Siirry pääsisältöön

Samppanjaa ja punaista: Cheval Blanc 1971 ja muutakin kivaa


Michel Arnould Mémoire de Vignes 2008

Tuoksu on tässä yllättävänkin kukkainen ja avoin, mutta samalla hienon tyylikäs: ensimmäinen ajatus tästä viljelijätekijänsä huippuviinistä (vaikka en tätä sokkona juonutkaan) oli ennemmin mallia nuori Bollingerin Grande Année tai Clos des Goisses, kuin jotain robustimpaa Selossen tai Egly-Ouriet'n tyyliin. Aromeina on punaista omenaa, kanelia ja kermatoffeeta sekä häivähdys ruutia. Maku on siisti ja tyylikäs: mehukasta sitruunaa, tuoreiden omenien ja ananasten sävyä ja miellyttävää mineraalisuutta. Karpalon hienoisesti sävyttämä hapokkuus on vahvaa ja tiukkaa, mutta runsas hedelmäisyys riittää sille helposti vastinpariksi - kerrassaan hieno nuori viini. 93

Deutz Cuvée William Deutz 1988

Tässä viinissä on hyvät kuplat, väri on jonkin verran tummentuneen keltainen. Tuoksussa on paahteisuutta, nugaata, runsaasti voita ja sen rinnalla jopa ripaus vaniljaa. Hedelmäsävyt ovat selvästä kypsyydestä huolimatta raikkaita: hunajamelonia, omenasurvosta ja viinin hetken lämmettyä mukavaa ananastakin. 

Maussa on creme bruleetä, suloisesti sokeroituja pikkuleipiä ja hentoa herkkusienen sävyä. Hedelmää on kuitenkin yhtä lailla paljon, ja se on trooppista mangon ja ananaksen sävyissä. Hapokkuus on vahvaa mutta mukavasti silottunutta, crème brûlée helmeilee kypsän sitruunan kanssa jälkimaussa, joka on miellyttävä ja erittäin pitkä. Tämä viini on erinomainen esimerkki ja yhdistelmä klassisen samppanjavuosikerran ja Deutzin talon tasapainoisen tyylin parhaista ominaisuuksista. Sain viinin sokkona: vuosikerraksi siilasin joko -85:n tai -88:n ja arvasin sitten väärin. Talo ja viini osui sen jälkeen onneksi kerrasta täsmälleen maaliin. 96

Chateau Cheval Blanc 1971

Viini oli dekantterissa ennen ensimmäistä maistoa noin 40 minuuttia. Väri on tummahkon sävyinen, reunalta hennosti ruskettunut. Tuoksu on tässä tiivis ja voimakas, täyteläinen: todella miellyttävä sekoitus kypsää kirsikkaa ja kypsää luumua, niiden rinnalla hiukan tupakkaa ja nahkaa, sekä ripaus miellyttävää mentolisuutta. Myöhemmin tämän tuoksussa on vielä salmiakkiakin. 

Maku on hieman tuoksua kevyempi, mutta tasapainoinen: viikunaa, kirsikkaa, ripaus lakritsaa ja tasapainoista yrttistä sävyä. Tanniinit ovat jo pehmenneet, viini tuntuu jälkimaussa burgundimaisesti jonkin verran hapokkaalta mutta tasapainoisella, kypsän marjaisuuden sävyttämällä tavalla. Upean hienostunut kypsä bordeaux: juuri kuten Chevalilta sopii olettaa ja varmasti aika lailla täydellisesti kypsynyt nyt. Rinnakkain vertailtuna Clinet on kyllä konsentraationsa suhteen ylivertainen, mutta Cheval muuten selvästi jännittävämpi ja kiehtovampi viini. 97

Chateau Clinet 1989

Viini oli dekantterissa ennen ensimmäistä maistoa reilun tunnin. Väri on Chevalia tummempi ja sävyltään purppuraisempi. Tuoksu on muhkea ja konsentroitunut: tallia, alleviivatun vahvasti kypsiä luumuja, lakritsaa, vastapoltettuja tiiliä ja kumiakin. 

Maussa on mustetta, luumua ja mustaherukkaa. Viini on todella paksun hedelmäinen, suorastaan nektarimainen; tanniinit ovat jonkin verran silottuneet mutta yhä varsin vahvasti läsnä. Jälkimaku on kymmeniä sekunteja pitkä tuhdin luumuisuuden saattelemana. Nuorekas viini yhä varsinkin makunsa puolesta: kolmisen tuntia dekantterissa oltuaan viini on kuitenkin lopulta selvästi pyöristynyt ja makuun on tullut jo hyvinkin nautittava tasapaino. 95

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Krug Rosé

Krugin Rosén vanhin etikettiversio kaksinumeroisella korkkikoodilla (42): sekoituksen sisältämät vuosikerrat lienevät siis 70-80-luvuilta. Viinin väri on sävyltään punertavan kuparinen, ja siinä on ikäisekseen todella hienot kuplat. Tuoksu avautuu heti kättelyssä voimakkaana ja monisyisenä, runsaassa hedelmäisyydessä on sekä syvää kypsyyttä että ikään nähden riemukasta nuorekkuutta: punaista omenaa,  persikkaa, aprikoosia, vaniljakreemiä, toki kypsää sitruunaakin sekä rosé-alkuperästä kielivää viehättävää vadelman aromia. Maku on tiivis ja voimakas, todella hieno yhdistelmä sopivaa mineraalisuutta, kypsää omenaa ja vadelmaa. Pitkää jälkimakua säestää talolle tyypillinen vahva sitruunaisuus, joka tässä iässä ja viinissä verhoutuu vähitellen lempeään, hennosti hunajaiseen sävyyn. Sävyt ovat kirkkaita ja tasapaino virheetön eikä kolmen tunnin aikana ilmaannu pienintäkään merkkiä viinin väsymisestä tai yli-ikäisyydestä. Kokonaisuus on niin viiniksi kuin kypsäksi rosésamppanjaksi aiva

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten