Siirry pääsisältöön

Savart vs. Selosse



Sunnuntai-illan minipruuvissa laitettiin vastakkain viljelijäsamppanjoiden elävän legendan, Selossen, perussekoitus ja Ecueilin kylän nousevan tähden, Savartin, tuore huippuvuoden huippuviini.

Jacques Selosse Initial

Korkinvaihdon ajankohdaksi on tässä pullossa merkitty heinäkuu 2012, viini on kolmen perättäisen vuosikerran sekoitus ja sitä kypsytetään vähintään 3 vuotta - tämä lienee siis hyvinkin jostain vuosikerran 2008 ympäriltä. Tuoksu on selossemaisen runsas ja siinä on ananasta, toffeeta, kanelia, jasmiininkukkia sekä vähän voitakin.

Maussa on lämmintä sitruunaa, runsasta omenaa, yrttisyyttä, sekä tuoksua seuraillen pyöreän mehukasta ananasta. Lämmetessään viini pyöristyy vielä lisää: hienointa tässä viinissä on ilman muuta ikään nähden voimakkaat, tunnistettavan selossemaiset sävyt ja suussa juuri sopivalta tuntuva, hienon tasapainoinen hapokkuus. Selosse on, kuten tuttua, lähes aina huomattavan hyvää ja nuorenakin nautittavaa jo näin lähtötasollaan. 92 

Savart Dame de Coeur 2008

Tämän viinin tuoksu on vähän varautunut eikä kovin voimakas, mutta keskittyneesti nuuhkien eri sävyjä löytyy silti varsin mukavasti. Lisäksi tässä on hienoa tyylikkyyden tuntua: vaniljaa, kookosta, vihreää omenaa ja höyhenenkeveää paahteisuutta.

Maussa on greippiä, appelsiininkuorta ja tyylikästä mineraalisuutta, sekä hennot vaniljan ja briossin vivahteet. Viinin leimallisin piirre suussa on kuitenkin sen pitkä ja voimakkaan hapokas jälkimaku, joka toki nyt peittää nyansseja alleen, mutta on silti ikäänsä nähden hienon sileä eikä yhtään kitkerä. Tässä on jo persoonallista viehättävyyttä, vaikka viini onkin vasta elinkaarensa aivan alkutaipaleella. 90

---

Vaikka pisteiden valossa Selosse veikin tässä vertailussa nykykunnossaan voiton, olivat kummatkin viinit joka tapauksessa miellyttäviä ja vähintään hintansa arvoisia - on syytä huomata, että Selossen perusviini on ainakin vielä toistaiseksi selvästi kalliimpi kuin Savartin huippuviini. Savartin kellarointipotentiaali tuntuu ilmiselvältä, ja se johtuu varmasti sekä viinistä että ensiarvioiden perusteella suuresta vuosikerrasta. Ei ole ollenkaan harmillista, että loput laatikollisesta jäävät odottamaan hienoa tulevaisuuttaan omaan kellariini - viiden vuoden päästä näiden samojen viinien vertailussa asetelma lienisi huomattavasti tasaisempi ja ihan varmasti vieläkin jännittävämpi.



Savartin tuotantomäärät ovat minimaaliset, Bordeaux-mittapuulla oltaisiin kevyesti garagiste-kategoriassa: esimerkiksi tätä -08 Damea on tehty tasan 1000 pulloa. Hinnoissa lieneekin nousupaineita, jos laatu pysyy vähintään nykyisenlaisena ja se tulee entistä laajempaan tietoisuuteen. Tuotanto on keskimäärin pinot noir -painotteista: siitä esimerkkinä seuraavassa kirjoituksessa oleva arvio Savartin erittäin varteenotettavasta vakioroséesta. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip...

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika...

Pol Roger Cuvée Sir Winston Churchill 1995

Tässä pullollisessa on pirteät kuplat, viinin väri on hiukan tummuneen kullankeltainen, kuten 25-vuotiaalta pinot-vetoiselta samppanjalta sopinee olettaa. Tuoksussa on melko runsasta ruskean sokerin sävyttämää paahteisuutta, kypsähköä sitruunaa ja sopivan kypsiä punaisen omenan sävyjä.  Maussa on tuhti annos sitruunaa, tasapainoisesti kypsyneitä omenasävyjä ja lempeästi ananasta. Tiivistä, pirteän hapokasta ja mukavan mittaista jälkimakua saattelee mehukkaan greipin sekä sitruunankuoren keveän kirpeät piirteet. Hedelmäisyys on siten mukavaa, että vahvahkon sitruunaisesta yleisilmeestä huolimatta kokonaisuudesta jää miellyttävä ja tasapainoinen vaikutelma. Kypsyys tuntuu sopivalta nyt, mutta ehkä tämä voisi hyvässä kellarissa vietettyjen lisävuosien myötä vielä kehittyäkin vähän.  94