Siirry pääsisältöön

85-tasting: hyvää ja vielä parempaa

Laurent-Perrier Grand Siècle 1985

Tämän viinin tuoksusta ei eleganssia tai kaunista monimuotoisuutta puutu: akaasiahunajaa, karambolaa, keväisiä kukkia, tuoreita aprikooseja, keltaisia luumuja, lakritsia, saaristolaisleipääkin. Sävyjä löytyy joka kerralla lisää eikä niitä tarvitse hakemalla hakea - tässä mielessä viini muistuttaa aika tavalla Gossetin huikean hienoa Celebris bdb:ia. 

Maku on hieno sikermä trooppisia hedelmiä: mangoa, papaijaa ja ananasta. Hedelmävetoinen kokonaisuus on puhdaspiirteinen ja sileä, vaikka toki tästä löytyy myös sitruunainen, kirpeämpi komponentti, vähän tähtianista muistuttavaa mausteisuutta ja vieläpä pientä pähkinäisyyttäkin. Hapokkuus on helposti juotavaksi pyöristynyttä. Erityisesti tuoksultaan todella upea viini! 96

Veuve Clicquot La Grande Dame 1985

Pinot-voittoisen Grande Damen väri on ikään nähden hyvin tumma ja viinissä on enää vain vähän kuplia tallella. Tuoksusta löytyy kivoja kypsän viinin aromeja: mantelipikkuleipiä, herkkutattia, voita ja ripaus kermaakin. Suutuntuma on hienon pyöreä, vaikka maun sävyt ovatkin enimmäkseen suorastaan ronskeja: kypsää sitruunaa, ananasta, savua ja tummaa suklaata. 

Siisti ja puhdaspiirteinen viini on tämäkin, todella kypsä mutta ei silti tippaakaan alamäessä, ja kestää hyvin lasissa. Alkuvuodesta juotu sama viini uudenmallisessa pullossa oli tähän vanhaan versioon verrattuna vähäeleisempi ja ehkä elegantimpi hiukan perignonmaiseen tyyliin - ei lainkaan näin tuhti eikä yhtään näin kypsän tuntuinen. Samoista pisteistä huolimatta valitsisin uudelleennautittavaksi kenties mieluummin juuri tällaisen nyt juodun kurvikkaan version. 94

Pol Roger Sir Winston Churchill 1985

Tämänkin viinin väri on melko tumma, mutta tuoksu on aika vaimea: vähän herkkusientä ja paahteisuutta, sekä niiden rinnalla punaista omenaa ja häivähdys passionhedelmää. Maussa on hunajamelonia, veriappelsiinia, sitruunaa ja melko kirpeää omenaakin - mikään sävyistä ei ole erityisen voimakas tai erottuva, vaan ne pikemminkin lymyilevät piilossa pinnan alla. Hapokkuus on ryhdikästä ja voimakasta, ja se kannattelee jälkimaun siten huomattavan pitkälle. 

Finessit ja hieno rakenne ovat tässä viinissä selvästi olemassa, mutta niistä ei nyt viinin lämmetessäkään pääse kunnolla nauttimaan, sillä kokonaisuus tuntuu kovin sulkeutuneelta ja ikäänsä nähden hyvin vähäisesti kypsältä. Joko tämä kaipaisi 5-10 vuotta lisäkellarointia tai sitten tässä pullossa tai sen säilytyksessä on ollut jotain pientä ongelmaa. Hyvä viini toki, mutta omiin (suuriin) odotuksiini nähden silti kenties illan suurin pettymys. 92

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be