Siirry pääsisältöön

1988-1990-pruuvi: lisäpullot ja yhteenveto

Pruuviviinien perusteella on helppo tehdä toistaiseksi se johtopäätös, että 1988 on parempi samppanjavuosikerta kuin 1990: kaikki kuusi viiniä olivat mielestäni parempia vanhemman vuosikerran versioina. Kyse ei ole minusta silti siitä, että -90 olisi vuosikertana heikko tai edes keskinkertainen: parhaimmillaan se on erittäin hyvä mutta joiltain ominaisuuksiltaan poikkeuksellinen ja valitettavankin epätasainen. Suorassa vertailussa vuosikerran -88 kanssa olisi vaikeuksia melkein millä tahansa muullakin vuodella - kasikasi on nyt ja varmasti hyvin pitkälle tulevaisuuteen yksi parhaista ja kaikkein klassisimmista.

Jonkinnäköisenä karkeana yleistyksenä voisikin todeta, että vuosikerran -88 kohdalla voi hankkia melkein mitä tahansa samppanjaa ja kaikki on hyvää, kun taas -90:n kohdalla pitää tietää mitä ostaa tai osata varautua myös negatiivisiin yllätyksiin. Pruuvin minusta parhaat ysikymppiset, Perignon ja Krug, kestävät kyllä vertailun missä tahansa seurassa, ja niiden kehitystä tulevina vuosina seuraisi toki erittäin mielellään omankin viinivaraston puitteissa.

Varsinaisten pruuviviinien ohella illan mittaan tuli lipitettyä vielä muutamaa muutakin samppanjaa:



Gosset Grand Blanc de Blancs

Bdb on Gosset´n kauniisiin pyöreisiin pulloihin pakattujen vuosikerrattomien samppanjoiden sarjan uusin tulokas, ja ainakin kokkaamisen ohessa puolikkaasta pullosta nopeasti arvioituna samalla kolmikon keskinkertaisin viini. Toki tämä on ihan perussiisti, hedelmäisyydeltään melko neutraali samppanja, mutta samanlaista maukkautta, mitä erityisesti rosé-versiossa on, ei tästä valitettavasti löydy ja lisäksi jälkimaussa on kohtuullisen hapokkuuden ohella mukana myös vähemmän miellyttävä, kevyesti katkera sävy. Pika-arvioinnin vuoksi jätin tarkat pisteet tällä kertaa antamatta - helposti hyväksyttävä standardisamppanjaksi mutta vaatimaton Gosset´ksi. Voi toki parantua pienellä pullokypsytyksellä merkittävästikin.

Bonnaire Blanc de Blancs 2004

Muistaakseni kolmas maistettu pullollinen tätä viiniä, ja taas ihan yhtä hyvä: Tämä on raikkaan omenainen, hennosti herukkainen samppanja, jonka tyylipuhtaan hedelmäisen maun hyvä hapokkuus kauniisti viimeistelee. Nuori, mutta nyt jo mainiosti nautittava grand cru -bdb, joka varmasti tarjoaa kellaroijalleenkin tulevien vuosien iloa koko rahan edestä - onneksi omastakin varastosta löytyy vielä pari. 89

Taittinger Millésime 1985

Tämän tuoksussa on omenaa, hiukan persikkaa ja vähän hunajaa. Sävyt ovat siis oikein miellyttäviä, mutta kuitenkin hennohkoja verrattuna pruuvin huippuviinien päättäväiseen voimaan. Maku on aavistuksen ylikypsään omenaan vivahtava, mutta sen rinnalla on kuitenkin myös raikkaampaa päärynää. Mukana on myös kevyttä, talon tyyliin kuuluvaa makeutta, jota vuosikerralle ominainen hyvä hapokkuus mukavasti tasapainottaa. Avautuessaan hunajainen ja kivasti kypsynyt, melko mutkaton viini, jota lienee turha ainakaan paremman tulevaisuuden toivossa enää kellarissa piilotella. 91

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be