Siirry pääsisältöön

Henriot Enchanteleurs 1996 & Roederer Rosé 2012

Henriot Cuvée des Enchanteleurs 1996

Tässä viinissä on kivasti kuplia ja vaalean kullankeltainen väri. Tuoksu on muhkea, siinä on hienoa syvyyttä ja kypsyyttä: kermatoffeeta, häivähdys saksanpähkinää ja kaunista kypsää hedelmää ananaksen, tuoreen punaisen omenan ja passionhedelmän sävyissä. Kokonaisuuden päällä väreilee hieno sitruunainen aromi.

Maku on tuoksun mukaisesti voimakas ja runsaan hedelmäinen: raikasta ananasta, miellyttävän moniulotteisia omenaisia vivahteita, hentoa savuisensävyistä mineraalisuutta ja pirteää kypsähköä sitruunaa, joka sävyttää voimakkaasti mutta samalla sileästi hapokasta jälkimakua. Jälkimaku on riemukkaan pitkä ja todella mehukas. Lämmetessä mukaan tulee vielä vienosti ruskean kinuskin tuntua. Todella maukas, runsaahkon tyylinen samppanja, jossa tuhdin hapokkuuden tuoma ripaus nuorekkuutta täydentää muuten varsin valmiin tuntuisiksi kypsyneitä sävyjä: normipullossa en näe mitään erityistä syytä säästellä näitä enää kellarissa, ainakaan sen perimmäisissä nurkissa. Kuten odottaa tietysti sopii, tässä on kerros enemmän detaljeja kuin talon myös kaikin puolin hienossa tämän saman vuoden normaalissa vuosikertasamppanjassa. Erittäin lähellä yhtä pistettä enemmän. 95

Louis Roederer Rosé 2012

Tuoksussa on selkeän erottuvasti savuista reduktiivisuutta sekä vaalean kahvin ja kaakaojauheen sävyttämää paahteisuutta, sitten pyöreää mineraalisuutta ja ilman muuta myös mukavia tuoreita marjasävyjä: punaista karviaista, villivadelmia ja hieman metsämansikan vienoa aromia. Tuoreen vihreän omenan särmikkäät piirteet täydentävät kokonaisuutta.

Maussa on tyylikkäitä vadelman ja metsämansikan sävyjä, tasapainoista tuoretta sitruunaisuutta sekä hieman verigreipin tuntua. Jälkimaku on viinin nuoren iän mukaisesti melko terävän sitruunainen, kuitenkin ilman mitään karvautta tai katkeruutta. Tyylikäs, hienovarainen samppanja, joka on hyvää jo nyt, mutta jossa on jatkokellarointiin kutsuvasti myös selvästi vielä avautumatonta potentiaalia: tässä ei toistaiseksi ole samaa pyöreyttä ja kerroksellisuutta kuin viime vuonna maistetussa huippuhyvässä 2008:ssa, mutta yleisilmeessä ja sävyjen puhdaspiirteisyydessä on varsin paljon samaa näköä. 92 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika

Peräkkäisiltä vuosilta

Savart Calliope 2007 Tuoksussa on vihreää omenaa, kevyesti voita ja vähän lämmintä, tummahkoa paahteisuutta mantelin sävyttämänä. Maku on tiiviin hedelmäinen: omenasävy on kirpeähkö mutta mukana on myös miellyttävä häivähdys trooppisuutta ja persikan tuntua. Jälkimaku on jykevä, melko hapokas ja tuhdin greippinen. Jälleen kerrassaan ryhdikäs viini Savartin valikoimasta, jota kelpaisi ja kannattaisi kyllä kypsyttää vielä muutama vuosi lisää.  88 José Michel 2006 Tuoksu on mutkattoman hedelmäinen ilman suurempaa eleganssia: punaista omenaa ja sen rinnalla kukkeampaa sävyä, kevyesti paahtoleipää ja häivähdys savuisuutta. Maussa kypsähkön hedelmäinen, hivenen makean hunajaisuuden sävyttämä linja jatkuu. Hapokkuus on suhteellisen kevyttä ja jälkimaku taittuu kirpeään sitruunaisuuteen sekä aavistukseen alkoholin tuntua. Meunierin suuri määrä tässä viinissä vuosikertaan yhdistettynä näkyy suhteellisena kypsyytenä ja melko suoraviivaisina sävyinä -- kokonaisuus on vuosikertasamppanja