Siirry pääsisältöön

1988-1990-pruuvi: toinen erä



Dom Ruinart 1988

Muutama vuosi sitten maistetun, huippuhienona muistamani pullon vuoksi olin odotuksissani sijoittanut tämän viinin illan oletettavaan top-3:een. Jo ensihaistaminen pani kuitenkin viinin varsin varautuneiden tuntuisten aromien myötä epäilemään pilvilinnojen ainakin osittaista latistumista. Onhan tämänkin pullollisen tuoksussa tosiaan hienoja, tutuntuntuisia sävyjä: kaunista kahvia, mantelipikkuleipiä ja trooppista hedelmäisyyttä mangon ja passionin merkeissä. Tuoksu ei kuitenkin aluksi eikä myöhemminkään avaudu samanlaiseksi ilotulitukseksi kuin edellisellä kerralla.

Maussa on tummaa paahtoleipää, jonkin verran kypsynyttä vihreää omenaa ja kypsähköä sitruunaa. Kokonaisuus on sileän hedelmäinen ja runsas hapokkuus saattelee pitkäksi venyvää jälkimakua. Hyvä viinihän tämä on nytkin, mutta runsautta ja sävyjä uupuu huippupullolliseen verrattuna - ehkä tämä pullo ei ehtinyt kunnolla avata kaikkea potentiaaliaan, ehkä korkeiden odotusten vuoksi arvioin tämän tarpeettomankin tiukan suurennuslasin kanssa, ehkä kertakaikkisen hienot Perignonit viereisissä laseissa pääsivät nyt varastamaan suuren osan show:sta, ehkä... 93

Dom Ruinart 1990

Ysikymppisen tuoksu on aivan eri maata vertailuparinsa kanssa: herukanlehtiä, kaurakeksejä ja makeaa, jopa hienoisesti esanssisen tuntuisesti sävytettyä toffeenekkua. Maussa on vihreitä karviaisia ja tuoksusta tuttua kirpeää herukkaisuutta, toisaalta mukana on hunajaakin ja jopa ripaus lakritsia. Jälkimaku taittuu yllättävänkin makeaksi ja viinin lämmetessä siitä alkaa paistaa läpi aavistus alkoholia. Kokonaisuus on jo monista muistakin tämän vuosikerran viineistä tuttuun tapaan varsin ristiriitainen - osa aromeista on oikein miellyttäviä, osa ei niinkään ja kokonaisuudesta on todella vaikea aavistella, mitä tälle mahtaa tulevina vuosina tapahtua. Illan varsinaisista pruuviviineistä mielestäni heikoin esitys, mutta silti korkeasta kokonaistasosta kertoen vuosikertaa vastaavat pisteet! 90

Dom Perignon 1988

Tämän viinin väri on havaittavasti tummempi kuin paria vuotta nuoremmassa sisaressaan, aivan kuin viiniin rakentuneesta sädehtivästä sävykkyydestä kertoen: Tuoksussa on ensiksi runsain mitoin todella lempeää vaaleapaahtoista kahvia maitotilkkasella höystettynä, sitten mukaan tulee koko hedelmäosasto kypsän mangon, pirteän karambolan ja raikkaan punaisen omenan elementteineen. Kokonaisuuden kruunaavat seasta vielä poimittavissa olevat lihan ja nahan eksoottisemmat vivahteet.

Maussa on hienostunutta limeä, appelsiininkuorta, häivähdys tryffeliöljyä sekä mehukasta ananasta ja täydellisesti kypsynyttä päärynää. Jälkimakua kannattelee yhä nuorekas hapokkuus, jossa tuntuu aavistus kirpeää sitruunaisuutta - siinä on samalla tämän viinin vara ja potentiaali tulla lisäkypsytyksen myötä jopa vieläkin paremmaksi. Joka tapauksessa todella vakuuttava esitys nyt ja epäilemättä pullollinen tätä viiniä aivan parhaasta päästä! 96

Dom Perignon 1990

Tässäkin Perignonissa on hienovireinen tumman maitokahvin sävy, muuten tuoksu on jonkin verran vihreämmän tuntuinen kuin pari vuotta vanhemmassa versiossa - tässä omenaisuus on kipakampaa, enemmän omenan kuoren aromiin taittuvaa. Seasta erottuu toki myös ripaus kermaa ja voita, sekä kevyttä pähkinäisyyttä.

Maku on varsin nuorekas mutta samalla tutun tyylikäs vihreän omenan, kahvin ja sitruunan vivahteineen. Ryhdikäs hapokkuus tuntuu vielä osin kypsymättömältä, herukanlehtien sävyyn taittuvalta, joten tämän viinin pisteissä on vielä varmasti varaa nousta tulevaisuudessa - tämä originaalikorkinvaihtoinen tuntui joka tapauksessa nyt jonkin verran pyöristyneemmältä kuin oenotheque-versio parisen vuotta sitten. Hieno näinkin ja selvästi eränsä elegantein viini. 94

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip

Aalto 2009

Vaihtelun ja pihvin vuoksi teki mieli huuhtoa suuta punaviinillä: käsi osui taannoisesta blogimerkinnästä tuttuun otsikon mukaiseen kaunisetikettiseen espanjalaiseen. Dekantoin viiniä puolisentoista tuntia ennen ensimmäistä maistamista. Viinin tuoksussa on mustapippuria, keltaista luumua, hiukan punaista lihaa sekä ennen kaikkea tammikypsytyksen mukanaan tuomaa miellyttävää vaniljaisuutta. Maussa erottuu tuoksun sävyjen ohella kirsikkaa, punaherukkaa,kypsän veriappelsiinin tyypistä pyöreämpää hedelmäisyyttä ja hennosti savuisuutta. Jälkimaussa on jonkin verran hapokkuutta sekä annos tiukahkoja tanniineja, jotka lämmittävät suussa mukavasti. Suutuntuma on pehmeän samettinen, ja viini on jo tässä iässä oikein mukavaa lipiteltävää ilman ruokaakin. Onnistunut kokonaisuus, sillä lämpimistä sävyistä ja pyöreydestä huolimatta viini ei ole veltto. Samoin tammi ja vaniljaisuus antavat tälle miellyttävän päättäväisen silauksen, joka ei silti mitenkään jyrää muita aromeita alleen. Kypsytyspoten

Uutta ja vanhaa

Perjantaina maistoin lasikaupalla kahta minulle uutta viljelijäsamppanjaa. Tuottajat olivat toki sinänsä tuttuja, mutta omaan suuhun asti kulautettuja kokemuksia ei kummankaan mistään viineistä ennakolta ollut. Kummankin viinin sokerilisäys on extra brut -luokassa (2 g/l Janisson ja 3 g/l Larmandier), ja Larmandier-Bernierin kaikki viinit ovat lisäksi biodynaamisesti tuotettuja. Janisson-Baradon Extra Brut Viinin tuoksussa on ihan mukavasti sävyjä: hasselpähkinää, ruohoa, vihreää omenaa ja vaaleita jauhoja. Maku sen sijaan on pettymys: hedelmäisyys on vähäistä, omenasiiderimäistä, kun taas viinin hapokkuus on voimakasta ja viiltävän hapanta, ja jälkimakukin on harmittavan lyhyt. Tilanne hiukan paranee viini lämmetessä ja mukaan tulee myös vähän pyöristävää paahteisuutta. Pääosan vie silti kipakka hapokkuus, joka tarvitsisi runsaampaa hedelmäisyyttä vastapainokseen. Nyt viini ei ole kunnon tasapainossa, vaan on aivan liian kirpeä ollakseen mitenkään nautittava. 82 Larmandier-Be