Roederer Blanc de Blancs 1988
Tämän viinin väri on ehkä tummin kaikista pruuvin viineistä ja kuplatkin kenties vähäisimmät. Tuoksu avautuu voimakkaana heti alusta lähtien, ja sen aromit ovat jo herkullisiksi kypsyneitä: kermaa, tummassa sokerissa kandeerattua ananasta, voita ja kypsää vihreää omenaa. Tuoksun kaikki elementit toistuvat runsaan hedelmäisessä ja suutuntumaltaan samettisessa maussa. Pitkässä jälkimaussa on hyvä hapokkuus ja vielä tyylikäs säväys limeä; viini tuntuu joka tapauksessa suhteellisen kypsältä ja valmiilta juotavaksi.
Erittäin mainio avaus pruuville ja eränsä paras viini siitäkin huolimatta, että muut kirivät lasissa auetessaan tämän aluksi suvereenin tuntuista etumatkaa aika tavalla kiinni. Tätä Roedererin kenties harvinaisinta viiniä olen maistanut aiemmin vain muutamaa selvästi nuorempaa vuosikertaa, joten nyt oli vihdoin hienoa päästä maistamaan tällaista kauniisti kypsyneenä - parhaimmillaan bdb on tosiaan laadultaan hyvinkin Cristalin veroista! 95
Erittäin mainio avaus pruuville ja eränsä paras viini siitäkin huolimatta, että muut kirivät lasissa auetessaan tämän aluksi suvereenin tuntuista etumatkaa aika tavalla kiinni. Tätä Roedererin kenties harvinaisinta viiniä olen maistanut aiemmin vain muutamaa selvästi nuorempaa vuosikertaa, joten nyt oli vihdoin hienoa päästä maistamaan tällaista kauniisti kypsyneenä - parhaimmillaan bdb on tosiaan laadultaan hyvinkin Cristalin veroista! 95
Roederer Blanc de Blancs 1990
Tuoksussa on jonkin verran herkkusientä, joka pysyy kuvioissa mukana myös viinin lämmetessä lasissa. Lisänä on paahdettua sokeria, kevyesti hasselpähkinää, sekä myös vihreämpi, vähän kypsymättömän tuntuinen herukkainen sävy. Kokonaisuutena tämä tuntuu tuoksultaan kasikasia selvästi varautuneemmalta, vaikka mukana on varsinkin aluksi myös aavistus oksidoitumiseen viittaavaa sävyä.
Maku ei ole ollenkaan niin runsas kuin pari vuotta vanhemmassa verrokissa: tässä on toki oikein miellyttävä toffeen sävy, mutta lähinnä vihreän omenan sävyinen hedelmä on yhä aika kirpeää, vaikka lisänä samalla onkin myös häivähdys sherrymäistä oksidoitumista. Tässä viinissä on kivoja elementtejä, mutta myös jotain vähemmän kivaa, ja vaikka viini paraneekin lasissa, jää se silti parhaimmillaankin selvästi heikommaksi kuin vertailuparinsa. 91
Maku ei ole ollenkaan niin runsas kuin pari vuotta vanhemmassa verrokissa: tässä on toki oikein miellyttävä toffeen sävy, mutta lähinnä vihreän omenan sävyinen hedelmä on yhä aika kirpeää, vaikka lisänä samalla onkin myös häivähdys sherrymäistä oksidoitumista. Tässä viinissä on kivoja elementtejä, mutta myös jotain vähemmän kivaa, ja vaikka viini paraneekin lasissa, jää se silti parhaimmillaankin selvästi heikommaksi kuin vertailuparinsa. 91
Veuve Clicquot Rare Vintage 1988
Tämä viini on vanhalla Rare-merkinnällä nimikoitu, myöhään korkkiaan vaihtanut versio Clicquotin normaalista vuosikertaviinistä. Korkinvaihdon ajankohtaa ei ole annettu etiketteihin tiedoksi, mutta ostoajankohdan perusteella voisin kuvitella sen tapahtuneen 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puolenvälin tienoilla.
Tuoksussa on tässäkin herkkusienen ja kantarellin mieleen tuovia sienimäisiä vivahteita. Muut aromit eivät ole ylitsepursuavan runsaita, vaikka nyansseja kyllä mukavasti löytyykin: mangoa, punaista omenaa, voita ja kanelia. Maku on omenainen ja mineraalinen - tämä on suussa klassisten mittojen samppanja jopa tylsyyteen asti. Hapokkuus on hiipivää: se ei äkkipäätä tunnu kovin voimakkaalta, mutta jää kuitenkin pitkäksi ajaksi suuhun vaeltelemaan. Tuoksu on tässä ehkä parempi eli monipuolisempi kuin maku ja ensiksi mainitun perusteella viini tuntuukin näennäisen kypsältä. Hapokkuutensa ansiosta viini kestänee silti kellarointia vuosikaupalla ainakin tällaisena suhteellisen nuorekkaana painoksena - tämä oli oman kellarini neljäs ja viimeinen pullo tätä viiniä, ja pari näistä on ollut nyt juotua selvästi kypsemmän tuntuisia. 93
Tuoksussa on tässäkin herkkusienen ja kantarellin mieleen tuovia sienimäisiä vivahteita. Muut aromit eivät ole ylitsepursuavan runsaita, vaikka nyansseja kyllä mukavasti löytyykin: mangoa, punaista omenaa, voita ja kanelia. Maku on omenainen ja mineraalinen - tämä on suussa klassisten mittojen samppanja jopa tylsyyteen asti. Hapokkuus on hiipivää: se ei äkkipäätä tunnu kovin voimakkaalta, mutta jää kuitenkin pitkäksi ajaksi suuhun vaeltelemaan. Tuoksu on tässä ehkä parempi eli monipuolisempi kuin maku ja ensiksi mainitun perusteella viini tuntuukin näennäisen kypsältä. Hapokkuutensa ansiosta viini kestänee silti kellarointia vuosikaupalla ainakin tällaisena suhteellisen nuorekkaana painoksena - tämä oli oman kellarini neljäs ja viimeinen pullo tätä viiniä, ja pari näistä on ollut nyt juotua selvästi kypsemmän tuntuisia. 93
Veuve Clicquot Cave Privée 1990
Cave Privée on Clicquotin tuorein nimitys edellisen viinin kaltaista enoteekki-konseptia mukailevalle viinille: tässä korkki on vaihdettu 10/2008 ilmeisen vähäisen sokerilisäyksen saattelemana. Tuoksussa on kanelia, hiukan kirpeäntuntuista sitruunaa ja aivan aavistus herukanlehtiä. Lasissa lämmetessään aromeihin tulee mukaan myös kaunis briossin sävy.
Maku on tiukahkosti tyylikkään hapokas, esittäytyen lähinnä kirpeähkön punaisen omenan sekä sitruunan sävyissä, ja tämä sama linja jatkuu aina pitkään jälkimakuun saakka. Viini tuntuu vielä melko nuorelta ja se paraneekin lasissa koko ajan. Samalla viinissä kenties piilevä potentiaalikin tulee jotenkin ilmeisemmäksi - näistä neljästä rinnakkain maistetusta viinistä tämä kaipaisi ilman muuta selvimmin lisäkellarointia osakseen. 92
Kommentit
Lähetä kommentti