Siirry pääsisältöön

Selossea Sinnessä: ensimmäinen erä

Jacques Selosse Initial

Ennen kuin varsinaisia aarteita aletaan kantaa pöytään, asetetaan illan askelmerkit kohdalleen Selossen perusviinillä eli Initialilla. Tämän pullon korkki on on vaihdettu 13/5/2011, viini on siis pyöreästi vuoden vanhempaa kuin parisen kuukautta sitten maistettu pullollinen. Tuoksussa on yrttejä, inkivääriä ja voita - selossemaiset oksidatiiviset piirteet ovat lisänä läsnä vain hyvin kevyinä. Maku on raikkaan omenainen, sen rinnalla on sitruunan kuorta ja kevyt tammen sävy. Kokonaisuus on melko kirpeä ja hapokas, tämä tuntuu hiukan kevyemmältä kuin vuoden 2012 versio, eikä tasapaino ole ainakaan tällä hetkellä aivan yhtä hyvä. 91

Jacques Selosse Les Chantereines (Avize)




Tämä Selossen kotikylän, Avizen, viini on yhdessä Cramantin Chemin de Châlonsin kanssa lieux dits -kuusikon harvinaisin - minimaalinen tuotantomäärä on lähteestä riippuen 600 pullon tai yhden "tynnyrillisen" luokkaa per vuosi. Korkki on vaihdettu 9/5/2012, joka vuosikerraksi käännettynä tarkoittanee tässä vuotta 2004 tai vuosien 2004 ja 2005 yhdistelmää. Jatkossa tämä, kuten muutkin tarhaviinit, on tarkoitus tuottaa soleramenetelmällä tuorein vuosikerta joukon jatkoksi tynnyriin lisäämällä.

Tuoksu on tässä jopa yllättävän voimakas, hallitsevimmat elementit ovat salmiakin ja aniksen aromit miltei ylikypsän tuntuiseen ananaksen sävyyn yhdistettyinä. Viinin hiljalleen lämmetessä rinnalle ilmaantuu tumman leivän paahteista kuorta,  parafiinia ja lähinnä kantarellin mieleen tuova sienimäinen vivahdus.

Viinin suutuntuma on pehmeän samettinen ja makupaletti on sekin kaunis: limeä, vaniljaa, tryffelin sävyä ja nuorta, vihreää omenaisuutta. Hapokkuus on nuorta ja tiukkaa, mutta ei silti mitenkään päällekäyvää, ja lisäksi ilmaantuminen ja hetken odottelu lasissa pehmentää sitä mukavasti vielä lisää. Jälkimaku on toki todella pitkä, kirpeän limen kevyesti sävyttämä - tätä voisi ja pitäisi kypsyttää vuosikaupalla. Tästä huolimatta kuta kuinkin suurten odotusten mukainen eli kerrassaan mahtava viini jo nyt! 95


Jacques Selosse Chemin de Châlons (Cramant)




Korkinvaihdon ajankohta on tässäkin 9/5/2012, joten vuosikerta tai niiden kombinaatio lienee yhteneväinen Avize-sisaruksen kanssa ja viinin harvinaisuusastekin on siis samaa luokkaa. Keskeiset yhtäläisyydet loppuvat siihen, sillä viinit ovat keskenään aivan erilaiset - ja samalla varsinkin juuri Chemin de Châlons on minusta tyylillisesti erittäin omalle kylälleen tyypillinen.

Tämän tuoksu on todella hienovireinen, ja varsinkin alkuun kukkaissävyjen täyttämä: aistihavainnot tuovat mieleen jasmiinin ja ruusun terälehdet. Hiljalleen mukaan hiipii vihreää omenaa, kurkkua, ja lopulta aromit taittuvat tyylikkään bourbon-vaniljan ja akaasiahunajan pehmeisiin sävyisiin.

Maku on samanaikaisesti todella mehukas ja hengästyttävän elegantti: hapokkuus on suuntäyttävää, mutta silti siloitellun pehmeää, ikäisekseen suorastaan hämmentävän hienolla tavalla. Omena-aromit tuntuvat höyhenenkeveiltä, niiden rinnalla on hienoa sitruunaa, kermaista toffeeta ja kruununa ripaus tryffeliä.  Huolimatta viinin näennäisestä keveydestä, sen kaikki sävyt jäävät pitkiksi ajoiksi kielelle viipyilemään. Tämä on hienovireisin ja puhdaspiirteisin kaikista illan viineistä, ja huolimatta epä-selossemaisuudestaan, nykykunnossaan mielestäni myös paras. Koska nektari on jo tässä iässä näin huippuunsa viritettyä, jään miettimään ainoastaan sitä, mahtaisinko pitää tästä vanhempana enää yhtään enempää? 97 

Jacques Selosse Les Carelles (Mesnil)

Carellesin korkki on vaihdettu 25/4/2012. Tuoksu on voimakas, siinä on tuhdisti ananasta, kermaa ja voita. Näiden pyöreiden sävyjen rinnalla erottuu heikompana jopa tupakkaisen paahtunut aromi sekä myös aavistuksen vihreä, parsamainen vivahde.

