Siirry pääsisältöön

Vuoden 2019 1. tasting, 6 x Gevrey-Chambertin: mm. 2001 Grand Crut Bachelet, Dugat-Py ja Rousseau

1. flight

Viinit dekantterissa noin tunnin ennen maistamista. Puolisokko kolmikko, jonka järjestys oli tällä kertaa helppo asetella oikein kohdalleen.

(Domaine) Louis Jadot Gevrey-Chambertin Premier Cru Clos Saint Jacques 1989

Viinin väri on reunalta kevyesti rusehtava. Tuoksu on tasapainoinen ja kypsän tuntuinen, mutta ei kovinkaan voimakas: aromeina erottuu keveähkösti kypsää kirsikkaa ja boysenmarjaa. Jo hyvin pyöristyneessä, korkeintaan keskitäyteläisessä maussa on kypsää puolukkaa ja punaherukkaa, sekä hieman viikunan ja toffeen sävyjä siinä rinnalla. Jälkimaku on lyhyehkö, siinä tuntuu vielä asiallinen ripaus hapokkuutta. Mukavasti juotava, täysin kypsä ja tasapainoinen viini, mutta ehkä samalla hiukan geneerisen tuntuinen, ja ilman säväyttävää intensiteettiä tai poikkeuksellisia detaljeja. 92

Domaine Faiveley Latricieres-Chambertin Grand Cru 1999

Tämä viini on selvästi korkkivikainen. -

Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996

Tuttu viini viime syksyltä, ja siksi meni nyt pruuvissa aika pienellä paneutumisella: Tuoksusta erottuu terävää ruudin ja salmiakin sävyä sekä lähinnä boysenmarjan tyyppistä tummaa marjaisuutta. Maku on samassa teemassa tuoksun kanssa, ja jättää varsinkin kypsän Jadot'n rinnalla hyvinkin nuorekkaan vaikutelman, jota tietysti vuosikerran mukainen tiukka hapokkuus edelleen korostaa. Piirun vähemmän kehittyneen oloinen pullollinen kuin viimeksi, tai sitten aikaa lasissa oli liian niukasti: pari jäljellä olevaa pulloa täytyy yrittää jättää vielä toviksi kellariin kesyyntymään lisää.  91

---


2. flight

Tämäkin reilu tunti ennen maistamista dekantoitu kolmikko puolisokkona, eikä arvaus ollut tuttujen tekijöiden viineistä huolimatta ollenkaan hyvä: veikkasin Bachelet'a Dugat-Py:ksi, Dugat-Py:n Rousseauksi ja Rousseaun Bachelet'ksi.

Domaine Bachelet Charmes-Chambertin Grand Cru Vieilles Vignes 2001

Tuoksu on voimakkaan särmikäs, ja tuntuu tyyliltään olevan suorahkoa jatkoa edellisen flightin Mortet'lle. Tämä nopea ajatus johtaakin identiteetin arvauksen aivan väärille urille: jos asiaa olisi ajatellut toisesta kulmasta, olisi voinut myös muistaa, että oikeastaan hyvin tämänlainen on sävyiltään juuri Bachelet'n hieno Charmes (1988) kahdesti aiemmin maistettuna ollut. Erottuvina ja varsin tyylikkäinä aromeina on siis lakritsia, mustikkaa ja boysenmarjaa, rinnallaan ripaus ruudin sävyttämää mineraalisuutta.

Maku tuntuu suhteellisen kypsältä viikunan, eukalyptuksen ja lakritsin sävyissä, mutta jälkimaussa on yhä reilu annos hapokkuutta ja tanniiniakin. Tämä vahvapiirteinen viini on oikein maukas jo nyt, mutta lisäkellarointi tuonee tähän lisää pehmeyttä ja varmasti myös vielä hiukan nykyistä paremman tasapainon. 93

Domaine Dugat-Py Mazis-Chambertin Grand Cru 2001

Viinin väri on kolmikon tummanpuhuvin (ehkäpä oikean identiteetin olisi voinut päätellä jo pelkästään tästä). Tuoksu on voimakas, mutta samalla tasapainoisen ja tyylikkään tuntuinen: maukasta kirsikan aromia, mineraalisuutta ja jo alkavaa hyvälle kypsyneelle burgundille tyypillistä lehtikarikkeen sävyä. 

Maussa on samoin hieno tasapaino, se on nuorekkaan mutta muikean konsentroituneen mustikan ja boysenmarjan tummasävyisen marjaisuuden täyttämä. Siinä rinnalla on reilu annos mineraalisuutta ja pitkä jälkimaku tiiviin hapokkuuden ja tanniinien ripauksen kyydittämänä. Kauniiden sävyjen ja tasapainoisen tyylikkyyden vuoksi veikkaus oli tosiaan Rousseau - tämä viini on erittäin hyvä jo nyt, mutta lisävuodet kellarissa tuonevat tähänkin vielä lisää kypsyyttä ja nyansseja. 94

Domaine Armand Rousseau Ruchottes Chambertin Grand Cru Clos des Ruchottes 2001

Tämän viinin tuoksu on erityisesti aluksi hieman vaisun tuntuinen kahteen muuhun verrattuna, ja niinpä se keveimpänä ja ehkä kuitenkin yksinkertaisimpana jää lähdössä hieman toisten varjoon. Kaikki erottuvat aromit ovat kylläkin miellyttäviä: granaattiomenaa ja varsin mukavan kypsää punaista herukkaa, sekä hieman turvemullan sävyä ja ripaus mineraalisuutta.

Maku on samoin pehmeä ja melko valmiiksi kypsyneen tuntuinen hapokkaiden kirsikoiden ja maukkaiden punaherukoiden sävyttämänä. Hedelmän hento makeus kielii sen hyvästä kypsyydestä. Miellyttävä ja viimeistellyn tasapainoinen viini, mutta ei kovinkaan detaljikas, ja jää ilmaisuvoimaltaan aika selvästi kahden muun viinin jalkoihin. Jonkinlainen pettymys identiteetin paljastuttua minulle ja useimmille muille: ehkä se ei kuitenkaan johtunut niinkään viinin heikkoudesta, vaan enemmän Rousseaun domainen vuoksi oletusarvoisesti erittäin korkeiksi viritetyistä odotuksista sekä nyt rinnalla olleiden viinien suhteellisesta suurempiäänisyydestä. 93

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be