DRC Domaine de la Romanée-Conti 2012 -tasting

Vuoden kenties odotetuin viini-istunto, Domaine de la Romanée-Contin koko valikoima Montrachet'a lukuun ottamatta lupaavalta burgundivuodelta 2012. Vain muutaman vuoden iästä huolimatta viinit onnistuivat vastaamaan vähintäänkin korkealle nousseisiin odotuksiin aina hinnaltaankin häikäisevää Romanée-Contia myöden. Viinien pienimpiä yksityiskohtia myöden hiotun laadun ohella asiaa varmasti edesauttoi asiantuntevan sommelierin oikein mitoitettu ennakkovalmistelu: ensiksi neljä tuntia dekanttereissa viettäneet viinit oli kaadettu laseihin jo vaikuttavat 1,5 tuntia ennen pruuvaamisen alkua.

DRC Corton Grand Cru 2012

Tämä DRC-joukon tuorein tulokas ja itse asiassa näistä punaisista kaikista harvinaisin viini on ainakin tänä vuosikertana kenties joukon positiivisin yllätys. Tuoksu tuntuu aluksi jossain määrin muita kirpeämmän marjaiselta, mutta makeutuu vähitellen selvästi. Aromeina on karpaloa, puolukkaa ja pieniä maatiaisluumuja: voimaa ja rotevuutta on selvästi enemmän kuin viereisessä Echézeaux'ssa. 

Maussa on vahvasti mustikkaa, sekä rinnalla mineraalia ja karhunvatukkaa. Tanniinit tuntuvat selvinä ja aavistuksen karkeina, eikä viimeistely pituudessa tai täyteläisyydessä aivan pärjää armadan parhaille terroireille. Jälkimaku sävyttyy kuitenkin kivasti lakritsilla ja yrteillä, ja lisäksi tämä viini kehittyy lasissa oikein mukavasti, jättäen itsestään lopulta hienon mehukkaan ja nautittavan viimeisen vaikutelman. Puhtaamman hedelmäinen kuin Echézeaux, minkä lisäksi tässä on voimaa yllättävänkin paljon Richebourgia muistuttavasti, mutta ei sentään sen kaikkia nyansseja.  Huomattavan hyvää joka tapauksessa. 94

DRC Echézeaux Grand Cru 2012

Ensituntumaltaan tämän viinin tuoksu on seitsikon avoimin:  lämmintä kirsikkaa, ripaus lakritsia ja boysenmarjaa. Samalla tämä kuitenkin erottuu majesteettisen joukon aromeiltaan yksinkertaisimpana viininä. Maku on Cortoniin verrattuna maanläheisempi, "multaisempi"; marjaisuus on raikkaampaa mutta samalla kirpeämpää lähinnä punaherukan sävyssä. DRC-joukon selvästi kevein ja vähiten tyylikäs viini. 92

DRC Grands Echézeaux Grand Cru 2012

Hienossa tuoksussa on salmiakkia, lakritsia, kaunista kukkaisuutta jasmiinin sävyssä ja hieman kirsikkaa. Maku on "tavallista" Echézeauxia tiiviimpi ja tummempi, hedelmältään ja runsaudeltaan tämä on siihen verrattuna eri kaliiberin viini. Sävyinä on mustikkaa sekä boysenmarjaa, ja jälkimaussa vielä miellyttävä ripaus kahvia ja nahkaa. Hapokkuus tuntuu vahvana ja tanniinit aavistuksen terävinä – tämä on selvästi erittäin kellarointikelpoinen viini, mutta jo nyt nautittuna tässä on ryhtiä ja laatua viimeiseen tilkkaan saakka. Tältä vuodelta tämän yhden esityksen perusteella minusta aavistuksen moniulotteisempi ja parempi sekä samalla potentiaalisemman tuntuinen viini kuin Romanée-St-Vivant. 95

DRC Romanée-St-Vivant Grand Cru 2012

Vivahteikas tuoksu on marjaisempi ja hedelmäisempi kuin Grands Echézeauxin: Päällimmäisinä sävyinä erottuu mansikkaa ja punaisia herukoita, mutta mukana on myös mustikkaa sekä maanläheisyyttä mullan ja mineraalisuuden kirjomana. Maku on hienostunut ja tiivis, tuoksua enemmän GE:n kaltainen. Sävyinä on boysenmarjaa, mustikkaa ja hieman tummia herukoita. Rakenne ja jälkimaku tuntuvat tässä hetkessä hieman sileämmiltä kuin GE:ssa, varmaankin siitä syystä että tanniinit ovat vähän pehmeämpiä.

Nopean ensiarvion perusteella tämä erottui rivistöstä ensimmäisenä edukseen, mutta lasissa tämä ei kuitenkaan erityisemmin enää kehity, toisin kuin erityisesti viereisinä rinnalla olevat GE ja Richebourg. Tämä onkin edellä mainittujen viinien vierellä "keskimmäisen kolmikon" kuitenkin helpoin viini; yllättäjä Corton tuntuu olevan kokonaisuutena laadultaan hyvinkin samaa tasoa, ja Grands Echézeaux lopulta juuri yhden pisteen indikoiman eron verran moniulotteisempi. Hyvä ja tulevaisuudeltaan varmasti hieno viini on silti tämäkin. 94

DRC Richebourg Grand Cru 2012

Richebourg on aivan toista maata kuin RSV: Tuoksu on aluksi seitsikon selvästi varautunein, mutta parin tunnin tunnustelun jälkeen antaa jo jonkin verran periksi. Sävyt ovat varsinkin RSV:n rinnalla selvästi maskuliinisia lihan, voin, musteen ja mustikan kirjomana – tässä on raakaa alkukantaista voimaa eniten koko joukosta.

Maussa on samaa erottuvaa voimaa GE:n ja RSV:n pontevuuden jälkeenkin: vahvaa mineraalisuutta ja runsaasti boysenmarjaa, sekä maaperän ja mullan miellyttävää sävyä. Jälkimaku on rivistössä tähän saakka pisin ja hapokkain – niin että happojen alle talttuu viinin ilmiselvä tanniinisuuskin. Tässä hetkessä ja kypsyydessä yksiulotteisempi viini kuin kuninkaalliset nimeltä La Tâche ja Romanée-Conti, ja samalla selvästi itsepäisempi kuin Grands Echézeaux tai RSV. Tästä on silti helppo havaita kaikki kellarikelpoisen huippuviinin elementit, sillä tavaraa ja runsautta on pellin alla kyllä vaikka muille jakaa. Laittaisin pisteiden perään vielä plussan jos niitä käyttäisin. 95

DRC La Tâche Grand Cru 2012

Tämän legendaarisen viinin tuoksussa on eksotiikkaa ja mausteita: tervaa, mineraalia, ripaus rypäleiden rankojen sävyä, tiiltä, punaisia kirsikoita, aavistus popcornia ja vielä vähän vaniljaa. Tuoksussa on voimaa ja painokkuutta, mutta samalla monimuotoisuutta ja kauneutta näistä viineistä tähän mennessä erottuvasti eniten. 

Makukin on toistaiseksi tyylikkäin, sävyiltään punainen ja eksoottinen. Viinin nuori ikä näkyy ehkä parhaiten juuri maun jonkinasteisena nyanssien puutteena. Kaikki ne metsämansikat ja samettiset kirsikat, jotka ovat tähän ikään mennessä mukaan tulleet, ovat kuitenkin vastustamattoman herkullisia. Jälkimaku on hyvin pitkä, vadelman ja kirsikan vuorotellessa säestävää rooliaan. Viinin hapokkuuden havaitsee niiden rinnalla helpohkosti, mutta tanniinit ovat melkein täydellisesti piiloutuneet viinin huumaavan tyylikkyyden alle. Tästä jo nyt aivan upeasta viinistä tulee varmasti parempaa hyvässä kellarissa vuosikymmenen tai parin kuluessa. 96

DRC Romanée-Conti Grand Cru 2012

Itsensä Romanée-Contin tuoksu on suorastaan järjettömän upea: eksoottinen, salaperäinen ja viettelevä samaan aikaan. Huippuunsa viritetyn hienostuneina aromeina erottuu orvokkia, korianteria, appelsiinkuorta, tapenadea, ripaus tryffeliä sekä herkullisin mahdollinen salmiakin sävy. Jos tuoksusta yksinään pitäisi antaa arvio, olisi vaikea perustella muuta kuin täyttä 100 pistettä.

Maussa erottuu erittäin selvä orvokin sävy (tällaista ei ole aiemmin vastaan tullut), sekä anista, hienovaraista mentolia ja vahvaa, tiivistä mustikan sävyä, joka jatkuu pitkään jälkimakuun täysin virheettömän saumattomana. Muutaman minuutin päästä suussa tuntuu yhä viinin hapot ja sileät tanniinit, sekä salmiakin ja mustikan sävyt. Nautittavuus on erinomaista alusta loppuun, vaikka järjellä analysoituna tämä vaikuttaa itse asiassa vielä La Tâcheakin nuoremmalta ja tuoreemmalta. Poikkeuksellinen juoma, joka jo tässä iässä on aivan uskomattoman hyvää. 98

---

lisäflight 2012 punaisia:

Domaine Armand Rousseau Chambertin Grand Cru 2012

Rousseaun lippulaivaviini vuodelta 2012 säväytti jo aiemmin tänä vuonna järeän samppanjatastingin jälkimainingeissa, eikä tämä tuota pettymystä nytkään, edes kivikovan DRC-lineupin vanavedessä. Huolimatta DRC:n viinejä selvästi lyhyemmästä dekantointiajasta, tämän tuoksu suorastaan hypähtää nenään huumaavan kirsikkaisena. Vadelmaa on rinnalla myös, sekä cantaloupemelonia, punaista lihaa ja vielä kirkkaan tyylikkääseen kokonaisuuteen sopivaa hienostunutta toffeen häivähdystä.

Maku on sileämpi ja samettisempi kuin DRC:n viineissä, koko viini on puhdasta nautintoa kauniisti suussa helmeilevien vadelmien, kirsikoiden ja punaisten hedelmien makeissa sävyissä. Jälkimaussa on melkoisesti potkua: hapokkuutta sekä ripaus tanniinisuutta musteisen häivähdyksen saattelemana. 96

DRC-joukosta tälle viinille sopiva vertailukohta on yhtään epäröimättä La Tâche. DRC:n tuotoksessa on ylivertaista aristokraattisuutta ja siihen liittyvää viileää varautuneisuutta. Rousseaun Chambertin taas huokuu rypäleidensä täydellistä valikointia ja kypsyyttä. LT on nyt vähän monimuotoisempi, mutta ei ainakaan tässä iässä pysty ylittämään Rousseaun mestariteoksen näin nuorenakin huippuunsa viritettyä nautittavuutta. Kuinkahan tämän vertailun onnistuisi järjestämään kahdenkymmenen vuoden kuluttua uudelleen?

Domaine Armand Rousseau Gevrey-Chambertin 1er Cru Lavaux St-Jacques 2012

Tämän viinin tuoksu on edellisiä huippupullotteita selvästi suoraviivaisempi, mutta silti miellyttävä lähinnä mansikan ja sitä rikastavan banaanin sävyissä. Maussa on nahkaa ja vähän tupakkaa sekä kourallinen tummia marjoja. Hapokkuus ja tanniinit ovat hyvässä tasapainossa – siisti viini, mutta aivan odotusten mukaisesti edeltäjiään yksinkertaisempi. Vaikka viereisessä Dugat-Pyn viinissä on ehkä enemmän kellarointipotentiaalia, on tämä Rousseaun Lavaux sitä selvästi nautittavammassa vaiheessa nyt. 91

Bernard Dugat-Py Gevrey-Chambertin "Cuvée Cœur de Roy" Très Vieilles Vignes 2012

Viinin väri on muihin verrattuna huomattavan tummanpuhuva, indikoiden hyvin myös sen muuta tyyliä: Tuoksu on tiivis ja varautunut, mukana on multaa ja tummaa marjaisuutta, asvalttipikeä, salmiakkia ja hieman yrttisyyttä. Maku on pohjimmiltaan boysenmarjainen, ja sävyttyy vahvasti ruudin, salmiakin ja tuoksun kanssa identtisen pikisyyden vivahteilla. Jälkimaku on tiukan hapokas ja samalla melko tanniininen. Vaikka tämä on selvästi illan vähiten hienostunut punainen, on kokonaisuus kuitenkin lupaava varsinkin kärsivällisen kellaroijan näkökulmasta: tavaraa on runsain mitoin, vaikka tasapaino ei ainakaan vielä ole paras mahdollinen. 90

---

alkuun ennen punaisia:

Domaine François Raveneau Chablis Premier Cru Montée de Tonnerre 2009

Tämän viinin tuoksu on jo vastakaadettuna varsin avoin ja sävyiltään lämpimähkö: hedelmäisyys sävyttyy selvästi päärynällä, ja sen rinnalla perinteisillä simpukankuoren ja kalkkikiven aromeilla. Maussa on trooppista kypsää hedelmää, mutta myös vahvasti mineraalisuutta sitruunankuoren sävyn kera. Jälkimaku, jossa on tämän vuosikerran viiniksi oikein hyvä hapokkuus, taittuu nokkosenlehden sävyihin. Viini tuntuu ihan aluksi lievästi epätasapainoiselta, mutta tasaantuu miellyttäväksi ja jo nyt hyvin kypsän oloiseksi kokonaisuudeksi. 91

Domaine François Raveneau Chablis Premier Cru Butteaux 2010

Tämän tuoksussa on raikasta vihreää ruohoa, sitruunaa ja limeä – vasta viinin lämmetessä mukaan tulee tyypillistä Chablis'maista kalkkisuutta. Maku on tiukan hapokas, ja sitä sävyttävät tässä iässä lähinnä vihreä omena ja sitruuna. Viini on selvästi kypsymätön, mutta hedelmältään runsas ja rakenteeltaan kirkkaan tyylikäs. Näitä kahta Raveneauta oli tilaisuus arvioida nopeasti täysin sokkona ennen identiteettien paljastusta. Tämän Butteaux'n kohdalla oli heti selvä ajatus valkoisesta burgundista, mutta virheellisesti Chablis'ta mieluummin Puligny-Montrachet'sta. Kyseessä on piirteiltään riemastuttava, klassinen huippuvuoden viini, ja siksi tämä oli näin MdT:tä kypsymättömämpänäkin (ero syntynee suurelta osin vuosikertojen eroista) omaan makuuni piirun miellyttävämpi. 92

---

jälkiruuan kanssa sokkona:

Inniskillin Cabernet Franc Icewine 2006

Tuoksussa on luumua sekä ylikypsänä että raikkaampana versiona, rusinasoppaa ja mansikkaa. Maussa on samoja elementtejä, myös trooppisia hedelmiä mangon ja papaijan sävyissä, sekä mukavaa sitruunaista raikkautta. Tässä ei ole ylenmääräisen sokerisuuden tuntua, mutta ei myöskään oikein hyvän Sauternes'n eksoottista ja monimuotoista mausteisuutta. Silti hauska yllätys hienon pruuvin loppuun: kelpo viini, jonka identiteetin arvaamiseen ei itseltäni löytynyt edes yhtään varteenotettavaa yritystä. 91