Siirry pääsisältöön

Perjantaipullot: E. Guigal Côte-Rôtie La Landonne 1999 & Domaine Comte Georges de Vogüé Musigny Grand Cru 2001


E. Guigal Côte-Rôtie La Landonne 1999

Viini oli avattu pari tuntia ennen dekantoimista, jonka jälkeen sen kehitystä seurailtiin rauhallisesti lipitellen nelisen tuntia. Kauniin tyylikkäässä ja voimakkaassa tuoksussa on syvää tummaa marjaisuutta, boysenmarjaa ja kirsikkaa. Marjasikermää monipuolistavat vielä ainakin hento sikarilaatikon sävy ja paahdetun voin aromi, joka viinin avautuessa voimistuu vähitellen. Viehättävyys on yksityiskohtien monipuolisuuden sijaan niiden kirkkaassa painokkuudessa.

Maussa on erittäin tukevaa mineraalisuutta, sekä nahkaa ja tupakkaa. Kokonaisuus on tuhdin hedelmäinen, tanniinit ja hapot ovat kummatkin napakoita, mutta silti sileässä ja tasapainoisessa kombossa keskenään. Viinin rakenne on aivan upea, vaikka kypsiä sävyjä ei vielä juuri ole. Tätä kelpaa nautiskella nyt, tai todennäköisesti vielä parempana 5–10 vuoden kuluttua. 96

Domaine Comte Georges de Vogüé Musigny Grand Cru 2001

Tämä viini siemailtiin vajaan kolmen tunnin aikana lopun Landonnen rinnalla ilman dekantointia. Aivan ensimmäisen nuuhkaisulla tuoksussa vaikuttaa olevan vanhasta muistista huolestuttavia ajatuksia herättävä sävyä, mutta se hälvenee pian pois, samalla kun viini alkaa esitellä kaikkia herkullisimpia piirteitään. Aromit ovat säväyttävän hienopiirteisiä, ja niistä sopii mainita ainakin tyylikkääksi kypsyneet kirsikat, mansikan, mustikan ja hennon karambolan häivähdyksen. Lasissa avautuessa tuoksu entisestään tiivistyy ja hedelmäistyy lisää, samalla kun mukaan tulee vielä pieni yrttinen häivähdys.

Maku on silkinsileän samettinen, vaikka jälkimaussa onkin toki hapokkuutta ja ripaus tanniinia. Sävyinä on runsaasti mansikkaa, sekä vadelmaa ja erittäin kypsiä punaisia herukoita. Avautumisen myötä mukaan tulee vielä mehukasta punaisen lihan sävyä. Tämä on kokonaisuutena kerrassaan hieno ja hyvässä vaiheessa oleva, sopivan nuorekas viini. Erityisesti jossain määrin haastava vuosikerta huomioiden on tässä melkein täydellinen vastine klassiseen Musignyn kuvaukseen "iron fist in a velvet glove". En helposti usko, että tästä voisi ajan myötä tulla juuri parempaa, ja tässä hetkessä puhtaan nautittavuutensa vuoksi tämä on hiuksenhienosti oma suosikkini kahden laadullisesti muuten hyvin samanveroisen viinin vertailussa. 96  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be