Vuoden 2019 1. tastingin päätöstrio: Chateau d'Yquem 1975, 1988 ja 2001

Chateau d'Yquem 1988

Nämä viinit dekantoitiin reilu tunti ennen maistamista. Tämän kasikasin tuoksu on jonkin verran kahta muuta Yquemia kevyempi, mutta hienostuneisuudeltaan ehdotonta ykkösluokkaa: karamellisoitua sokeria, paahtovanukkaan aromia sekä raikkaiden keltaposkisten omenien ja mehukkaiden päärynöiden sävyjä. 

Maun tasapainoiset hedelmäsävyt ovat tuoksun mukaisia, rinnallaan hieman aprikoosia sekä sopiva annos herkullista kermatoffeeta ja ruskeaa kinuskia. Botrytistä en tästä havaitse erityisen runsaasti, mutta sen sijaan reilummin jälkimaussa hyvin erottuvaa tiivistä hapokkuutta, joka tekee viinin olemuksesta edelleen hyvin nuorekkaan. Hieman erityyppinen viini kuin trion kaksi muuta Yquemiä, mutta yhtä lailla hieno kokonaisuus omalla tyylillään. 95

Chateau d'Yquem 1975

Kolmikon ja koko illan vanhin viini on myös lievästi tummin väriltään. Tuoksu on todella intensiivinen ja vahvapiirteinen: tuhdisti aprikoosia, sopivasti botrytistä, lakritsijauhetta, appelsiininkuorta, hienoa herkkutatin aromia ja ripaus tryffeliä. 

Maku tuntuu huippuunsa viimeistellyltä ja tasapainoltaan lähes täydelliseltä: upean konsentroituneita ananaksen, mangon ja herkullisimmilleen kypsyneiden persikoiden sävyjä. Detaljien painokkuus ja kypsyys sekä makeus tuntuvat täsmälleen oikealle tasolle hienosäädetyiltä. Jälkimaku vaeltaa suussa todella pitkään tasapainoisen, kevyesti sitruunaisen hapokkuuden saattelemana. Mieleenpainuva klassikkoviini, joka ainakin omalla kohdallani onnistuu lunastamaan täysin kaikki siihen kohdistetut suuret odotukset. 98

Chateau d'Yquem 2001 (0,375)

Jo lyhyellä haistamisella selviää, että tässä on kyseessä selvästi edellistä nuorempi, mutta yhtä selvästi samaa suurta kaliiberia oleva viini. Tuoksussa on tuhtia hunajaisuutta, tasapainoista botrytiksen tuntua ja herkullista persikoiden ja nektariinien sävyä yhdistettynä salmiakkilakritsin kiehtovaan aromiin.

Maku on lähes uskomattoman paksu ja konsentroitunut: muhkeita luonnollisen makeita persikoita, juuri parhaimmillaan olevia aprikooseja, ripaus salmiakkia sekä seiskavitosesta muistuttavaa vienosti taustalla lymyävää tryffelin sävyä. Ainakin näin pikkupullosta kokonaisuudessa on jo ripaus kypsyneisyyden tuntua samalla, kun pitkää ja hapokasta jälkimakua vahvasti tahdittava sitruunaisuus tuntuu miltei riemukkaan raikkaalta. Tässä ei vielä ole -75:n kaltaista yksityiskohtien kirjoa, mutta konsentraatio tuntuu jopa suuremmalta: veikkaisin, että normaalipullossa tämä kehittyy omassa lajissaan sadan pisteen viiniksi jollain tulevalla vuosikymmenellä. 97