Siirry pääsisältöön

Weingut Keller Kirchspiel 2008 & 2013

Weingut Keller Kirchspiel Riesling GG 2008

Kumpikin viini dekantoitu reilut pari tuntia ennen maistamista. Tämän 2008:n väri on aavistuksen tummempi kuin 2013:n. Tuoksu on jonkin verran runsaampi ja oletuksen mukaisesti myös kypsemmän tuntuinen. Siitä erottuu hieno kokoelma kiehtovia, hyvässä tasapainossa olevia trooppisia hedelmäsävyjä: hallitsevimpia ovat mangon ja passionhedelmän aromit, mutta mukana on myös tuoretta ananasta ja ripaus banaania, sekä hieman maukasta vaalean toffeen sävyä.

Maku on varsinkin aluksi tuoksua hieman särmikkäämmän tuntuinen, mutta samalla vahvapiirteinen ja aika konsentroitunut, öljyisen oloinen. Se sävyttyy sitruunalla, kypsällä greipillä, limellä sekä lempeän keveällä hunajaisuudella. Jälkimaku on vahva ja varsin hapokas, siinä korostuu erityisesti viinin jykevä sitruunaisuus. Aika lasissa pyöristää viimeisen silauksen: tämä on erittäin maukas ja jo hyvin sopivaksi kehittyneen tuntuinen viini nyt. 94

Weingut Keller Kirchspiel Riesling GG 2013

Tuoksu on hieman varautuneempi ja selvästi tuoreemman tuntuinen kuin viereisessä 2008:ssa, ehkä toisaalta myös kirkkaamman sävyinen ja ainakin selvästi mineraalisempi. Aromeina erottuu sitruunaa, miellyttävää limeä, vesikrassin mieleen tuovaa raikkaan pippurista yrttisyyttä, lempeää vihreää omenaa, merellistä rantakallion sävyä sekä keveään savuisuuteen verhoutunutta ponnekasta mineraalisuutta.

Maku ei ole yhtä runsas tai suurimittainen kuin 2008:ssa, mutta tyyliä ja tasapainoa on kenties vielä enemmän. Konsentraatio tuntuu viileän klassiselta, raikkaan sadevesimäiseltä; sävyinä on maukasta nuorekasta omenaa, vaniljakiisselin tuntua ja tyylikästä sitruunaa. Jälkimaussa kaunis mineraalisuus ja kalkkikivien tuntu väreilevät suussa, ja kirkas, puhdas hapokkuus tuntuu miltei viiltävältä. Elegantti viini, joka on vielä suhteellisen nuoren ja tuoreen tuntuinen, huolimatta jo nyt hienosta nautittavuudesta. Tämäkin sileytyy lasissa hienosti: kellarointipotentiaalia on varmasti vuosiksi eteenpäin. 93


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Krug Rosé

Krugin Rosén vanhin etikettiversio kaksinumeroisella korkkikoodilla (42): sekoituksen sisältämät vuosikerrat lienevät siis 70-80-luvuilta. Viinin väri on sävyltään punertavan kuparinen, ja siinä on ikäisekseen todella hienot kuplat. Tuoksu avautuu heti kättelyssä voimakkaana ja monisyisenä, runsaassa hedelmäisyydessä on sekä syvää kypsyyttä että ikään nähden riemukasta nuorekkuutta: punaista omenaa,  persikkaa, aprikoosia, vaniljakreemiä, toki kypsää sitruunaakin sekä rosé-alkuperästä kielivää viehättävää vadelman aromia. Maku on tiivis ja voimakas, todella hieno yhdistelmä sopivaa mineraalisuutta, kypsää omenaa ja vadelmaa. Pitkää jälkimakua säestää talolle tyypillinen vahva sitruunaisuus, joka tässä iässä ja viinissä verhoutuu vähitellen lempeään, hennosti hunajaiseen sävyyn. Sävyt ovat kirkkaita ja tasapaino virheetön eikä kolmen tunnin aikana ilmaannu pienintäkään merkkiä viinin väsymisestä tai yli-ikäisyydestä. Kokonaisuus on niin viiniksi kuin kypsäksi rosésamppanjaksi aiva

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten