Siirry pääsisältöön

85-tasting: statisti-Krug, huippu-Krug ja mieletön Bollinger

Krug 1985

Tämä viini tuntuu vielä melko kylmänä aluksi todella vaisulta - niinkuin tässä ei olisi melkein ollenkaan tuoksua. Vähitellen jotain sävyjäkin löytyy: siiderimäiseltä tuntuvaa hentoa omenaa, vähän mausteisuutta ja ripaus paahdetta, sekä lopulta myös jonkin verran vaniljaa.

Maku on melko hapokas, lähinnä sitruunan ja omenan hallitsema: lisänä on vähän briossia ja kevyttä pähkinäisyyttä. Hedelmäisyys on ihan hyvää ja samoin hapokkuuskin - silti kokonaisuus on varsinkin tuoksun suhteen hiukan mitäänsanomaton, vaikka seura viereisissä laseissa onkin toki superkova. Jälleen Krug paranee selvästi lasissa, joten esimerkiksi kymmenen vuoden päästä tämä voi mahdollisesti olla vaikka kuinka hyvää. Vuosikerta-Krugiksi ainakin tämän esityksen perusteella kuitenkin vaatimaton viini. 92

Krug Clos du Mesnil 1985

Myös Krugin huippupullote on ainakin tuoksultaan aluksi ihan vähän ujon oloinen, mutta virkistyy nopeasti, ja siitä eteenpäin tätä viiniä onkin todella vaikea vastustaa. Nenän täyttää mitä hienoin Bourbon-vanilja sekä sädehtivä kermaisuus, ja niiden lisänä on voita, kookosta, ananasta, sahramipullaa ja hentoinen tammen aromi. Jokainen näistä elementeistä suorastaan häikäisee saumattomalla eleganssillaan.

Suutuntuma jatkaa tuoksun viitoittamalla tiellä - tämä viini on kuin hienointa silkkiä joisi. Sävyjen kirjosta löytyy ainakin ananasta, marenkia sekä briossia, ja jälleen suorastaan hengästyttävän tiivinä ja linjakkaana kokonaisuutena. Kermaisuus leviää suussa voimakkaan hapokkuuden kannattelemaksi, suorastaan euforisen pitkäksi jälkimauksi. 30 ikävuotta lähestyvä CdM on huikaisevan hieno viini ja eleganssiltaan aivan omassa luokassaan: viettelevän tyylikäs ja sädehtivän siloiteltu nyt ja varmasti vielä vuosikymmeniä eteenpäin. 98

Bollinger Vieilles Vignes Francaises 1985

Bolly on tästä kolmikosta yllätyksettömästi kaikista tummin väriltään ja laiskin kupliltaan. Tuoksu avautuu heti kylmästäkin viinistä miltei brutaalin voimakkaana, ja loputtomat sävyt ovat sellaisia, joita en ole missään samppanjassa aiemmin kokenut: raakaa lihaa, kanelia, kardemummaa, kaakaota, tilliä, korianteria sekä inkivääriä. Huumaavat aromit uppoavat nenään jokaisella nuuhkaisulla yhtä väsymättömän tuntuisesti - tätä viiniä ei malttaisi maistaa saati omaa lasillistaan lopulta kokonaan tyhjentää.

Maun runsaus jysähtää suuhun yhdellä rysäyksellä ja on ilotulitusta muistuttavalta kirjoltaan yhä aivan omassa luokassaan: piparkakkua, tupakkaa, kardemummaa, savua, kanelia ja pippuria. Mausteisessa ja rotevassa jälkimaussa kaneli ja ananas viipyilevät suussa uskomattoman pitkään. Tämän viinin tuoksu on minusta kuta kuinkin täydellinen ja makukin melkein, kun se lasissa ja lämmetessään aukeaa täyteen runsauteensa. Siinä missä CdM on silkkaa rakkautta miltei ensi silmäyksellä, tulee VVF:n edessä tarve ottaa hattu pois päästä - niin häikäisevän persoonallinen ja täysin uniikki on tämä viini. 99

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika

Chartogne-Taillet Millésimé 2008

Tämän viinin tuoksu on jonkin verran paahteinen, muuten lähinnä sitruunaisten ja omenaisten sävyjen rinnalla. Aromimaailmaa leimaava tietynlainen vihreä kypsymättömyys ei häviä viinin avautuessa lasissa, mutta toisaalta rakenne pysyy hyvin kasassa lämpenemisestä huolimatta. Maussa on raikkaasti sitruunaa, greippiä ja myös ripaus omenaista kypsyyttä cantaloupemelonin trooppisen häivähdyksen kera. Jälkimaku on nuorekkaan tiukka, mutta ei kirpeä vaan suhteellisen miellyttävän sitruunainen. Tässä on varmasti potentiaalia kypsytykseen, mutta ehkä olisin vuosikerta huomioiden odottanut ripauksen enemmän jo tässä vaiheessa - kolmas maistamani viini tältä viljelijältä, eikä vieläkään sellainen, josta olisin aivan varauksettomasti innostunut. 87