Suuri 2002-tasting, ensimmäinen näytös

Toukokuussa 2016 oli vihdoin aika vuosikerran 2002 samppanjapruuvisarjan odotetulle ensimmäiselle otolle:

flight 1

Fleury Millésime Extra Brut 2002

Tuoksussa on helposti erottuvaa omenaa ja päärynää. Maku on lempeähkön ananaksen ja sitruunan täyttämä, niiden rinnalla on ripaus voita ja kermaa. Tässä viinissä on selvää kypsytyspotentiaalia, mutta samalla jo nyt miellyttävä tasapaino siitäkin huolimatta, että suutuntuma on kolmikosta tiukin ja sitruunaisin kuin vahvistuksena etiketin extra brut -merkinnälle. 91

Lanson Gold Label 2002

Tuoksussa on paahteisuutta, hasselpähkinää, ruutia ja näiden rinnalla nuorekasta sitruunaisuutta. Maussa on punaista omenaa ja sitruunaa jopa suhteellisen kivasti pyöristyneenä yhdistelmänä. Hapokkuus on miellyttävää ja jälkimaku mukavan pitkä: sileä ja siisti kokonaisuus, mutta ei ainakaan tässä iässä erityisen persoonallinen tai moniulotteinen. Lansonin Gold Labeliksi samalla ikäisekseen melko valmiin tuntuinen verrattuna esimerkiksi ysikutoseen muutama vuosi sitten; jopa niin, että tämä nollakakkonen lasissa viipyessään vähitellen hieman taipuu aivan pirteimmästä terästään. 90

de Venoge Millésime 2002

Tämän viinin tuoksu on kolmikkonsa vaisuin ja myös kukkein: ruusun aromi on kuitenkin lähinnä esanssisen tuntuista. Lasissa ilmaantuessa tähän tulee mukaan saaristolaisleipää ja vähitellen myös suoraviivaista omenaisuutta. Maussa on ensiksi runsaasti jauhoista punaista omenaa ja jälkimaussa mutkatonta sitruunan kuoren kirpeyttä. Jykevä viini ilman eleganssia, ja samalla jollain tavalla sekaisempi tai vähemmän viimeistellyn oloinen kuin edelliset. 86

flight 2

Drappier Carte d'Or Brut 2002

Sitruuna ja hiivaleipä ovat tässä tuoksun ensimmäiset aromit, pian mukaan tulee myös siideriin vivahtavaa päärynää ja hillomaista omenaa. Hiukan vaisussa maussa on greippiä ja limen kuorta, sekä  ripaus tuoksusta tuttua hillottua omenaa. Kokonaisuus on kahden, kuitenkin selvästi paremman viinin rinnalla jossain määrin ryhditön ja vähän vetinen. 85

Moët & Chandon Grand Vintage 2002

Tuoksu on aluksi varsin tiukasti paahteinen, rinnallaan pölyä ja paahtunutta tummaa leipää. Vähitellen tämä taittuu myös paahdetun sokerin sävyyn, ja vähäiset hedelmäaromit jäävät melko lailla paitsioon: mukana on kuitenkin ripaus valkoisia herukoita ja herukan lehtiä.

Maussa on runsaammin hedelmäisyyttä, mutta yhä varsin nuoren tuntuisesti: sitruunaa, limeä ja vihreän omenan kuorta. Jälkimaku on sitruunainen ja jossain määrin kirpeä, ja hapokkuus tuntuu melko tuhdilta. Tämä on varmasti kellarikelpoinen viini, vaikkakin lasissa lämmetessä herukkaisuus alkaa korostua laimentaen hiukan viinin jättämää muuten varsin salonkikelpoista kokonaisvaikutelmaa. 88

