Mostly Pinot -tasting: samppanjat

Pruuvisuunnitelma oli tällä kertaa suhteellisen yksinkertainen: nauttia parhaita rosésamppanjoita, sekä viljelijää että taloa, ja niiden jälkeen mielenkiintoisia punaisia burgundeja – mostly pinot.

flight 1

Jacques Selosse Rosé

Korkinvaihto 30/3/2015: Viinin väri on sävyltään keltaisehko jopa niin, että sokkojuojat epäilevät onko kyseessä rosé ensinkään. Tuoksussa on tekijälle tuttua melko voimakasta ananaksen sävyä, tuoreita viikunoita ja cantaloupemelonia. Maussa on pyöristyneen kypsää ananasta, pirteää vihreää omenaa ja miellyttävää sitruunaa. Jälkimaussa tuntuu Selossen tavaramerkkimäinen oksidatiivisuus suhteellisen hentona, toinen tyypillisyys eli vahva hapokkuus on enemmän läsnä. Nuorekas viini, hyvä mutta ei nyt niin säväyttävä kuin loppuvuoden 2014 korkinvaihtoversio syksyllä 2015 nautittuna. 93

Savart Premier Cru Expression Rosé 2011

Tämän viinin väri on nuorelle rosésamppanjalle tyypillisen oranssinpunainen. Tuoksussa on tyylikästä metsämansikan sävyä, vadelmaa ja hasselpähkinää tästä viljelijäkolmikosta hienovireisimpänä sikermänä. Maku sisältää nuoruudesta ja sokerilisäyksettömyydestä johtuen lähinnä purevan kirpeää sitruunaa ja tuoreen omenan kuorta. Jälkimaussa tuntuu todella tiukka, mineraalisuuden sävyttämä hapokkuus ja sen rinnalla hento havupuumainen vivahde. Viimeistelty, hienostunut ja tyylipuhdas kokonaisuus, mutta kovin nuori vielä. 91

Ulysse Collin Les Maillons Rosé de Saignée 2011

Värisävyltään huomattavan syvänpunaisen (tältä osin paljon Leclerc-Briantin Rubis Roséeta muistuttaen) viinin tuoksun päällimmäiset elementit ovat kirsikka ja hunajainen mansikka. Pian mukaan tulee myös paahteisuutta, saksanpähkinää sekä villaa, mutta kokonaisuutena tuoksu on jossain määrin ylikypsän tuntuinen. Vähän vetisen ja vaisun oloisessa maussa tuntuu kyllä melko vahva hapokkuus, mutta sävynä erottuu lähinnä vain sitruunaa. Selvä pettymys tässä joukossa. 86

flight 2

Veuve Clicquot La Grande Dame Rosé 1988

Tuoksussa on cashewpähkinää, nugaata ja hieman vadelmaa, mutta valitettavasti myös kokonaisvaikutelmaa latistavaa vihreää kasvisten ja viherpippurin sävyä. Maku on raskaan tuntuinen savun ja ylikypsän omenan sävyissä. Jälkimaku on pitkä, hapokas ja vahvan sitruunainen, hedelmä on vain valitettavasti hävinnyt tästä pullollisesta johonkin. Arvostelu pohjautuu viiniin parhaalla hetkellään; iskussa olevasta pullosta tämä on oletettavasti merkittävästi parempaa. 89

Taittinger Comtes de Champagne Rosé 1995

Tästä viinistä erottuu kevyt korkittunut sävy heti ensimmäisillä nuuhkaisuilla. -

Laurent-Perrier Alexandra Rosé 2004

Toisen epäonni on toisen onni, mutta nuori Alexandra osoittautuu eränsä selväksi valopilkuksi toki omillakin ansioillaan: Tämän pirteän viinin tuoksu muistuttaa nuorekkaassa paahteisuudessaan ja punaisten ja valkoisten herukoiden maustamana varsin paljon Dompan roséeta.

Maku on ilahduttavan runsaan hedelmäinen punaisen omenan ja tuoreen ananaksen sävyissä, ja viinin tasapaino on oikein hyvä erityisesti suhteellisen vähäinen ikä huomioiden. Viininä hieno uusi tuttavuus ja samalla ilahduttavan onnistunut nollanelonen: olen taas yhden pullon verran enemmän vakuuttunut siitä, että tämän vuosikerran parhaat viinit kyllä yltävät ja tulevat yltämään hyvinkin korkealle tasolle. 93

bonus

Mumm Rosé 1959

Silmin havaittavia kuplia ei tästä huomaavaisen vieraan mukanaan tuomasta ja illan selvästi iäkkäimmästä samppanjasta enää erotu. Tuoksu on jossain määrin raskaan tuntuinen ja hieman oksidoitunut, mutta näiden elementtien alta löytyy kuitenkin myös melko raikasta omenaa ja mansikkaa.

Maku on makean hedelmäinen, sävyinä on mansikkaa, persikkaa ja hunajaa. Jälkimaussa kaikin puolin riittävän tuntuinen hapokkuus viimeistelee muuten varsin miellyttävän, nektarimaisen paksun suutuntuman. Tuoksun perusteella vähän väsähtänyt, mutta maun puolesta muuten mainio viini. 92

flight 3

Louis Roederer Cristal Rosé 1996

Hetki on hiljentävän hieno, kun edessä vierekkäisissä laseissa on nautittavina kolme vuosikerran -96 mahdollisesti parasta rosésamppanjaa. Cristal osoittautuu pienellä marginaalilla kolmikon ja samalla koko illan upeimmaksi: keltaisehkon sävyisen viinin tuoksusta voi erottaa ainakin vaniljaa, kermaa, metsämansikkaa, mandariinia ja kermatoffeeta: kaikki aromit ovat suorastaan huomiota herättävän hienostuneita.

Mausta erottuu makeaa mansikkaa, vadelmaa ja kypsää kirsikkaa. Nämä piirteet verhoutuvat hienovireiseen akaasiahunajaan, viinin vahva mutta samalla silkinsileä hapokkuus taas sävyttyy hienolla sitruunaisuudella. Jälkimaku on pitkä ja lempeän kermainen. Tämä viini ikääntynee kauniisti vielä vuosikymmenien ajan, mutta on jo tässä iässä täysin vastustamattoman herkullinen. Upea viini – maistamistani rosésamppanjoista toistaiseksi paras. 97

Dom Perignon Rosé 1996

Kolmikon punaisimman viinin tuoksussa on paahdetta, punaisia marjoja ainakin vadelmien ja herukoiden sävyissä, sekä miellyttävää ruskistetun voin aromia. Maku on runsaan hedelmäinen, piirteinään ainakin mansikkaa, puolukkaa ja limeä. Tämä on kolmikosta runsain ja rotevin ja tuntuu samalla myös suhteessa kypsimmältä. Tässä armottoman kovassa flightissä vähiten wau-fiilistä kirvoittava kokonaisuus, mutta yhtä kaikki erittäin hieno ja viimeistelty viini. 95

Deutz Cuvée William Deutz Rosé 1996

Cristalin rinnalla niukasti hopealla jäänyt, hienoisesti pronssisen sävyinen William Deutz on tämäkin ihan uskomattoman hieno rosésamppanja: Tuoksusta erottuu hunajamelonia, saksanpähkinää, saaristolaisleipää ja limeä. Maussa on lempeää karpalon sävyä, hapokkaita vadelmia ja tyyliteltyä omenaa lopulta raikkaaseen sitruunaisuuteen taittuen. Hiuksia halkoen hapokkuus tuntuu aavistuksen Cristalia särmikkäämmältä, vaikka tämä on toisaalta muuten ehkä vielä Crisuakin mehukkaamman tuntuinen kokonaisuus. Tulevat vuodet ja pullolliset voivat aivan hyvin kääntää näiden viinien voimasuhteet toisin päin. 96

välisamppanja

Egly-Ouriet Blanc de Noirs Grand Cru Vieilles Vignes

Kellarini pohjilta löytyi vielä yksi pullo muutamia vuosia sitten hankitusta erästä Eglyn vanhimmista Ambonnayn köynnöksistä tehtyä 100 % pinot noir -viiniä. Ajattelin tätä burgundimaista samppanjaa sokkona sopivan yllätykselliseksi sillaksi rosésamppanjoiden ja punaisten burgundien välille. Ajatus oli varmaan hyvä, mutta toteutus tai tilanne ei kenties kuitenkaan paras mahdollinen, sillä sokkoraadilta tämä ei (ainakaan tässä yhteydessä) liiemmin kehuja kerännyt. Viini oli minusta kuitenkin hyvin sellainen minkälaisena sen edellisiltä kerroilta muistin: siis oikeinkin mainio. Takaetiketin tietojen, korkinvaihto 1/2008 ja kellaroitu 58 kk, perusteella pullollisen pohjavuosikerran sopinee olettaa olevan 2002.

Tuoksussa on jossain määrin selossea muistuttavaan tyyliin hillomaista omenaa, vaniljaa, kanelia ja muuta aromaattista mausteisuutta. Maku on runsaan omenainen, keltaluumuinen, ja monipuolistuu vielä tuoksun kanssa yhtenevillä mausteisilla elementeillä. Jälkimaku on sitruunan sekä sitruunankuoren sävyttämä ja tuhdin hapokas, mutta kokonaisuus on tästä ja viinin yleisestä voimakkuudesta ja rotevuudesta huolimatta kuitenkin varsin nautittavassa balanssissa. Tammikypsytyksen selvästä läsnäolosta huolimatta tästä ei myöskään erotu mitään huomiota herättävää tai häiritsevää oksidatiivista saati oksidoitunutta piirrettä. 94