Siirry pääsisältöön

Savart vs. Selosse



Sunnuntai-illan minipruuvissa laitettiin vastakkain viljelijäsamppanjoiden elävän legendan, Selossen, perussekoitus ja Ecueilin kylän nousevan tähden, Savartin, tuore huippuvuoden huippuviini.

Jacques Selosse Initial

Korkinvaihdon ajankohdaksi on tässä pullossa merkitty heinäkuu 2012, viini on kolmen perättäisen vuosikerran sekoitus ja sitä kypsytetään vähintään 3 vuotta - tämä lienee siis hyvinkin jostain vuosikerran 2008 ympäriltä. Tuoksu on selossemaisen runsas ja siinä on ananasta, toffeeta, kanelia, jasmiininkukkia sekä vähän voitakin.

Maussa on lämmintä sitruunaa, runsasta omenaa, yrttisyyttä, sekä tuoksua seuraillen pyöreän mehukasta ananasta. Lämmetessään viini pyöristyy vielä lisää: hienointa tässä viinissä on ilman muuta ikään nähden voimakkaat, tunnistettavan selossemaiset sävyt ja suussa juuri sopivalta tuntuva, hienon tasapainoinen hapokkuus. Selosse on, kuten tuttua, lähes aina huomattavan hyvää ja nuorenakin nautittavaa jo näin lähtötasollaan. 92 

Savart Dame de Coeur 2008

Tämän viinin tuoksu on vähän varautunut eikä kovin voimakas, mutta keskittyneesti nuuhkien eri sävyjä löytyy silti varsin mukavasti. Lisäksi tässä on hienoa tyylikkyyden tuntua: vaniljaa, kookosta, vihreää omenaa ja höyhenenkeveää paahteisuutta.

Maussa on greippiä, appelsiininkuorta ja tyylikästä mineraalisuutta, sekä hennot vaniljan ja briossin vivahteet. Viinin leimallisin piirre suussa on kuitenkin sen pitkä ja voimakkaan hapokas jälkimaku, joka toki nyt peittää nyansseja alleen, mutta on silti ikäänsä nähden hienon sileä eikä yhtään kitkerä. Tässä on jo persoonallista viehättävyyttä, vaikka viini onkin vasta elinkaarensa aivan alkutaipaleella. 90

---

Vaikka pisteiden valossa Selosse veikin tässä vertailussa nykykunnossaan voiton, olivat kummatkin viinit joka tapauksessa miellyttäviä ja vähintään hintansa arvoisia - on syytä huomata, että Selossen perusviini on ainakin vielä toistaiseksi selvästi kalliimpi kuin Savartin huippuviini. Savartin kellarointipotentiaali tuntuu ilmiselvältä, ja se johtuu varmasti sekä viinistä että ensiarvioiden perusteella suuresta vuosikerrasta. Ei ole ollenkaan harmillista, että loput laatikollisesta jäävät odottamaan hienoa tulevaisuuttaan omaan kellariini - viiden vuoden päästä näiden samojen viinien vertailussa asetelma lienisi huomattavasti tasaisempi ja ihan varmasti vieläkin jännittävämpi.



Savartin tuotantomäärät ovat minimaaliset, Bordeaux-mittapuulla oltaisiin kevyesti garagiste-kategoriassa: esimerkiksi tätä -08 Damea on tehty tasan 1000 pulloa. Hinnoissa lieneekin nousupaineita, jos laatu pysyy vähintään nykyisenlaisena ja se tulee entistä laajempaan tietoisuuteen. Tuotanto on keskimäärin pinot noir -painotteista: siitä esimerkkinä seuraavassa kirjoituksessa oleva arvio Savartin erittäin varteenotettavasta vakioroséesta. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Krug Rosé

Krugin Rosén vanhin etikettiversio kaksinumeroisella korkkikoodilla (42): sekoituksen sisältämät vuosikerrat lienevät siis 70-80-luvuilta. Viinin väri on sävyltään punertavan kuparinen, ja siinä on ikäisekseen todella hienot kuplat. Tuoksu avautuu heti kättelyssä voimakkaana ja monisyisenä, runsaassa hedelmäisyydessä on sekä syvää kypsyyttä että ikään nähden riemukasta nuorekkuutta: punaista omenaa,  persikkaa, aprikoosia, vaniljakreemiä, toki kypsää sitruunaakin sekä rosé-alkuperästä kielivää viehättävää vadelman aromia. Maku on tiivis ja voimakas, todella hieno yhdistelmä sopivaa mineraalisuutta, kypsää omenaa ja vadelmaa. Pitkää jälkimakua säestää talolle tyypillinen vahva sitruunaisuus, joka tässä iässä ja viinissä verhoutuu vähitellen lempeään, hennosti hunajaiseen sävyyn. Sävyt ovat kirkkaita ja tasapaino virheetön eikä kolmen tunnin aikana ilmaannu pienintäkään merkkiä viinin väsymisestä tai yli-ikäisyydestä. Kokonaisuus on niin viiniksi kuin kypsäksi rosésamppanjaksi aiva

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten