkona" nuuhkimalla kuvittelin tätä joka tapauksessa jo vähän ikääntyneemmäksi. Mausta puuttuvat toistaiseksi yksityiskohdat, joten se taas kertoo viinin iästä samaa kuin korkkikin. Hyväähän tämä on jo nyt, mutta ennemmin silti suosittelen kaikille tätä erää yhä omistaville pullojen vähintään muutaman vuoden lisäkellarointia. 91
Kommentit
Lähetä kommentti