Siirry pääsisältöön

Alfred Gratien Cuvée Paradis 2006



Alfred Gratienin samppanjatalo tunnetaan viinipiireissä ainakin perinteisistä, monin osin käsityönä tapahtuvista viininvalmistusmenetelmistä ja laatutaloksi melko runsaasta pinot meunierin käytöstä. Kaikki viinit käytetään tammessa, mutta toisaalta jykevän hapokkuuden takaa malolaktisen käymisen estäminen samoin kaikkien viinien osalta. Kaikkien näiden seikkojen vuoksi Gratienin viinejä on tyylillisesti ja jopa laadullisesti verrattu ei enempää eikä vähempää kuin itsensä Krugin samppanjoihin.

Cuvée Paradis on Gratienin chardonnay-voittoinen valkoinen prestige-cuvée, jonka osalta meunierin vähäisestäkin käytöstä ollaan ilmeisesti kokonaan luopumassa, ja joka, harmittavaa kyllä, ainakin toistaiseksi tehdään ilman vuosikertamerkintää. Viini lienee kuitenkin tosiasiassa aina yhden vuoden tuotos kerrallaan, ja tämän vahvistaa pullolliseni korkkikin, kun sitä ensimmäisen lasillisen hörpittyäni tutkailen: siinä on merkintä "vintage 2006"!

Viljelijäviinien osalta on toki tuttua, että lähinnä varsinaisen vuosikertasamppanjan minimikypsytyssäännöistä johtuen satovuosi on merkitty vain numerokoodilla etu- tai takaetikettiin, mutta nyt kyseessä oleva tapa ei ole kyllä ennen vastaan tullut: vuosikerta selviää vasta siinä vaiheessa, kun pullo on jo korkattu... Muillekin tiedoksi, että pulloni takaetiketistä (voi kuulemma olla myös kaulan foliossa) löytyvä erätunnus on L12330 - olettaisin tämän saman erän muidenkin pullojen olevan sisällöltään nollakutosta.

Tuoksu on tässä melko nuorekas eikä kovin voimakas, mutta tammikypsytys on tuonut siihen jo mukavasti sävyjä: sitruunaruohoa, vaniljaa, aprikoosia, paahtovanukasta ja suhteellisen kypsän tuntuista vihreää omenaa. Maku on selvästi tiukempi, siinä on lähinnä sitruunaa ja melko kireää omenaisuutta, vaikka tässäkin tammen läsnäolo tuntuu terävimpiä särmiä pyöristävänä. Mehukkaassa jälkimaussa on kosolti nuorta kirpeyttä, mutta myös mukavaa mineraalisuutta - hapokkuus on kyllä tiukasti läsnä ja viini tuntuu tässä iässä puhdaspiirteiseltä, mutta hiukan happamalta varmasti juuri malolaktisen käymisen puuttumisen vuoksi.

Tuoksussa on siis jo kivoja kerroksia, eivätkä alussa mainitsemani vertaukset ehkä ole täysin tuulesta temmattuja, vaikka mitään Krugille tyypillisiä oksidoituneita sävyjä en tästä nyt löydäkään. "Sokkona" nuuhkimalla kuvittelin tätä joka tapauksessa jo vähän ikääntyneemmäksi. Mausta puuttuvat toistaiseksi yksityiskohdat, joten se taas kertoo viinin iästä samaa kuin korkkikin. Hyväähän tämä on jo nyt, mutta ennemmin silti suosittelen kaikille tätä erää yhä omistaville pullojen vähintään muutaman vuoden lisäkellarointia. 91

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Krug Rosé

Krugin Rosén vanhin etikettiversio kaksinumeroisella korkkikoodilla (42): sekoituksen sisältämät vuosikerrat lienevät siis 70-80-luvuilta. Viinin väri on sävyltään punertavan kuparinen, ja siinä on ikäisekseen todella hienot kuplat. Tuoksu avautuu heti kättelyssä voimakkaana ja monisyisenä, runsaassa hedelmäisyydessä on sekä syvää kypsyyttä että ikään nähden riemukasta nuorekkuutta: punaista omenaa,  persikkaa, aprikoosia, vaniljakreemiä, toki kypsää sitruunaakin sekä rosé-alkuperästä kielivää viehättävää vadelman aromia. Maku on tiivis ja voimakas, todella hieno yhdistelmä sopivaa mineraalisuutta, kypsää omenaa ja vadelmaa. Pitkää jälkimakua säestää talolle tyypillinen vahva sitruunaisuus, joka tässä iässä ja viinissä verhoutuu vähitellen lempeään, hennosti hunajaiseen sävyyn. Sävyt ovat kirkkaita ja tasapaino virheetön eikä kolmen tunnin aikana ilmaannu pienintäkään merkkiä viinin väsymisestä tai yli-ikäisyydestä. Kokonaisuus on niin viiniksi kuin kypsäksi rosésamppanjaksi aiva

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten