Samppanjaa ja punaista: Cheval Blanc 1971 ja muutakin kivaa

Michel Arnould Mémoire de Vignes 2008

Tuoksu on tässä yllättävänkin kukkainen ja avoin, mutta samalla hienon tyylikäs: ensimmäinen ajatus tästä viljelijätekijänsä huippuviinistä (vaikka en tätä sokkona juonutkaan) oli ennemmin mallia nuori Bollingerin Grande Année tai Clos des Goisses, kuin jotain robustimpaa Selossen tai Egly-Ouriet'n tyyliin. Aromeina on punaista omenaa, kanelia ja kermatoffeeta sekä häivähdys ruutia. Maku on siisti ja tyylikäs: mehukasta sitruunaa, tuoreiden omenien ja ananasten sävyä ja miellyttävää mineraalisuutta. Karpalon hienoisesti sävyttämä hapokkuus on vahvaa ja tiukkaa, mutta runsas hedelmäisyys riittää sille helposti vastinpariksi - kerrassaan hieno nuori viini. 93

Deutz Cuvée William Deutz 1988

Tässä viinissä on hyvät kuplat, väri on jonkin verran tummentuneen keltainen. Tuoksussa on paahteisuutta, nugaata, runsaasti voita ja sen rinnalla jopa ripaus vaniljaa. Hedelmäsävyt ovat selvästä kypsyydestä huolimatta raikkaita: hunajamelonia, omenasurvosta ja viinin hetken lämmettyä mukavaa ananastakin. 

Maussa on creme bruleetä, suloisesti sokeroituja pikkuleipiä ja hentoa herkkusienen sävyä. Hedelmää on kuitenkin yhtä lailla paljon, ja se on trooppista mangon ja ananaksen sävyissä. Hapokkuus on vahvaa mutta mukavasti silottunutta, crème brûlée helmeilee kypsän sitruunan kanssa jälkimaussa, joka on miellyttävä ja erittäin pitkä. Tämä viini on erinomainen esimerkki ja yhdistelmä klassisen samppanjavuosikerran ja Deutzin talon tasapainoisen tyylin parhaista ominaisuuksista. Sain viinin sokkona: vuosikerraksi siilasin joko -85:n tai -88:n ja arvasin sitten väärin. Talo ja viini osui sen jälkeen onneksi kerrasta täsmälleen maaliin. 96

Chateau Cheval Blanc 1971

Viini oli dekantterissa ennen ensimmäistä maistoa noin 40 minuuttia. Väri on tummahkon sävyinen, reunalta hennosti ruskettunut. Tuoksu on tässä tiivis ja voimakas, täyteläinen: todella miellyttävä sekoitus kypsää kirsikkaa ja kypsää luumua, niiden rinnalla hiukan tupakkaa ja nahkaa, sekä ripaus miellyttävää mentolisuutta. Myöhemmin tämän tuoksussa on vielä salmiakkiakin. 

Maku on hieman tuoksua kevyempi, mutta tasapainoinen: viikunaa, kirsikkaa, ripaus lakritsaa ja tasapainoista yrttistä sävyä. Tanniinit ovat jo pehmenneet, viini tuntuu jälkimaussa burgundimaisesti jonkin verran hapokkaalta mutta tasapainoisella, kypsän marjaisuuden sävyttämällä tavalla. Upean hienostunut kypsä bordeaux: juuri kuten Chevalilta sopii olettaa ja varmasti aika lailla täydellisesti kypsynyt nyt. Rinnakkain vertailtuna Clinet on kyllä konsentraationsa suhteen ylivertainen, mutta Cheval muuten selvästi jännittävämpi ja kiehtovampi viini. 97

Chateau Clinet 1989

Viini oli dekantterissa ennen ensimmäistä maistoa reilun tunnin. Väri on Chevalia tummempi ja sävyltään purppuraisempi. Tuoksu on muhkea ja konsentroitunut: tallia, alleviivatun vahvasti kypsiä luumuja, lakritsaa, vastapoltettuja tiiliä ja kumiakin. 

Maussa on mustetta, luumua ja mustaherukkaa. Viini on todella paksun hedelmäinen, suorastaan nektarimainen; tanniinit ovat jonkin verran silottuneet mutta yhä varsin vahvasti läsnä. Jälkimaku on kymmeniä sekunteja pitkä tuhdin luumuisuuden saattelemana. Nuorekas viini yhä varsinkin makunsa puolesta: kolmisen tuntia dekantterissa oltuaan viini on kuitenkin lopulta selvästi pyöristynyt ja makuun on tullut jo hyvinkin nautittava tasapaino. 95