Siirry pääsisältöön

Henriot Enchanteleurs 1996 & Roederer Rosé 2012

Henriot Cuvée des Enchanteleurs 1996

Tässä viinissä on kivasti kuplia ja vaalean kullankeltainen väri. Tuoksu on muhkea, siinä on hienoa syvyyttä ja kypsyyttä: kermatoffeeta, häivähdys saksanpähkinää ja kaunista kypsää hedelmää ananaksen, tuoreen punaisen omenan ja passionhedelmän sävyissä. Kokonaisuuden päällä väreilee hieno sitruunainen aromi.

Maku on tuoksun mukaisesti voimakas ja runsaan hedelmäinen: raikasta ananasta, miellyttävän moniulotteisia omenaisia vivahteita, hentoa savuisensävyistä mineraalisuutta ja pirteää kypsähköä sitruunaa, joka sävyttää voimakkaasti mutta samalla sileästi hapokasta jälkimakua. Jälkimaku on riemukkaan pitkä ja todella mehukas. Lämmetessä mukaan tulee vielä vienosti ruskean kinuskin tuntua. Todella maukas, runsaahkon tyylinen samppanja, jossa tuhdin hapokkuuden tuoma ripaus nuorekkuutta täydentää muuten varsin valmiin tuntuisiksi kypsyneitä sävyjä: normipullossa en näe mitään erityistä syytä säästellä näitä enää kellarissa, ainakaan sen perimmäisissä nurkissa. Kuten odottaa tietysti sopii, tässä on kerros enemmän detaljeja kuin talon myös kaikin puolin hienossa tämän saman vuoden normaalissa vuosikertasamppanjassa. Erittäin lähellä yhtä pistettä enemmän. 95

Louis Roederer Rosé 2012

Tuoksussa on selkeän erottuvasti savuista reduktiivisuutta sekä vaalean kahvin ja kaakaojauheen sävyttämää paahteisuutta, sitten pyöreää mineraalisuutta ja ilman muuta myös mukavia tuoreita marjasävyjä: punaista karviaista, villivadelmia ja hieman metsämansikan vienoa aromia. Tuoreen vihreän omenan särmikkäät piirteet täydentävät kokonaisuutta.

Maussa on tyylikkäitä vadelman ja metsämansikan sävyjä, tasapainoista tuoretta sitruunaisuutta sekä hieman verigreipin tuntua. Jälkimaku on viinin nuoren iän mukaisesti melko terävän sitruunainen, kuitenkin ilman mitään karvautta tai katkeruutta. Tyylikäs, hienovarainen samppanja, joka on hyvää jo nyt, mutta jossa on jatkokellarointiin kutsuvasti myös selvästi vielä avautumatonta potentiaalia: tässä ei toistaiseksi ole samaa pyöreyttä ja kerroksellisuutta kuin viime vuonna maistetussa huippuhyvässä 2008:ssa, mutta yleisilmeessä ja sävyjen puhdaspiirteisyydessä on varsin paljon samaa näköä. 92 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be