Siirry pääsisältöön

Uutta ja vanhaa vaihtelevalla menestyksellä

Bollinger Grande Année 2000






Tuoksussa on lämpimän vuoden ja tammikypsytyksen tuomaa runsautta: punaista omenaa, nugaata, voita, ripaus inkivääriä sekä kukkaisia ja kevyesti parfyymisiä sävyjä. Aromit tuntuvat siis jo tässä iässä avoimilta ja melko kypsiltä. Maku on raikkaan omenainen ja hunajainen, lisänä tuntuu jonkin verran kenties epä-bollingermaista mineraalisuutta. Viinin hapokkuus on ihan sopivaa ja pyöreää, jälkimaussa tosin on kevyesti kirpeitä sitruunankuoren sävyä. En usko, että lisäkellarointi tekee tälle enää mitään suuria ihmeitä, joten tämä viini lieneekin parhaimmillaan jo nyt tai viimeistään suhteellisen pian lähitulevaisuudessa. 91

Taittinger Millésimé 2006

Tässä viinissä on makeahko, kookosmainen tuoksu, jota ananas, sitruuna ja lämmin paahteisuus kuitenkin mukavasti monipuolistavat. Makua hallitsee nuoren omenan sävyttämä mukava hedelmäisyys yhdistettynä pirteään mineraalisuuteen ja varsinkin viinin lämmetessä myös toffeeseen taittuvaan, talolle tyypilliseen kevyeen makeuteen. Hapokkuus on hyvää ja suuntäyttävää, vaikka jälkimaussa toki onkin jonkin verran kirpeyttä. Tämä on oikein kiva nuori vuosikertaviini, joka on raikkaasti lipiteltävä jo nyt, mutta jossa on samalla kenties enemmän potentiaalin tuntua kuin viime vuoden lopussa maistamassani nollavitosessa. 88

Roederer Cristal 1988




Jo kirkkaan pullon läpi ulkoisesti arvioituna ikäisekseen hiukan turhan tummasävyinen viini, jossa lisäksi pahaenteisesti erottuu pullon pintaan pinttynyttä sakkautumaa. Pullo ei avatessa juuri pihahda, ja sen myötä alkaakin olla selvää, ettei ulkonäkö tule tässä tapauksessa pettämään.

Viinissä on jäljellä jonkin verran kuplia, mutta tuoksu on melko tavalla oksidoitunut - vaikka sen alta pystyy kyllä aistimaan mukavaa hunajan ja vaniljan sävyä. Makua varjostaa samalla tavalla oksidoitunut sävy, joskin se tuntuu sitruunan ja vihreän omenan sävyineen vastustavan hapettuneisuutta tuoksua paremmin. Jälkimaussa on vielä melko hyvin happoja, mutta yhtä kaikki, tämä ilmeisen huonosti säilytetty viini on menettänyt parhaan nautittavuutensa jo aikoja sitten. 87

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be