Runsas omenaisuus on maun keskeinen hedelmäsävy, sen ohella siinä on paahdettuja pähkinöitä, savua ja tuoreen korianterin mieleen tuovaa yrttisyyttä. Selossen oksidatiivinen solera-tyyli on varsinkin maussa hyvin leimallisesti läsnä ja tammi tuntuu koko kolmikosta kaikista selvimmin - tämä on näistä viineistä selvästi rotevin ja raskain. Viinin hapokkuus on kuitenkin aika kirpeää, ja kokonaisuutena tämä tuntuu hiukan keskeneräiseltä ja huonossa vaiheessa olevalta juuri nyt. Tarvitsisi siis ilman muuta lisäkypsytystä, potentiaalia ja tavaraa riittää kyllä runsain mitoin. 93


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pari jouluviiniä: VCC 1995 ja Denis Mortet En Champs 1996

Vieux Chateau Certan 1995 Viini on harmittavasti lievästi korkkivikainen. - Domaine Denis Mortet Gevrey-Chambertin En Champs Vieille Vigne 1996 Tämä burgundi korkkivikaisen VCC:n tilalle pikaisesti dekantterin kautta tarjolle. Tuoksu on varsinkin tuoreeltaan "punaisempi", enemmän gevreymäinen kuin aiemmilta kerroilta muistin: karpaloa ja terävähköä punaherukan sävyä, ripaus paprikaakin. Myöhemmin aromit tummentuvat, mukaan tulee boysenmarjaa ja lakritsia, sekä häivähdys kypsyydestä kielivää lehtikarikkeen sävyä. Maku on mukavan mehukas ja aika hapokkaasti marjainen: karhunvatukkaa, punaherukkaa, jopa hieman tuoreen mustaherukan sävyä. Jälkimaussa on sipaus suolaista salmiakkia, raudan sävyttämää mineraalisuutta sekä terävähkösti hapokkuutta. Mortet'lle tutusti jo näin kylätasolla varsin konsentroitunut ja samalla särmikkään rustiikkinen kokonaisuus. Hapokas kulmikkuus ei ole tästä parissa vuodessa juuri tasoittunut, mutta ehkä hedelmäisyyden paras terä on aavistuksen hiip...

Kesäisen sadepäivän tasting, mm. Jean-Marc Pillot Chevalier-Montrachet 2007 ja Chateau Rayas 1988

Sugot-Feneuil Blanc de Blancs Grand Cru 1982 magnum Tämän 100 %:sesti Cramant'n chardonnayta olevan viinin väri on ikäisekseen vaalea, ja avatessa kuuluu voimakas pihaus: kuplia kyllä löytyy. Tuoksussa tuntuu heti avattuna melko voimakkaasti reduktiivista savua ja paahteisen asfalttipien sävyä. Ne tasaantuvat nopeasti enemmän paahteisiksi leivän kuoren aromeiksi, ja edelleen tasapainoisten ja yhä huomiota herättävän nuorekkaiden ja selväpiirteisten hedelmäsävyjen sekaan: vihreää omenaa, persikkaa, ananasta ja hentoista banaanin sävyä. Myös maussa on kunnolla hedelmää: omenaa, mangoa ja persikkaa, sekä niiden rinnalla helmeilevää savuista reduktiivisuutta, joka ei kuitenkaan tunnu päällekäyvältä. Lempeän sitruunainen jälkimaku maistuu suussa pitkään ja siinä rinnalla tuntuu hieno tyylikäs hapokkuus, joka ei tämän satoisan, lämpimän vuoden viineissä ole aina itsestäänselvyys. Tämä viini ja pullollinen olisi kestänyt kellarointia vielä pitkään, mutta on vaikea keksiä, mitä aika...

Pol Roger Cuvée Sir Winston Churchill 1995

Tässä pullollisessa on pirteät kuplat, viinin väri on hiukan tummuneen kullankeltainen, kuten 25-vuotiaalta pinot-vetoiselta samppanjalta sopinee olettaa. Tuoksussa on melko runsasta ruskean sokerin sävyttämää paahteisuutta, kypsähköä sitruunaa ja sopivan kypsiä punaisen omenan sävyjä.  Maussa on tuhti annos sitruunaa, tasapainoisesti kypsyneitä omenasävyjä ja lempeästi ananasta. Tiivistä, pirteän hapokasta ja mukavan mittaista jälkimakua saattelee mehukkaan greipin sekä sitruunankuoren keveän kirpeät piirteet. Hedelmäisyys on siten mukavaa, että vahvahkon sitruunaisesta yleisilmeestä huolimatta kokonaisuudesta jää miellyttävä ja tasapainoinen vaikutelma. Kypsyys tuntuu sopivalta nyt, mutta ehkä tämä voisi hyvässä kellarissa vietettyjen lisävuosien myötä vielä kehittyäkin vähän.  94