Siirry pääsisältöön

Comtes-pruuvi: ikä alkaa jo painaa


1971

Tämä pullo vaikuttaa nestepintaansa myöden erittäin hyväkuntoiselta, joten ei tunnu yhtään yllättävältä, että kuplia on yhä hiukan jäljellä. Tuoksu on kaikin puolin siisti ja selkeäarominen: hennon kirpeää sitruunaa, sokerihernettä ja vaniljavanukasta. Maussa on melko monipuolinen valikoima erilaisia sävyjä: appelsiinia, ananasta, hillomaista punaista omenaa ja nokkosta. Hapokkuutta on mukavasti, eli tässä viinissä on yhä hienosti eloa. Ei ole kuitenkaan yhtä runsas tai tyylikäs kuin 70-luvun nuoremmat viinit - omat pisteeni taisivat tämän osalta tosin olla pruuvarien mielipiteistä aivan nuivimmasta päästä. 92

1969

Viinin väri on odotuksia latistavasti jo avaamattomasta pullosta arvioituna varsin tumma, joten ilmestys on lasiin kaadettuna aika odotetun eloton. Tuoksu on melko mitäänsanomaton, lähinnä sherryä muistuttava pienen mausteisuuden ripauksen säestämänä. Maussa on siinäkin lähinnä kuivaa sherryä ja sen rinnalla vähän hunajaa. Hapokkuutta tässä on edelleen, mutta valitettavasti ei enää makua. Hyväkuntoisesta pullosta maistettuna tämän vuosikerran Comtes voi ilmeisesti olla todella hyvää, tällä kertaa sellaista ei kuitenkaan osunut kohdalle. 84

1964

Tässäkään ei ole enää kuplia, mutta väri on vähän vaaleampi ja henkeä on muutenkin selvästi enemmän kuin 60-luvun kollegassaan. Tuoksussa on melko raikas omenainen sävy ja vähän vihreää kirpeyttä, kokonaisuutena se on kuitenkin melko vaimea ja yksiulotteinen. Maussa on hiukan tuttuja ananasta ja omenaa sekä savuisuutta niiden rinnalla; happojakin on vielä hiukan. Tämä on siis toki yhä elossa, mutta ei mitenkään häikäisevän pirteä saati monimuotoinen vaan ennemminkin melko yksinkertainen ja suoraviivainen. Kunniallinen suoritus kuitenkin pruuvin vanhimmalta viiniltä ja illan viimeiseltä eli 17. Kreiviltä. 88

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika

Peräkkäisiltä vuosilta

Savart Calliope 2007 Tuoksussa on vihreää omenaa, kevyesti voita ja vähän lämmintä, tummahkoa paahteisuutta mantelin sävyttämänä. Maku on tiiviin hedelmäinen: omenasävy on kirpeähkö mutta mukana on myös miellyttävä häivähdys trooppisuutta ja persikan tuntua. Jälkimaku on jykevä, melko hapokas ja tuhdin greippinen. Jälleen kerrassaan ryhdikäs viini Savartin valikoimasta, jota kelpaisi ja kannattaisi kyllä kypsyttää vielä muutama vuosi lisää.  88 José Michel 2006 Tuoksu on mutkattoman hedelmäinen ilman suurempaa eleganssia: punaista omenaa ja sen rinnalla kukkeampaa sävyä, kevyesti paahtoleipää ja häivähdys savuisuutta. Maussa kypsähkön hedelmäinen, hivenen makean hunajaisuuden sävyttämä linja jatkuu. Hapokkuus on suhteellisen kevyttä ja jälkimaku taittuu kirpeään sitruunaisuuteen sekä aavistukseen alkoholin tuntua. Meunierin suuri määrä tässä viinissä vuosikertaan yhdistettynä näkyy suhteellisena kypsyytenä ja melko suoraviivaisina sävyinä -- kokonaisuus on vuosikertasamppanja