Pullollisia

Tässäpä samppanja joka ei erityisesti esittelyjä kaipaa: legendaarinen viini nyt jo miltei legendana arvostetulta vuodelta. Omasta kellarista näitä löytyy ainakin toistaiseksi vain pari pullollista, joten siksi olikin mukava nauttia tätä ravintolassa istuen. Kyseessä oli kaiken lisäksi itselleni vasta aivan ensimmäinen kerta tämän viinin seurassa. Supervuosikerran Krug ei ole tuoksultaan erityisen voimakas varsinkaan aluksi: voimakkain aromi on sitruuna, jonka lisänä on hieman paahtovanukkaan sävyä. Viinin avautuessa sitruunaisuus jää enemmän taka-alalle, ja tilalle tulee omenan ja toffeen sävyt sekä tammikypsytyksen tuoma vaniljainen vire. Pari kolme tuntiakaan eivät saa tuoksua merkittävästi voimistumaan, eli kaikkiaan se on koviin odotuksiin nähden aavistuksen vaimea. Viinin maistaminen sykähdyttää tuoksun arviointia enemmän: tässä viinissä on todella roteva ja runsas hedelmäisyys, jonka keskeiset elementit ovat mehukas sitruuna ja maukkaat punaiset omenat. Lisänä on vielä r...

Agrapart on Selossen jalanjäljissä kulkeva, lyhyessä ajassa huomattavasti profiiliaan nostanut viljelijä-tuottaja. Mikä mielenkiintoisinta, kotikylä on juuri sama kuin legendalla itsellään eli Avize, ja viljely- sekä viinintekometodit ovat juuri vastaavalla tavalla biodynaamisia ja käsityövaltaisia. Minéral on  Cramantin ja Avizen chardonnayn sekoituksena  Agrapartin valikoiman  kenties "tavallisin" vuosikertaviini. Dosage on nyt nautitussa viinissä extra brut -kategoriassa eli 5 g/l ja korkinvaihto on tehty 3/2012. Persoonallisena yksityiskohtana viinissä on kyllä aito vuosikertamerkintä, mutta julkisivun sijaan se on vaatimattomasti näkyvissä ainoastaan takaetiketissä.  Tyylipuhtaassa tuoksussa on päärynää ja hennosti vaniljaa. Mukana on myös kukkeita ruusunlehtien ja jasmiinin sävyjä sekä hyvän vaalean leivän aromi. Maussa on omenaa ja sitruunankuorta, sekä tässäkin kevyt vaniljainen vivahde. Jälkimaussa on varsin tuhdin hapokkuuden lisänä hiukan kirpeyttä s...

Tuoksu tässä Cristalissa on varsinkin aluksi runsaan paahteinen, ja tätä sävymaailmaa vielä monipuolistaa kevyesti kermainen kahvin aromi. Mukana on myös praliinia mantelin sävyttämänä, sekä aprikoosin mieleen tuova hedelmäinen komponentti. Kokonaisuudessaan tuoksu on varsinkin ensimmäisestä lasillisesta arvioituna varsin mukava ja sävyiltään melko monipuolinen. Maku on hennosti makea ja hunajainen, raikkaimmillaan siinä on lisänä on myös appelsiinia ja sitruunaa. Hapokkuus on terävähköä ja jälkimaku on suhteellisen pitkä. Hedelmäisyys on kuitenkin kaikkiaan melko ohutta ja kuivuneen oloista, ja tämä piirre vain korostuu viinin saadessa enemmän ilmaa. Samalla hapokkuus toisaalta alkaa dominoida makua yhä enemmän. Pullo oli kuljetuksen aikana vuotanut hieman, vaikka viinin väri näyttikin ikäisekseen ihan hyvältä. Kuiva korkki murtui avatessa kahtia ja poistui vain pienen pihauksen saattamana; kuplia oli laseihinkin kaadettuna jäljellä vielä hieman, mutta ikäisekseen toki vähänla...

