Siirry pääsisältöön

Juhannusaaton 2019 samppanjat

Marc Hebrart Special Club 2012

Tyylikkäästä tuoksusta erottuu hieman sitruunaa, nuorekkaita omenasävyjä, häivähdys maitosuklaata sekä pirteitä limen kuoren ja sitruunatimjamin aromeja.

Ikäisekseen mukavan pyöreässä maussa on nuorekkaiden limen ja vihreän omenan sävyjen rinnalla miellyttävän raikaspiirteistä passionhedelmän ja vaalean persikan sävyttämää sopivan kypsää trooppisuutta. Jälkimaku taittuu tasaisen vahvan hapokkuuden saattelemana sitruunan ja raikkaan mineraalisuuden tuntuun. Kaikin puolin oikein miellyttävä, sopivasti runsas ja rakenteikas samppanja, jossa on varmasti myös hyvää kehittymis- ja kellarointipotentiaalia tuleville vuosille. 91


Gatinois 2002

Tämän ennestään tutun samppanjan tuoksusta erottuu miellyttävän vahvoja kypsän pinot'n sävyjä: muhkeaa ananasta, sopivaksi kypsynyttä punaista omenaa, kermatoffeeta sekä ripaus kanelia. Keveä mineraalisuus ja siisti sitruunainen aromi raikastavat kokonaisuutta kivasti.

Maku on pyöreän hedelmäinen ja varsin runsas piirteiltään, sitä hallitsevat ananaksen, kypsän mangon sekä nektariinin sävyt. Jälkimaussa tuntuu vuosikerran mukainen, enimmäkseen lempeän sitruunainen hapokkuus, jota siisti greipin sävy kuitenkin kevyesti terästää. Ei sentään järisyttävän kompleksinen, mutta muhkean maukas ja jo varmaan aika lailla lakipisteeseensä kypsynyt pinot-vetoinen viini - tämä olikin viimeinen pullo omasta kellaristani. 92

J.L. Vergnon Rosémotion Grand Cru Extra brut

Korkinvaihto 20/12/2016. Nuorekkaan raikkaasta tuoksusta erottuu limen kuorta ja sitruunaruohoa, tuoretta päärynää ja omenaa sekä hieman vadelman aromia verhottuna keveisiin savun ja hennosti ruskistetun voin sävyihin.

Maussa on ripaus reduktiivisuutta: savuista piikiven aromia suhteellisen vahvan kalkkisen mineraalisuuden rinnalla, hedelmäsävyinä erottuu tuoretta vadelmaa ja hapokasta mansikkaa limellä ryyditettynä. Jälkimaku on terävähkön hapokas mutta samalla mehukkaan sitruunainen. Tyylikkään kirkaspiirteinen nuori rosésamppanja, jonka olemusta Mesnilin chardonnay positiivisella tavalla varsin selvästi leimaa. 89

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be