Veuve Clicquot Vintage Réserve 2002

Varsinkin Moetiin verrattuna ensin hieman varautuneen oloisen viinin tuoksu on kuitenkin minusta kolmikon tyylikkäin: cashewpähkinää, jasmiinia, ja lasissa avautuessaan kivasti myös toffeeta ja crème brûléeta. Maku on sileä ja pehmeän hedelmäinen: runsaasti punaista omenaa, ananasta ja hieman kermaa. Hapokkuus on sopivan hillittyä, mutta raikkaan kirpeä sitruunaisuus helmeilee silti jälkimaussa mukavana suussa. Tietynlaisesta vähäeleisyydestään huolimatta melko tasapainoinen ja jo nyt suhteellisen hyvin kypsynyt viini. Siksi tässä hetkessä minusta mötikkää nautittavampi kokonaisuus, vaikkakin M & C:n luulen elinkaareltaan ja ehkä potentiaaliltaankin pidemmäksi. 88

flight 3

G. H. Mumm Cuvée Rene Lalou 2002

Tässä kahden viinin erässä on jo ensimmäisten nuuhkaisujen perusteella kyseessä aiempia viinejä tiiviimpi ja fokusoidumpi kaksikko. Mummin prestige-samppanjan tuoksussa on punaista omenaa, sitruunaruohoa, voita, cantaloupemelonia ja aluksi myös häivähdys salmiakkia. Aromit ovat kokonaisuudessaan selvästi viereisen lasin Belleä runsaampia ja rotevampia.

Maussa on mukava ripaus trooppisuutta: tuoretta ananasta ja mangoa, sekä niiden rinnalla myös kirpeähköä omenaa ja raikasta päärynää. Jälkimaku on nuorekkaan sitruunainen ja suuntäyttävä - maku tuntuu selvästi tuoreemmalta kuin tuoksu. Melko mukavan tuntuinen uusi tuttavuus, mutta kellariin kypsymään toki tämänkin viinin mieluiten kätkisin. 93

Perrier-Jouët Belle Epoque 2002

Tuoksu on tässä viinissä suhteellisen varautunut, mutta kylläkin tyyliin sopivasti hienostuneen tuntuinen sitruunan, limen ja kerman eri sävyissä. Maussa on lähinnä nuorta vihreää omenaa ja tuoksusta tuttua sitruunaisuutta sekä limeä. Maku on kokonaisuutena tiivis ja viimeistelty tasaisine happoineen, mutta toistaiseksi ilman juuri mitään kypsyneitä sävyjä. Potentiaali ei tässä tunnu ihan ilmiselvältä, mutta pullotteen vanhempien vuosikertojen referenssit tuntien sitä toki pitäisi tulevien vuosien varalle löytyä. 92

flight 4

Philipponnat Clos des Goisses 2002

Tämän pullollisen korkki on vaihdettu 11/2011: Myös tämän, Belleä jotenkin hienomman tuntuisen viinin tuoksu on kovin varautunut: omenaa, appelsiinia, mangoa ja viinin lasissa avautuessa hiljalleen mukaan tulevaa saksanpähkinän aromia. Sävyjä löytääkseen viiniin täytyy tässä hetkessä kuitenkin keskittyä erityisen huolellisesti. Maussa on ensin mukavan pyöreää hedelmää papaijan ja mangon sävyissä ja kevyen hunajaisuuden verhoamana. Jälkimaku taittuu kuitenkin varsin kirpeästi greippiin ja limeen. 

Tämä viini on viimeistelty, tyylipuhdas kokonaisuus: Goissesin slow starter -maineen mukaisesti kestää lasissa lämpenemistä virheettömänä ja on epäilemättä vasta pitkän matkansa alkutaipaleella. Pruuvin tähän mennessä lupaavin viini ja siten myös ensimmäinen sellainen, jota aidosti mielellään kypsyttelisi omassakin kellarissa - pari maistamatta aiemmin hankittua näitä sentään löytyykin. 93

Philipponnat Réserve Millésimée 2002

Korkinvaihto 2/2010: Mutkattoman oloisessa tuoksussa on punaista omenaa, päärynää ja jonkin verran kypsynyttä ananasta. Maussa on samoja hedelmiä, sekä sitruunaa ja ripaus kermaisuutta. Kokonaisuus on tasalaatuinen ja -painoinen aina mehukkaaseen jälkimakuun saakka. Tämä on jo miellyttävästi juotava, Goissesiin verrattuna tässä vaiheessa kypsempi mutta samalla makeampi ja kuitenkin ainakin yhtä kokoluokkaa pienempi viini. 90

flight 5

Billecart-Salmon Cuvée Elisabeth Salmon 2002

Tämän viinin tuoksussa on tyyliä ja nyansseja: vadelmaa, punakylkistä omenaa, papaijaa, mansikkasurvosta ja briossia. Suutuntuma on täyteläisen samettinen, sävyinä erottuu hennon makeaa hunajaa, punaista omenaa, nuorta sitruunaa ja vadelmaa. Hieno hapokkuus ja pitkä, tyylikäs jälkimaku viimeistelevät odotuksiin nähden jopa yllättävän upean viinin. Tässä on hienostuneisuutta enemmän kuin raakaa voimaa, ja kokonaisuutena tämä tuntuu olevan erittäin miellyttävässä ja nautittavassa vaiheessa nyt. 95

Dom Ruinart Rosé 2002

Tämän viinin tuoksu on selvästi viereisen lasin Elisabethia tuoreemman ja jossain määrin runsaamman tuntuinen: herukanlehtiä, ripaus metsämansikkaa ja lämpimän tuntuista paahteisuutta - tuoksunsa perusteella tämä muistuttaa jonkin verran Dom Perignon Roséeta, kylläkin ennemmin vuoden -03 huomiota herättävänä versiona. 

Maussa on mansikkaa, vaniljaa ja ripaus ananasta. Suutuntuma on varsinkin jälkimaussa tuoreen sitruunan ohella hiukan kirpeästi karpaloinen. Tämä viini on selvästi vielä nuori ja kypsymätön, ja jää melko kulmikkaine piirteineen nyt selvästi Elisabethin varjoon. Ei silti ollenkaan huono viini, ja varmasti erityisen potentiaalinen kätkettäväksi pitkäksi toviksi kärsivälliseen kellariin. 92

flight 6

Bollinger La Grande Année Rosé 2002

Tuoksussa on selvää tammen tuntua ja talolle tyypillistä oksidaatiota: sävyinä erottuu selväpiirteistä kypsää ananasta ja kypsähköä punaista omenaa niin, että pelkän tuoksun perusteella tätä olisi vaikea tunnistaa roséeksi. Maku on runsas ja sekin kypsän hedelmäinen tutuissa omenan ja ananaksen sävyissä, mukana on myös ripaus hunajaa. Jälkimaussa tuntuu sitruunan rinnalla ripaus karpaloa loppusuoralla rosé-alkuperän paljastaen. 

Tähän mennessä maistetuista illan selvästi kypsimmän tuntuinen viini, mutta valitettavasti jossain määrin monimuotoisuuden kustannuksella. Tämä on kehittynyt nopeasti vielä lisää sen jälkeen, kun maistoin tätä viimeksi muutama vuosi sitten, joten tällä referenssillä en suosittelisi jemmaamaan näitä kellarissa enää kovin pitkään. 92

Moët & Chandon Grand Vintage Rosé 2002

Tämän viinin tuoksun esanssinen karkkimaisuus korostuu verrattessa sitä erän kahteen muuhun lasilliseen, samoin kuin selvästi sekaisempi olemus. Sävyinä on karkkimansikkaa, sekä vähän sitruunaa ja tuoretta omenaa - tämä tuntuu selkeästi olevan nyt turhan kovassa seurassa. Melko yksinkertainen maku on kirpeän karpaloinen, rinnallaan sitruunan kuorta ja vähän omenaa. Kokonaisuus on kaikesta huolimatta ihan juotava, eikä sentään sisällä mitään suoranaisesti epämiellyttävää elementtiä. 86

Dom Perignon Rosé 2002 magnum

Jo heti ensituntuman perusteella tässä tuoksussa on tyyliä ja tasapainoa: Tuoreita vadelmia, sitruunaruohoa, karpaloa ja pieni silaus kermaa. Viinin hiljalleen lasissa avautuessa mukaan tulee ripauksittain lisää paahteisuutta ja kevyt mantelin vivahde.

Maku on pyöreä, maukas ja suhteellisen sileä, keskeisimpinä elementteinä ovat omena, vadelma ja hienostunut sitruunaisuus. Tämä on todella tasapainoinen kokonaisuus, mutta nyansseja on tässä iässä toistaiseksi vähemmän kuin Billen Elisabethissa. Silti magnumpisteen verran parempaa kuin normipullosta kuukautta aiemmin, ja lisäksi kypsytyspotentiaalia tässä on takuulla paljon. Näitä mageja olisi kiva ostaa kohtuuhinnalla pino kellariin ja maistaa 10 vuoden päästä ensimmäisen kerran uudestaan. 94

flight 7

Dom Perignon 2002

Ensimmäinen havainto tästä on tuttu nuoren Dompan vihreän ruohon värittämä paahteinen sävy, mutta toki sen rinnalta erottuu myös hedelmää: ripaus herukkaa, vihreää omenaa ja jo aavistuksen verran kypsempää päärynää. Maussa on sitruunaa, vihreää omenaa ja ripaus kermaa. Suutuntuma on kokonaisuutena sileä ja sen viimeistelee hieno hapokkuus, mutta kypsyyttä tässä ei vielä juuri ole, vaikka viimeisessä tilkassa erottuukin jo hieman kypsyneen Dompan tyypillistä kahvin sävyä. Käsitykseni Dompasta hitaasti kypsyvänä viininä vahvistuu tämänkin pullollisen perusteella: jos näitä nollakakkosia omistaisin, pitäisin positioni vielä useita vuosia tiukasti kellarin uumenissa. 93

Pol Roger Sir Winston Churchill 2002

Tuoksu huokuu pinot-voittoiselle viinille tyypillisiä aromeja: paahdettua ruskeaa sokeria, saaristolaisleipää, melko runsasta ananasta ja myös jonkin verran mineraalisuutta. Vaikutelma on sävyjä ja oksidatiivisen tuntuista kypsyyttä myöden yllättävän samanlainen kuin vuosikerran -98 versiossa aiemmin keväällä maistettuna.

Maku on miellyttävästi pyöreän ananaksinen, ja sen rinnalla on paitsi reilu ripaus paahdettua leipää, myös mangoa ja kypsää sitruunaa. Hapokkuutta löytyy odotusten mukaisesti, joten sen voimalla tätä varmasti kelpaisi kypsyttää lisää: vaikka viini on melko mukavasti juotavissa nyt, ei nyansseja vielä erotu mitenkään mahdottoman paljon. Tuoksun kehittyneisyys jättää kuitenkin pitkän tulevaisuuden ylle pienen kysymysmerkin - tähän viiniin pitäisi päästä palaamaan muutaman vuoden sisällä uudestaan. 93

Krug 2002

Tuoksussa on varsinkin aluksi melko varautuneen tuntuista trooppisuutta: selvästi erottuvaa hienostunutta mangon sävyä, passionia ja pikkuleipiä. Vasta hyvän tovin päästä detaljit lisääntyvät ja mukaan tulee hiljalleen myös vaniljaa, kermaa, voita ja pieni ripaus tuttua tillille vivahtavaa Krug-parfyymiä.

Maku on kaikkien aiempien viinien jäljiltäkin kiehtova sikermä sitruunaa, vaniljaa, nuorekasta omenaa ja hieman kermaa. Viinin lämmetessä kokonaisuus sävyttyy vielä ananaksella ja kanelilla. Viini on odotusten mukaisesti vielä kovin nuori, ja sen hapokkuus tuntuu toki miltei purevan greippiseltä. Kokonaisuuden monimuotoisuus tekee tästä silti mielenkiintoisen ja miellyttävän maistettavan jo nyt.  Tämän kehitystä tulee olemaan hieno seurata tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Pruuviviinien iän suhteen erittäin homogeenisessä joukossa varsinkin makunsa osalta illan tähän asti säväyttävin viini yhdessä Billen Elisabethin kanssa. 94

flight 8

Bollinger La Grande Année 2002 magnum

Korkinvaihto 4/2012: Tuoksussa on vihreää omenaa, miellyttävää sitruunaa, ripaus yrttistä sävyä ja jonkin verran paahteisuutta. Maussa omenaisuus vaihtuu punaisemman sävyiseen, rinnalla on tässäkin sitruunaa nuorekkaan kirpeänä versiona, sekä aavistus karamellia. Pitkän ja mehukkaan jälkimaun rinnalla tuntuu viinin varsin tiukka hapokkuus. Kokonaisuus on pirteä, puhdaspiirteinen ja raikas, mutta edelleen vailla mainittavaa kypsyyttä - potentiaalia jatkokellarointiin löytyy kyllä. 93

Bollinger R.D. Extra Brut 2002

Korkinvaihto 22/10/2013: Aromit ovat tässä yllättävänkin voimakkaita: saksanpähkinällä sävytettyä paahteisuutta, vienon tyylikästä herkkutatin tuoksua ja viimeisteltyä sitruunaisuutta. Maku on leimallisesti voimakkaan sitruunainen, mutta sen rinnalta ja alta erottuu kuitenkin punaista omenaa, kaurakeksiä ja mehukasta greippiä. Jälkimaku on todella tiukan hapokas, mutta samalla kyllä sileä ja varsin pitkä. Tässä viinissä on tyyliä, mutta ei vielä kypsyyttä tai ylenpalttisesti nyansseja. 93

Bollinger Vieilles Vignes Françaises 2002

Pullo numero 2757 kaikkiaan 2997 tehdystä ja itselleni illan odotetuin viini – en pettynyt. Tuoksu on roteva, mutta ei silti päällekäyvä, ja yksityiskohtia löytyy kyllä: ananasta, kanelia, hunajaa, aprikoosia ja savuisuutta. Kypsyys tuntuu miltei ylitsevuotavalta, ja kokonaisuuden verhona erottuukin selvä ripaus botrytiksen sävyä. Maun voimakkain elementti on aprikoosi, sen rinnalta löytyy kypsää hillomaista omenaa, kanelia ja tuoretta mansikkahilloa. Jälkimaku on pitkä, sitruunainen ja kuitenkin suhteellisen nuoresta iästä kielien aivan aavistuksen kirpeä. 

Tässä viinissä on huima konsentraatio ja jo nyt nyansseja monelle muulle samppanjalle jaettavaksi asti. Kokonaisuus on minulle illan upein, vaikka pessimisti voisikin sanoa, että nämä -02 rariteetti-Bollingerit kannattanee kuitenkin nauttia melko pian ennen kuin viini heilahtaa lopullisesti epämiellyttävän ylikypsyyden puolelle. Tämän ensimmäisen maistamiskerran perusteella aion kuitenkin odotella kärsivällisesti omieni kanssa: Uskon ja toivon, että ylitsepursuavuus pysyy nykyisessä ryhdissään eli minusta aidan oikealla puolella, ja lisävuosien tuloksena maun sitruunaisuus pyöristyy terävöittäen samalla yksityiskohtiin aivan viimeisen silauksen. Silloin kokonaisuus voi kohota muutama vuosi sitten juodun unohtumattoman VVF -85:n tasolle – ainekset siihen ovat olemassa. 96

---

Jacques Selosse Chemin de Châlons

Digestiivisamppanjana juotiin yhtä suurta samppanjasuosikkiani, eli Selossen Cramant-tarhaviiniä. Tässä, samoin kuin edellisenä syksynä samassa paikassa nautitussa pullollisessa ei poikkeuksellisesti ollut lainkaan etiketin merkintää korkinvaihdon ajankohdasta, joten olettaisin näiden olleen samaa erää. Tuoksusta erottuu kypsää hedelmää omenan, ananaksen ja mangon sävyissä, sekä niiden rinnalla hallittuja tammen aromeja vaniljaripauksella silattuna. 

Maussa on punaista omenaa, punaisia herukoita, kypsiä keltaisia luumuja ja ripaus greippiä. Suussa tuntuu viinin selvä oksidatiivisuus, kuten myös jykevä sitruunainen jälkimaku. Viini tuntuu tällä kertaa varsin kypsältä, ei edellisten kertojen tapaan cramantmaisesti hienostuneelta vaan runsaalta ja muhkealta ennemmin Côte Faronin (Aÿ) tyyliin. Tyylipoikkeamasta huolimatta erittäin hyvä viini, jälleen kerran. 95