1971
Tämä pullo vaikuttaa nestepintaansa myöden erittäin hyväkuntoiselta, joten ei tunnu yhtään yllättävältä, että kuplia on yhä hiukan jäljellä. Tuoksu on kaikin puolin siisti ja selkeäarominen: hennon kirpeää sitruunaa, sokerihernettä ja vaniljavanukasta. Maussa on melko monipuolinen valikoima erilaisia sävyjä: appelsiinia, ananasta, hillomaista punaista omenaa ja nokkosta. Hapokkuutta on mukavasti, eli tässä viinissä on yhä hienosti eloa. Ei ole kuitenkaan yhtä runsas tai tyylikäs kuin 70-luvun nuoremmat viinit - omat pisteeni taisivat tämän osalta tosin olla pruuvarien mielipiteistä aivan nuivimmasta päästä. 92
1969
Viinin väri on odotuksia latistavasti jo avaamattomasta pullosta arvioituna varsin tumma, joten ilmestys on lasiin kaadettuna aika odotetun eloton. Tuoksu on melko mitäänsanomaton, lähinnä sherryä muistuttava pienen mausteisuuden ripauksen säestämänä. Maussa on siinäkin lähinnä kuivaa sherryä ja sen rinnalla vähän hunajaa. Hapokkuutta tässä on edelleen, mutta valitettavasti ei enää makua. Hyväkuntoisesta pullosta maistettuna tämän vuosikerran Comtes voi ilmeisesti olla todella hyvää, tällä kertaa sellaista ei kuitenkaan osunut kohdalle. 84
1964
Tässäkään ei ole enää kuplia, mutta väri on vähän vaaleampi ja henkeä on muutenkin selvästi enemmän kuin 60-luvun kollegassaan. Tuoksussa on melko raikas omenainen sävy ja vähän vihreää kirpeyttä, kokonaisuutena se on kuitenkin melko vaimea ja yksiulotteinen. Maussa on hiukan tuttuja ananasta ja omenaa sekä savuisuutta niiden rinnalla; happojakin on vielä hiukan. Tämä on siis toki yhä elossa, mutta ei mitenkään häikäisevän pirteä saati monimuotoinen vaan ennemminkin melko yksinkertainen ja suoraviivainen. Kunniallinen suoritus kuitenkin pruuvin vanhimmalta viiniltä ja illan viimeiseltä eli 17. Kreiviltä. 88
Kommentit
Lähetä kommentti