Billecart-Salmon Rosé Billen vakiorosé pyöreässä pullossaan on kai jonkinmoinen klassikko kategoriassaan: tämä päätyi kokeiluun, koska en mokomaa ollut aiemmin maistanut, ja koska punavalkoisen ruotsinlaivan tästä pyytämä hinta tuntui uteliaalle mielelle etäisesti siedettävältä muutamaa viikkoa aiemmin. Viinin väri on kauniin vaaleanpunainen ja siten vakioroséeksi juuri kohdallaan. Tuoksussa on hapokkaan omenan sävyä sekä vadelmaa, banaania ja hennosti paahdetta. Maku on hennosti marjainen mansikan, puolukan ja kirsikan sävyttämänä. Tyylillisesti kevyehkössä paletissa on mukana myös sitruunankuorta: jälkimaku on aika kirpeä ja siinä tuntuu valitettavasti jonkin verran lähinnä rypäleitten kiviin yhdistämääni katkeruutta.  Kyllähän tätä nyt lipittelee, mutta kokonaisuus on neutraali ja persoonaton - kaikkiaan aika yhdentekevä ja vähän turhan nuori viini siis. Vuoden parin kypsyttäminen tekisi tälle epäilemättä hyvää, mutta tuskin mitään ihmeitä saisi silläkään aikaan. Näin...

Sunnuntai-illan minipruuvissa laitettiin vastakkain viljelijäsamppanjoiden elävän legendan, Selossen, perussekoitus ja Ecueilin kylän nousevan tähden, Savartin, tuore huippuvuoden huippuviini. Jacques Selosse Initial Korkinvaihdon ajankohdaksi on tässä pullossa merkitty heinäkuu 2012, viini on kolmen perättäisen vuosikerran sekoitus ja sitä kypsytetään vähintään 3 vuotta - tämä lienee siis hyvinkin jostain vuosikerran 2008 ympäriltä. Tuoksu on selossemaisen runsas ja siinä on ananasta, toffeeta, kanelia, jasmiininkukkia sekä vähän voitakin. Maussa on lämmintä sitruunaa, runsasta omenaa, yrttisyyttä, sekä tuoksua seuraillen pyöreän mehukasta ananasta. Lämmetessään viini pyöristyy vielä lisää: hienointa tässä viinissä on ilman muuta ikään nähden voimakkaat, tunnistettavan selossemaiset sävyt ja suussa juuri sopivalta tuntuva, hienon tasapainoinen hapokkuus. Selosse on, kuten tuttua, lähes aina huomattavan hyvää ja nuorenakin nautittavaa jo näin lähtötasollaan. 92  Sa...

85-tastingin huipentaneen kaksikon aiheuttamien henkisten maininkien tasaantuessa sain vielä maistaa Charles Heidsieckin edesmennyttä Mis en Cavea: viini on pohjimmiltaan talon tunnetusti huippulaadukas NV-samppanja, jonka kellaroinnin aloitusvuosi on kuluttajalle lisäetiketin avulla erikseen ilmoitettu. Käytännössä viini on siis edellisen vuoden, eli tässä tapauksessa 1995:n, satoa enemmän tai vähemmän runsaalla reserve-viinilisäyksellä terästettynä. Hauskana kuriositeettina todettakoon, että olen maistanut viinin suhteellisen tuoreena tapauksena joskus alun toistakymmentä vuotta sitten. Tuoksussa on hentoa herkkusienimäisyyttä, leipätaikinaa, kypsän omenan tyylistä keltaista hedelmää sekä toisaalta vähän vihreämpää herukkaisuuttakin. Maku on melko runsas ja varsin makean hedelmäinen - niin, että se tuntuu jopa hiukan peittävän nyansseja alleen. Sävyinä erottuu silti helposti ainakin kypsää omenaa, keltaista luumua ja vähän ananasta. Hapokkuus on yhä hyvää ja jälkimaku sekin on ...

Krug 1985 Tämä viini tuntuu vielä melko kylmänä aluksi todella vaisulta - niinkuin tässä ei olisi melkein ollenkaan tuoksua. Vähitellen jotain sävyjäkin löytyy: siiderimäiseltä tuntuvaa hentoa omenaa, vähän mausteisuutta ja ripaus paahdetta, sekä lopulta myös jonkin verran vaniljaa. Maku on melko hapokas, lähinnä sitruunan ja omenan hallitsema: lisänä on vähän briossia ja kevyttä pähkinäisyyttä. Hedelmäisyys on ihan hyvää ja samoin hapokkuuskin - silti kokonaisuus on varsinkin tuoksun suhteen hiukan mitäänsanomaton, vaikka seura viereisissä laseissa onkin toki superkova. Jälleen Krug paranee selvästi lasissa, joten esimerkiksi kymmenen vuoden päästä tämä voi mahdollisesti olla vaikka kuinka hyvää. Vuosikerta-Krugiksi ainakin tämän esityksen perusteella kuitenkin vaatimaton viini. 92 Krug Clos du Mesnil 1985 Myös Krugin huippupullote on ainakin tuoksultaan aluksi ihan vähän ujon oloinen, mutta virkistyy nopeasti, ja siitä eteenpäin tätä viiniä onkin todella vaikea vastust...