Pruuviviinien perusteella on helppo tehdä toistaiseksi se johtopäätös, että 1988 on parempi samppanjavuosikerta kuin 1990: kaikki kuusi viiniä olivat mielestäni parempia vanhemman vuosikerran versioina. Kyse ei ole minusta silti siitä, että -90 olisi vuosikertana heikko tai edes keskinkertainen: parhaimmillaan se on erittäin hyvä mutta joiltain ominaisuuksiltaan poikkeuksellinen ja valitettavankin epätasainen. Suorassa vertailussa vuosikerran -88 kanssa olisi vaikeuksia melkein millä tahansa muullakin vuodella - kasikasi on nyt ja varmasti hyvin pitkälle tulevaisuuteen yksi parhaista ja kaikkein klassisimmista.
Jonkinnäköisenä karkeana yleistyksenä voisikin todeta, että vuosikerran -88 kohdalla voi hankkia melkein mitä tahansa samppanjaa ja kaikki on hyvää, kun taas -90:n kohdalla pitää tietää mitä ostaa tai osata varautua myös negatiivisiin yllätyksiin. Pruuvin minusta parhaat ysikymppiset, Perignon ja Krug, kestävät kyllä vertailun missä tahansa seurassa, ja niiden kehitystä tulevina vuosina seuraisi toki erittäin mielellään omankin viinivaraston puitteissa.
Varsinaisten pruuviviinien ohella illan mittaan tuli lipitettyä vielä muutamaa muutakin samppanjaa:
Jonkinnäköisenä karkeana yleistyksenä voisikin todeta, että vuosikerran -88 kohdalla voi hankkia melkein mitä tahansa samppanjaa ja kaikki on hyvää, kun taas -90:n kohdalla pitää tietää mitä ostaa tai osata varautua myös negatiivisiin yllätyksiin. Pruuvin minusta parhaat ysikymppiset, Perignon ja Krug, kestävät kyllä vertailun missä tahansa seurassa, ja niiden kehitystä tulevina vuosina seuraisi toki erittäin mielellään omankin viinivaraston puitteissa.
Varsinaisten pruuviviinien ohella illan mittaan tuli lipitettyä vielä muutamaa muutakin samppanjaa:
Gosset Grand Blanc de Blancs
Bdb on Gosset´n kauniisiin pyöreisiin pulloihin pakattujen vuosikerrattomien samppanjoiden sarjan uusin tulokas, ja ainakin kokkaamisen ohessa puolikkaasta pullosta nopeasti arvioituna samalla kolmikon keskinkertaisin viini. Toki tämä on ihan perussiisti, hedelmäisyydeltään melko neutraali samppanja, mutta samanlaista maukkautta, mitä erityisesti rosé-versiossa on, ei tästä valitettavasti löydy ja lisäksi jälkimaussa on kohtuullisen hapokkuuden ohella mukana myös vähemmän miellyttävä, kevyesti katkera sävy. Pika-arvioinnin vuoksi jätin tarkat pisteet tällä kertaa antamatta - helposti hyväksyttävä standardisamppanjaksi mutta vaatimaton Gosset´ksi. Voi toki parantua pienellä pullokypsytyksellä merkittävästikin.
Bonnaire Blanc de Blancs 2004
Muistaakseni kolmas maistettu pullollinen tätä viiniä, ja taas ihan yhtä hyvä: Tämä on raikkaan omenainen, hennosti herukkainen samppanja, jonka tyylipuhtaan hedelmäisen maun hyvä hapokkuus kauniisti viimeistelee. Nuori, mutta nyt jo mainiosti nautittava grand cru -bdb, joka varmasti tarjoaa kellaroijalleenkin tulevien vuosien iloa koko rahan edestä - onneksi omastakin varastosta löytyy vielä pari. 89
Taittinger Millésime 1985
Tämän tuoksussa on omenaa, hiukan persikkaa ja vähän hunajaa. Sävyt ovat siis oikein miellyttäviä, mutta kuitenkin hennohkoja verrattuna pruuvin huippuviinien päättäväiseen voimaan. Maku on aavistuksen ylikypsään omenaan vivahtava, mutta sen rinnalla on kuitenkin myös raikkaampaa päärynää. Mukana on myös kevyttä, talon tyyliin kuuluvaa makeutta, jota vuosikerralle ominainen hyvä hapokkuus mukavasti tasapainottaa. Avautuessaan hunajainen ja kivasti kypsynyt, melko mutkaton viini, jota lienee turha ainakaan paremman tulevaisuuden toivossa enää kellarissa piilotella. 91
Kommentit
Lähetä kommentti